21.12.2014

Joululahjalista

Rakas joulupukki,

Tänä vuonna olen ollut ihan kiva melkein koko ajan. Pitemmittä puheitta haluaisin vain sanoa, että joululahjaksi toivoisin etenkin:




- korvia
- tassuja
- pulleita massuja


Ja tietty häntiä vilisten. Koda heiluttaa häntäänsä usein unissaan. En ole vielä saanut sitä videolle, mutta kuvitelkaa se tähän (tämän Benirin apaattisen majavanhännän tilalle).

Olemme joulun kaupungissa, koska laumanjohtaja on vielä aattonakin töissä. Mutta sain joulukortit lähetettyä ja kaiken ostettua! Olen paketoinutkin muutaman paketin ja tehnyt pakettikortteja. En tajua, miksi pakettikortit ovat itselleni sillä tavalla vaikeita, että alan väkertämään niiden kanssa aina jotain aivan ihmeellistä. Tänä vuonna löysin kirjainleimasimet.


Kaupunkijoulu harmittaa silloin kun mahdollisuus olisi muuhunkin, mutta keksin tästä yhden oikeasti hyvän puolen: Benir saa olla uudenvuoden kaupungissa. Kodahan katselee raketteja mielellään ikkunasta eivätkä ne koskaan häirinneet Nidoakaan, mutta on vähän sellainen tuntuma, että Benir saattaisi olla sitä hätääntyvää sorttia. Asia on helpompi selvittää nyt sen ensimmäisenä uutenavuotena kuin vasta joskus myöhemmin. Onneksi Koda on kaikille hätääntyjille hyvää seuraa.


Ei anna sellaisten yhdentekevyyksien kuten ilotulitteiden tai seinien häiritä keskittymistään.

Toivotamme siis tänäkin vuonna kaikille oikein hyvää joulua!


Tekemisiksi suosittelemme esimerkiksi tällaista, että syödään ensin kolme (3!!) reikää uuteen (Pentikin) torkkupeittoon, ja sitten asettaudutaan sen viereen tyytyväisenä venyttelemään.

14.12.2014

Sinä, hei sinä siellä!

Nyt lopetat sen stressaamisen heti!

Haistan sen sinussa, aivan samoin kuin tunnen sen itsessänikin. Sattuneista juonenkäänteistä johtuen minulla on esimerkiksi kaikista joulukorteista vielä jokainen tekemättä.

Olen ajatellut teeskennellä, että aikaa on hirveästi enemmän kuin mitä sitä todellisuudessa onkaan, koska se auttaa minua käyttämään ajan huolellisesti. Stressatessaan hätiköi, yrittää tehdä oikoreittejä paikkoihin joissa niitä ei ole, ja silloin lopputulos ei tietenkään voi olla kovin hyvä.

Ottakaa siis itsellenne hetki, vaikka aivan lyhytkin, johon asennoidutte samoin kuin laumanjohtaja ja Benir tässä. 


Pahoittelen hiljaiseloa. Sitä hyvitelläkseni aion nyt alkavalla viikolla naputella tänne Suden hetken suositteleman joululahjalistan. Nähdään siis pian!

30.11.2014

Monitoimikone

Teen lapsille lounasta. Pöydän pyyhkimisessäkin mainiona apuna toimiva hovimestari osaa näissä ruoanlaittotilanteissa sijoittua jätemyllyksi lavuaarin viereen. 



Tuon ilmeen takana on sen hoksaaminen, että leikkasinkin vain kurkkua ja pinaattia. Siperian-Jeevesillä olisi tietysti taas ollut tähtäimessään se eilinen meetvursti.

25.11.2014

Vahtikoiran ensiaskel

Kuulin äsken ensimmäisen kerran Benirin murinaa.

Ääni oli yllättävän korkea. Ei mitään matalaa kehräystä, vaan sellaista aika korkeaa pörinää, miltei surinaa. Ääni oli häijy, veretseisauttava. Jos pimeällä kujalla kuulisin sen takaani, ottaisin jalat alleni. 


Murinan kohteena oli eteiseen jäänyt vaippapakkaus. 


Ajatus on tietysti tärkein. Se olisi voinut olla vaikka miten uhkaava! Siis onko maailmassa ylipäätään mitään arveluttavampaa kuin pahvilaatikot?

(No ainakin noi mun kukkahousut, jotka julkisilla paikoilla vastaantulevien ihmisten katseista päätellen ovat arveluttavuustasolla pahvilaatikoidenkin yläpuolella.)

***

Pakko vielä kertoa ilahduttava juttu tältä päivältä. Matkalla kauneushoitolaan tapasin sattumalta lukioaikaisen ystäväni, jonka olen nähnyt viimeksi vuosia sitten. Halasimme ja sanoin heti, että "Hitto kun meidän piti nähdä nyt kun mä näytän ihan peffasta revityltä (tämä ei ollut käyttämäni termi, oikeasti käyttämääni termiä ei voi kirjoittaa tähän, koska äiti lukee tätä), kun olen menossa kasvohoitoon." 

Hän vastasi, että "Joo, meidän olis pitänyt nähdä eilen, kun silloin mulla oli vielä parta ja näytin ihan Jeesukselta mutta sit ajoin sen ja nyt näytän vaan hattivatilta!"

Hyvät tyypit ovat hyviä tyyppejä vuosia myöhemminkin. 

17.11.2014

Yöaskartelija

Kuten todettua, Benirin tihutyöt ja tuhonnat ovat luonteeltaan sellaisia, että niistä on hyvin vaikeaa olla vihainen – vaikka oikeasti siis onkin ihan hiton vihainen.

Ensiksi kymmenen pisteen vihjekuva aiheesta Mitä täällä on yön aikana tapahtunut?


Mitä hittoa??

Katsotaan vähän lähempää.


Benir on alkanut tutustua tähän saakka systemaattisesti välttelemäänsä huonekaluun. Se on uskaltanut välillä jo kiivetä rahin päälle ja leikkii mielellään sen alla. Tutustumishankkeen loogisena jatkumona sille oli tullut sitten aamuyöllä mieleen, että hei ton yhden napinpäällisen voisi muuten syödä ja mennä sitten takaisin nukkumaan.


Miten tästä nyt sitten pitäisi suuttua? Ja kenelle?


Tällekö?

9.11.2014

Hänen korkeutensa seurassa

Innostuin brittiläisestä kulttuurista käytyäni Lontoossa lapsena. Seuraavan kerran palasin kaupunkiin 12-vuotiaana muistiinpanovälineiden kanssa ja kirjoittelin kiinnostavia asioita ylös. Olen ollut siitä saakka valtavan hurmaantunut etenkin Yrjöjen ajan kulttuurista sekä imperiumin vahvoista kuningattarista ja 1800-luvun synkistä loppuvuosista. Jopa Yrjöjen aikainen muoti jotenkin kiehtoo, vaikka muutoin muoti ei minua kiinnostakaan.

Mutta pakko todeta taas kerran, että eivät nämä silloiset näyttävät kaulukset kyllä tämän ajan siperianhuskyille sovi.



Meillä on ollut aivan älyttömän kiireinen viikko, ja nyt tämä isänpäivä on jotenkin muotoutunut niin, että laumanjohtaja on koko päivän töissä ja lapset yökylässä. Siivosin kaiken seiniä myöten eilen, jotten siivoaisi mitään tänään. Nyt aamulla yritin väkisin lojua sängyssä niin kauan kuin mahdollista. Jaksoin yhdeksään. Sitten musiikkia täysille kaikkiin kerroksiin ja huoneesta toiseen haahuilemista. Ajattelin kokeilla, pystyisinkö olemaan koko päivän sanomatta sanaakaan, mutta olen kyllä sanonut jo kolme kertaa "Ei, Benir!"



Tässä kuninkaallisessa seurassa ajattelin ehkä katsoa jonkun elokuvan, nyt kun sellaista voi tehdä keskellä päivää.

Ja haahuilla huoneissa. Ja keksiä jotain pyykättävää. Siis pakkohan täällä jotain pyykättävää jossain on olla...

Hyvää isänpäivää kaikille iseille sekä isienkaltaisille henkilöille! ♥

3.11.2014

Lemppari

En ymmärrä, miten lapset valitsevat lempilelunsa. Vanhempi omista lapsistani piti pitkään vauvanaan koirien vihreää raajatonta purulelua, jolla oli kissan korvat, pyöreä pää ja piikikäs torso. Hän suhtautui vauvaansa hyvin tunteellisesti, kapaloi ja syötti sitä ja loukkaantui, jos vauvalle naurettiin. Kuopus puolestaan on erikoistunut johtoihin – kaikenlaisiin johtoihin, mutta etenkin laturi- ja antennijohtoihin. Hän pitää niitä kaulakoruinaan tai piiskoinaan.

Kun Benir oli ehtinyt jo syömään useampaa puista huonekalua ja kalustelistaa, laumanjohtajalle tuli mieleen että hei haluaiskohan se vaan jonkun puisen lelun?

Siispä hän toi Benirille eläinkaupasta käsipainon näköisen ja painoisen asian, josta tuli Benirin lempilelu.  Sitä ei esimerkiksi voi kuvata ilman oheiskoiranpentua. 




Ja sit siinä on tietty myös tämä unikaveriulottuvuus: 



P.S.
Keskiviikkona Benir painaa kaksi pallia vähemmän. Jes! Taas on elämääkin suurempaa krapulaa luvassa!

27.10.2014

Maanantai

Nukuin yöllä huonosti. Koska on maanantai, joku teistäkin on varmasti nukkunut huonosti. Sehän voi olla pahimmillaan tosi vaarallista! Esimerkiksi henkilöautoliikenteeseen ei pitäisi olla väsyneenä mitään asiaa (itselläni ei väsyneenä pitäisi olla asiaa myöskään ruokakauppaan, rautakauppaan, tankkaamaan tai Stockmannin keittiötarvikeosastolle, josta ostin viimeksi väsymyspäissäni kahdenkymmenen euron pastakauhan).

Jos ei ole omasta väsymystasostaan ihan varma, kannattaa tarkkailla vaikkapa sitä, nukahtaako olosuhteista välittämättä tosi erikoisiin paikkoihin.

Siis tällä tavalla.


Kohta pitäisi lähteä tuonne myrskyyn lenkille. Ensin täytyy pukea lapset, pyydystää Benir jostain ja irrottaa Koda huonekaluista. 


Tai ehkä odotan vielä hetken.

17.10.2014

Rannalle

En usko tuonpuoleiseen. 

Mutta silti huomaan välillä salaa toivovani, että pääsisin vielä Nidon kanssa rannalle.


Toisaalta elämänkatsomukseni ei jätä minua odottamaan tulevaa, vaan ohjaa muistamaan tarkemmin kaikki menneet hetket.

Kuvat ovat syksyltä 2008. Muistan, että hiekka alkoi olla jo kylmää jalkojen alla. Ja kuinka Nidolle heitetyt kepit loiskahtivat veteen.


Ja juoksevien tassujen äänen rantavedessä. Senkin muistan.

13.10.2014

Pöytäsaaga, osa viisi

Olen yrittänyt piilotella tätä. Ja kyllä, kyllä – tiedän mitä viimeksi sanoin. Mutta puhutaan mieluummin tästä mahtavasta rahiasiasta.


Sohvan alkuperäinen rahi jouduttiin äkillisen ureatilanteen takia heittämään roskiin tänä kesänä, mikä yllättävällä, dramaattisella ja hyvin kriittisellä tavalla vähensi olohuoneen istumatilaa. Aloimme haaveilla valtavan kokoisesta sohvasta, jolle mahtuisi mukavasti vähintään neljä ihmistä ja ainakin kaksi koiraa... Oletteko muuten koskaan katselleet sen kokoisten sohvien hintoja? Löydettiin sattumalta yksi (1) tosi kiva. Sen hinta alkoi kahdeksikolla. Luku ei ollut kolminumeroinen. Se siitä sitten!


No, viime perjantaiaamuna olimme sitten kahdestaan Perobassa, taustalla soi Arctic Monkeysin Arabella ja keskellä liikettä seisoi tämä siperianhuskyn kokoinen sohvan sivuvaunu.


Oikeasti halusin sen siksi, että se on niin älyttömän hieno (ja koska sen päällinen on puuvillaa ja koska sen jalkoihin on sorvattu suuret ruuvikierteet, joilla jalat on kiinnitetty suoraan rahin runkoon), mutta kotona ilmeni että se on myös tosi käytännöllinen ratkaisu. Koda valitsee sen mieluummin kuin sohvan, joten sohvalla on yleensä Kodan verran enemmän tilaa. Lapset katsovat telkkaria mieluiten sillä istuen, joten sohvalla on usein myös lasten verran enemmän tilaa. Jes!


Ainoa ihan pikkiriikkinen ongelma on se, että Benir pelkää rahia. Se kiertää sen luimistellen kaukaa tai epäluuloisena haistelee verhoilun keinonahkanappeja, muttei erehdy rahin päälle.

Sekin on kyllä keksinyt rahille muuta käyttöä.


P.S.
Harkitsen nimeäväni pöytäaiheisen postaussarjan uudelleen "Päättymättömäksi pöytätarinaksi", tämä saagan osien juokseva numerointi alkaa olla jo vähän vaivaannuttavaa.

9.10.2014

Oikeat asusteet

Lapset saivat eilen tuliaisina hiuspannat.

Lapsilla ei ole ennen ollut hiuspantoja, joten niiden käyttökonsepti on heille vielä vähän vieras. Mutta pään alueella niitä ymmärretään kyllä jo käyttää.



Jos tämä olisi tyyliblogi (ja siihen suuntaanhan tämä on näköjään kehittymässä), tässä lukisi että 

huolellisesti valitut asusteet tekevät kokonaisuudesta kiinnostavan ja yllättävän.

3.10.2014

Vähän muillekin

Kun yksivuotiaan lihapullat katoavat lautaselta kirjaimellisesti silmänräpäyksessä, vaihtoehtoisia selityksiä on muutama. 

Aika usein totuus selviää ketsuppijälkiä seuraamalla. 


Yksivuotias on alkanut ojentamaan ruokaansa lusikalla myös viereisiin suihin. 

26.9.2014

Tärkeää

Tärkeää elämässä ei ole kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä. 
- Kiinalainen sananlasku 

Ja koska meidän pihalla kukkapenkit ovat päässeet viidakkoistumaan ja pihalelut lojuvat edelleen keskellä nurmikkoa aurinkoisten päivien jäljiltä, totean, että

Elämässä tärkeää ei ole kuin pentujen kuvaaminen,




eikä sekään ole kovin tärkeätä, ja siksi en ole tehnyt sitä aikoihin, mutta täällä ollaan kuitenkin!


Lisäksi haluan ilmoittaa, että viimeisessä kuvassa katkarapukellunta-asennossa nukkuva henkilö on saavuttanut murrosiän.

Se tarkoittaa sitä, että hän on lopettanut asioiden järsimisen (minkä ansiosta susityyny on voitu tuoda takaisin niiden neljän hänen tuhoamansa sohvatyynyn tilalle) mutta syö kaikkien hermoja sitäkin suuremmalla ruokahalulla ja todennäköisesti luulee koko nimensä olevan "BENIR VOI PERKELE SENTÄÄN!"

15.9.2014

Siperiamobiili

Laumanjohtaja pitää laitteista. Häntä kiinnostavat oikeastaan aivan kaikenlaiset asiat, joilla on jonkinlainen koneisto tai mekaniikka, mutta aivan erityisesti sellaiset laitteet, jotka liikkuvat itse eteenpäin tai joiden kyydissä ihminen voi liikkua eteenpäin (paitsi jos laitteella on neljä pyörää, nelipyöräisistä asioista hän ei pidä).

No, kun olimme huhtikuussa hakemassa Beniriä kotiin ja painin koiranpentujen kanssa ympäri kasvattajan pihaa, kasvattajan puoliso esitteli laumanjohtajalle laitteitaan. Jotenkin se sitten eskaloitui siihen, että meille ostettiin sieltä koiranpennun lisäksi tämä tällainen vihreä pyöräasia. 


Harhaluuloni oli, ettei pyörää käytettäisi ikinä, koska olemme tottuneet juoksemaan ja pyöräilemään koirien kanssa. Laumanjohtajan harhaluulo oli, että potkupyörällä olisi helppo juoksuttaa koirat


Potkupyörä on kyllä helpompi kuin polkupyörä, koska sen kanssa ei voi tulla oikein mitään ongelmatilanteita, ja koska etenkin tämä potkupyörä on tarkoitettu juuri tähän tarkoitukseen. Pyörän edessä on pitkän varren päässä metallilenkki (näkyy tuolla vasemmassa yläkulmassa), jonka läpi remmi ohjataan ja joka siis pitää remmin kaukana pyörän pinnoista. 


Laumanjohtajan mielikuva oli ilmeisesti se, että hän seisoo kyydissä ja katselee maisemia, kun koirat vetävät hänet lenkin kautta kotiin, mutta hänen hikoiluasteensa potkupyörälenkin jälkeen onkin yllättäen luokkaa läpimärkä.


Benir on oppinut juoksemaan Kodan rinnalla vasta viimeisen parin viikon aikana, koska ulkona on vihdoin niin viileää että siellä voi asioida myös juoksutarkoituksissa. Se on tämän myötä oppinut myös taidon, jota olen yrittänyt opettaa sille koko kesän: juomaan pullosta. Tähän asti sitä on jotenkin jännittänyt se, miten hurjan kovaa vauhtia vesi pullosta poistuu.

Nyt jännittää enää kaikki maailman valjaat. 

4.9.2014

Hovimestari

Koirarodun valinnassa on hyvä kiinnittää huomiota koiran käyttötarkoitukseen. Yksi olennainen asia on se, onko perheessä tai tuleeko perheessä jossain vaiheessa olemaan lapsia tahi muita viikinkityylisesti syöviä henkilöitä.


Mikäli vastaus on kyllä, suosittelen koiria, jotka ovat vähintään ruokapöydän korkuisia.




Kannattaa tietysti myös varmistaa, että kieli on sopivaa pituutta, eli mallia lehmänkieli.