29.1.2014

Neljänollakaks

Aloin parin vuoden takaisen remontin aikoihin etsiä lastenhuoneeseen kivaa, kevytrakenteista nojatuolia. Sentimentaalisena ihmisenä pidän lastenhuoneen sisustamisesta vanhoilla huonekaluilla, joten etsin käytettyä tuolia. Tosin, jos budjetti olisi ollut tähtitieteellinen, olisin ostanut Alvar Aallon tuolin numero 402. Se on ollut pitkään haavetuolini. Ja maksaa uutena noin kaksituhatta. Euroa. No, budjettipoliittisista osatekijöistä johtuen oli keksittävä jotain muuta ja löydettävä yhtä kiva mutta paljon edullisempi tuoli. Ja sekin hanke unohtui sitten hetkeksi.

Jokin aika sitten elvytin tuolinhankintaprojektin. Koska tykkään huonekalujen kanssa räpeltämisestä, ajattelin sopivaksi tuolibudjetiksi viitisenkymmentä euroa. Halusin puiset, yhtenäiset käsinojat/jalat, ja istuimen, joka olisi uudelleenverhoiltavassa kunnossa. Haluaisin opetella verhoilemaan (en muuten osaa käyttää ompelukonetta, olen asioinut sellaisen kanssa viimeksi noin vuonna 2002), ja ajattelin aloittaa opettelemisen nyt.

No, eilen apajia selaillessani huomasin, että joku hullu myy alle neljälläsadalla eurolla neljänollakakkosta.

Harkitsin hetken. Kysyin mielipiteen yhdeltä ystävältä ja toiselta vanhemmaltani. Budjetteihin intohimoisesti suhtautuva virkamiesystäväni vastusti. Vanhoihin tavaroihin intohimoisesti suhtautuva isäni kannatti. Soitin myynti-ilmoitukseen lisättyyn numeroon, tarjosin tuolista 35 euroa alle pyyntihinnan ja ehdotin hakevani tuolin heti.

Joten nyt se on sitten tässä.



Mutta kuten aina, tässäkin rakkaustarinassa on varjopuolensa. Tuoli on aika karseassa kunnossa.
Hyvä uutinen on se, että jo uusittu verhoilu on kestänyt vuosikymmenet urheasti. Huono uutinen on, että joku on jossain vaiheessa maalannut tuolin puuosat maalilla, joka ei voi olla kalustemaalia, ja joka on sudittu vähän miten sattuu (ehkä humalassa ja silmät sidottuina).


Tässä on tietysti se kannaltamme hyvä puoli, että maali lähtee irti helposti. Se on myös ilmeisesti vedetty suoraan lakkauksen päälle. Mutta jotta jalat saa tuolista puhdistamista varten irti, verhoilu pitää kuitenkin avata. Ja samalla kun verhoilun avaa, olisi ehkä syytä uusia jousitus, joka on ilmeisesti jo pidempään yrittänyt puhkaista itselleen ulospääsyreittiä tuolin pohjaan, ja joka tekee sen varmasti nyt ihan lähiaikoina, muutettuaan samaan talouteen yhden satakiloisen istujan kanssa.


Innokkaasta itseverhoilupyrkimyksestä huolimatta tämä on ehkä sellainen tuoli, jolla ei kannata harjoitella yhtään mitään, eli jonka sisätyöt saa hoitaa ammattilainen. Puuosat hoidamme tietysti itse. Odotan sitä innokkaana. Meinasin itse asiassa aloittaa sen tänä aamuna (paljain käsin ja tuossa mustan villamaton päällä samalla hetkellä kun olimme lähdössä ruokakauppaan), mutta yritän malttaa odottaa pari kuukautta, jotta pääsen työskentelemään ulkona.

Mutta aikojen takaa, kahden aiemman asumuksen kautta, tuoli on nyt kuitenkin saapunut seuraavaan kotiinsa. Pakko käydä aina ohikulkiessani ihan vähän istumassa.

20 kommenttia:

  1. Tästä postauksesta puuttuu koiranäkökulma. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tätä aihealuetta käsittelevistä usein puuttuukin :)

      Poista
    2. Eipäs puutu! Mustassa matossa näkyy muutama karva. :--) Upean löydön teit, hiljaseksi vetää. Onneksi mulla on sentään anopin autotallista ruohonleikkurin öljynvaluttajan roolista adoptoitu Domus. <3 (Oon saattanut jo kertoa tästä, mutta en oo varma niin kerron varulta uudestaan.)

      Poista
    3. Haha Nata :D Et ole kertonut Domuksesta!! Tai sitten mäkin olen unohtanut. Eli sovitaanko, että kerrot aina tilaisuuden tullen uudestaan, ja uudestaan, ja uudestaan...

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! Materialistinen tyytyväisyys valtasi kyllä mielen!

      Poista
  3. :D sitä saa, mitä tilaa! siis mielipiteenä...

    w-täti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Kato halusin yhden puoltavan ja yhden vastustavan äänen, niin siks kysyin just teiltä :D

      Poista
  4. Hieno on tuoli!
    Ja kiitos vain, otsikon ansiosta on koko päivän soinut päässä "Kakskytkaks ja nelkytviis on juna mennyt viimeinen...."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EIKÄ! Nyt se tarttuu mullekin! Ääääh!

      Poista
  5. Hieno löytö! Maltan tuskin odottaa, että milläköhän laitteella kerrot Laumanjohtajan poistavan maalin (pora? kirves? sähkökirves?) ja tarvitseeko ehkä ostaa uusi laite ko. toimenpiteeseen, tietokoneella ohjattava sellainen. Mulle on jäänyt peurahyllyvisiot hyvin mieleen. :)

    Odotan kuvia entisöintitoimenpiteistä ja edellytän paidattomien miesten (se lauamanjohtajan veli vois vaiks olla) lisäksi runsasta kuvamateriaalia siperianhenkilöiden osallistumisesta työn häirint... siis auttamiseen!

    Pauliinalotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huutonauroin tätä kommenttia eilen :D Joo! On laumanjohtaja sen verta ovela mies, että varmaan mun herkkään artek-hermoon vetoamalla yrittää just saada tän turvin hyväksynnän jonkun robottihöylän ostamiselle…

      Housuttomia miehiä ja häiritseviä siperianhuskyjahan meiltä löytyy! Niitä siis luvassa!

      Poista
  6. Hyvä löytö, ja tommoiset projektit on ihan parhaita! Me haettiin eilen kotiin mun löytö, ihana 50-luvun liinavaatekaappi, joka myöskin tulee saamaan vähän hiomapaperista ja maalisudista. Täytynee vaan tosiaan odotella kevättä, ihan helpommin hengitettävän sisäilman nimissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Projektihommat on kyllä <3 Ja varsinkin kun meillä aika usein on niin, että aloitetaan ne aika samantien ja saadaan nopeasti valmiiksi, eikä niin että kamaa lojuisi "projekteina" nurkissa vuodesta toiseen…
      Meillähän on mm. hiottu hiomakoneella lastensänkyä meidän kylppärissä. Meidän kylppärin mitat on n. 2m x 170cm. Tosi huono idea oli se.

      Ja liinavaatekaapit _o/ Mä haaveilen siitä että joskus olisi tilaa niin, että voisin ostaa sellaisen jättikokoisen vanhan liinavaatekaapin makuuhuoneen oven viereen JA samanlaisen lasiovisen kaapin ruokahuoneeseen astiakaapiksi. Sit laittaisin nätei kupei ja lautassi sinne riveihin ja ihastelisin syödessäni.

      Poista
    2. Oiii mä haaveilen kanssa semmoisesta lasiovisesta vanhasta kaapista! Kaapit on muutenkin mun heikkous. Mulla on Suomessa yhdellä kaverilla hoidossa mun narniakaappi, se kun ei mahtunut muuttokuormaan mukaan. Nyt yritän löytää sen ruotsalaista siskoa.

      Poista
    3. NARNIAKAAPPI!! Kuulostaa mahtavalta! Musta olisi ihanaa päällystää hyllypaperilla sellaisen ikivanhan kaapin hyllyt, ja latoa sitten petivaatteet siisteihin riveihin. Ajattelen tätä aika usein :D

      Poista
  7. Kris, vielä huonompi idis on maalata kylppärissä tai saumata mosaiikkitöitä. Been there, done that. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen myös maalannut mustalla spraymaalilla kylppärissä. Sitäkin voisin luonnehtia erittäin huonoksi ideaksi.

      Poista
  8. Psst. jos kaipaat kaveria tuolillesi :)

    http://www.tori.fi/varsinais-suomi/Artek_402_10189262.htm?ca=18&w=3

    Sale

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.