27.6.2013

Pimeä puoli

Polttava ilta-aurinko riisuu mielen (ja muutenkin, terv. nimim. Pahoittelut naapureille) alastomaksi, tuo esiin kaikki huonotkin puolemme. Olen kiukkuinen ja väsynyt, kun paahdetta ei pääsee pakoon. Mutta se on vielä pientä.


Kodan (herrasmies tuossa oikealla) ilta-aurinko paljastaa Baskervillen koiraksi.

26.6.2013

Mökkikeittiö



Mökin sisustaminen on ollut kivoin sisustusprojekti ikinä. Se on tavallaan haastavaa (sanon "tavallaan", koska oikeasti haastavaksi voi mielestäni kutsua lähinnä sellaisia asioita kuten shakkiottelu, triathlon, synnyttäminen tai kokonaisen Ylen teemaillan katsominen tasaisella sykkeellä), sillä tilat ovat pienet ja fasiliteetit tietysti muutenkin erilaiset kuin kaupunkikodeissa. Mutta on se myös kivaa, sillä tehtyjen valintojen kanssa ei tarvitse elää joka päivä. Nuppia ei kiristä niin pahasti, jos menee pieleen.

Mökkikeittiötä suunniteltaessa hiuksia harottiin kyllä urakalla, muut (esim. Kvikin keittiösuunnittelija) olivat sitä mieltä ettei "noin pieneen väliin mahdu yhtään mitään", varsinkaan kun en halunnut yläkaappeja. Pysyin kuitenkin lujana uskossani - keittiölle jäänyt tila on kyllä vain n. 2 metriä leveä, mutta mielestäni tärkeämpää onkin syvyys. Jos syvyyttä riittää standardikokoisille laitteille, kaikki muu kyllä järjestyy. 


Mökin kaikki suuret pinnat ovat vaaleita tai valkoisia, joten keittiöönkin valittiin vaalea kivitaso ja valkoinen kiviallas. Tiedän miltä se kuulostaa - turhamaiselta ja epäkäytännölliseltä - mutta voin jo nyt suositella lämpimästi molempia. Vaalea, kiiltävä kivitaso pysyy paljon paremmin siistinä kuin kodin mattamusta vastaava (tai aiemmat tasokokemukset laminaatti ja massiivipuu), eikä valkoinen lavuaari näytä koskaan likaiselta, vaikka olemme laumanjohtajan kanssa varmasti laiskimmat tiskaajat ikinä. 

Joko mökkitontut käyvät öisin salaa pesemässä lavuaaria tai sitten Kvik on keittiöpintojen da Vinci.


Kvikin kaapinovet ovat mattavalkoiset ja helpot pitää puhtaina siitäkin huolimatta, että koirat tulevat yleensä sisään keittiön viereisestä ovesta ja Koda pudistelee kuraisen turkkinsa mieluiten jonkin mahdollisimman valkoisen pinnan läsnäollessa. KvikKvikKvik! Hyvä Kvik! 

Kun kuitenkin mietitte, niin juu; kaikki tarpeellinen tosiaan mahtuu kaapistoon. Kolmessa vetolaatikossa on astiat ja kuivamuonat, lavuaarin alla roskis ja kaasupullo. Koiranruoat on tungettu uunin alle ja pellit ovat laatikossa uunin päällä. Myönnän, että lainaamme usein myös viereisen mökin keittiötä, mutta meitä onkin kuusi. Yksiön ja yhden hengen tai vain kahdenkin hengen tarpeisiin keittiö riittäisi erinomaisesti.


Hyllyt ovat kannattimineen Ikeasta ja ihan oikeaa puuta! Palosuojan laumanjohtaja askarteli lattiasta yli jääneistä laatoista ja linjakas valkoinen muistitaulu on oikeasti sähkökaappi. Alemman hyllyn pohjaan ruuvatut kuppikoukut ovat Nordalin, saippuapullo Perobasta. Koira kuvausjärjestelijän oma. 

Sen kuonon edessä on avonainen ulko-ovi, joten tuo tuskainen ilme ei johdu ainakaan lämpötilasta. Ehkä kuvaajasta.


(Olisin halunnut samalla esitellä laumanjohtajan sirkkelillä pyöröhirrestä tekemiä sängynjalkoja, mutta kun sänky sattui olemaan myllätty ja siellä nukkui tuo pieni henkilö meritähtiasennossa, niin emmäny viittiny. Joku toinen kerta sitten!)

24.6.2013

Juhannus, kuten arvata saattaa

Juhannus oli sekä rentouttava, työntäyteinen että opettavainen. Rentouttava muun muassa tällä tavalla:


Opettavaisuus taas kulminoitui seuraavaan: jos olen vauvan ja koirien kanssa mökissä päiväunilla ja Koda avaa nukkuessaan vahingossa ulko-oven (älkää kysykö...), koirat eivät lähde karkuun! Heräsin vasta, kun äiti harhaili mökkiin ihmettelemään, miksi ovi on selällään mutta koirat edelleen sisällä mökissä. 

Työntäyteisyydestä vastasi tietysti laumanjohtaja.

Olen aiemmin kuvitellut, että minä yksin seison laumanjohtajan ja riehakkaan juhannuksen välissä, mutta ilmeisesti hän ei vain voi itselleen mitään ja viettää juhannuksensakin mieluiten pölyisenä ja sahanpuruisena.


Kuvassa valmistuu koiraportti ja lisäpätkä kaidetta terassille. Hän askarteli myös palosuojan lieden ympärille ja yritti vielä viimeisenä iltana saada lupaa kompostin kaivamiselle... Se oli pakko kieltää.

P.S.
Ärsyttikö tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyvä, Kodan huomiopannan alta vapauteen työntyvä irtokarvatupsu? No ärsytti!


Oli pakko luovuttaa kamera pois kesken kuvaamisen ja hoidella se... Koda on nyt kesäkuun lopussa taas hyvissä ajoin irrottamassa talvivillaansa, ja se vihaa sitä että hiihdän sen perässä sormet tuossa selkäpiitä karmivassa nyppimisasennossa.

P.P.S. 
Keskiviikkona sisustusjuttua mökin keittiöstä! Tul sillo kattoma!

17.6.2013

Mökkimahtavat


Tiedättekö sen tunteen, kun illalla jokin uusi ostos tuntuu vielä loistavalta idealta, mutta aamulla jo ärsyttää?


Minusta Granitin painava puuvillamatto (n. 40€!) on mahtava mökkikeittiöön, joten aion sitkeästi jatkaa joka-aamuista lattialta kuoritun maton oikomista.

Muita mahtavia: lenkkeilytila.


Valjakkokoirat tietysti jolkottavat sotilaallisesti vierekkäin vaikka tilaa olisi kuin tundralla ikään. 

14.6.2013

Ihmeitä

Kuluneen vuoden sisällä olen saanut olla tavattoman kiitollinen lääketieteestä. Olen tietysti ennenkin ymmärtänyt lääketieteellisten olosuhteiden olevan täällä meillä paljon paremmat kuin monessa muussa paikassa, mutta vasta nyt olen saavuttanut sen pisteen, että on valtaisa tarve halata henkilökohtaisesti jokaista terveydenhoitoalalla työskentelevää, kampanjoida laboratoriohiirten suojelupyhimyksen nimeämiseksi ja kehottaa kaikkia vastaantulijoita lukemaan lääkäriksi.


Tekisi mieli kutsua ihmeeksi sitäkin, että jokin näin mitättömän pieni asia (kaksi kertaa päivässä annettuna) on korjannut kokonaisen koiran. Tai ainakin helpottanut tilannetta paljon.


Siinä se istuu, kieltäytyen katsomasta kameraan, autuaan tietämättömänä kaikista ympärillään ja itselleen tapahtuneista ihmeistä.

Nido katsoo kuvassa keittiöön. Kello oli kuvanottohetkellä 16:13. Nidolle suurin luonnontieteellinen ihme on se, että joka päivä jonkun toisen metsästämää saalista ilmestyy ruokakippoon, ja että ihmiset ovat sinnikkään kouluttamisen ansiosta oppineet suorittamaan toimenpiteen juuri oikeaan aikaan.

6.6.2013

Sohvaa odotellessa

Tarvitsisimme uuden sohvan.

Ja jokainen joskus uuden sohvan tarvinnut tietää, että tarpeen syntymisestä sen täyttämiseen voi kulua vuosiakin. Itse olen siinä sohvanhankintavaiheessa, jossa odotetaan itsevarmoina ja toiveikkaina lottovoittoa rahoitukseksi.

Siispä on hirveän hyvä, että luonnonlapsi voi katsoa piirrettynsä vaikka lattialla lojuvan elukan päällä maaten.


1.6.2013

Minimökki, osa 1

Asuntomme kaupanpäällisinä tuli takapihan pieni leikkimökki. Vastustin ensin ja yritin saada entiset omistajat ottamaan mökin mukaansa, sillä en pitänyt mökin... yhtään mistään. Myöhemmin, keskitalven pitkinä remppapäivinä, kyttäsin mökkiä ikkunoista ja muutin mieleni.

Inhoan ihmisiä, jotka kirjoittavat tällaisia juttuja ilman kunnollisia ennen-kuvia, ja nyt istun sitten itse ihan samassa veneessä. Muiden ottamilla kuvilla mennään! Mökki näytti ennen tältä:


Ideani oli, että mökistä voisi tehdä sen värisen ja -henkisen, millaisen puutalon rakentaisimme jos joskus päätyisimme rakentamaan talon puusta. Viime juhannuksena (...) tartuimme vihdoin (lähinnä siksi, että tuparipäivä oli saatu päätettyä) maaliruiskuun ja -pensseliin, ja sen jälkeen mökki on seissyt paikoillaan tämän näköisenä. 


Ovenkahvaa vailla! Projektia jatkettiin niinkin sukkelasti kuin tänä aamuna. Aloitimme perhepalaverilla kahvamateriaalien ympärillä.


Valitsemamme oksa sahattiin sopivan mittaiseksi ja sahauspinta hiottiin. Tässä tosin hiotaan toista päätä, mutta eiseooniinjustiinsa.


Ruuveiksi valittiin ruostumattomat ja laumanjohtaja porasi niille reiät, jotta ne saatiin upotettua oksan sisään.


Kymmenen minuuttia asettelua, silmäilyä ja neuvottelua... Ja voilá (tässä luki ensin voilé, terv. nimim. osaan sanoa ranskaksi ainakin mersii)!



Mökin sisäosat ovat edelleen rakennusvuotta 2006 vastaavassa kunnossa ja puupinnat ovat käsittelemättömät. Edelliset leikkijät ovat väritelleet seiniä ja seinien puhdistaminen on sekä nyt että tulevaisuudessa haastavaa, ellei seiniä käsittele mitenkään. Toisaalta noin kaksi metriä korkean mökin sisäpuolen maalaaminen ei hirveästi houkuttele. Ja joutuisin kaiken lisäksi tekemään sen itse, sillä laumanjohtajan saisi mahtumaan mökkiin vain rakentamalla mökin uudestaan hänen ympärilleen.

Lisäksi olen vähän miettinyt (ja nyt ei saa nauraa!), että haluaisin laatoittaa sekä mökin lattian että tuon terassin jollain jämälaatalla, mutten ole vielä uskaltanut ehdottaa sitä Suurelle Laatoittajalle. Sisäseinille pitäisi myös tehdä jotain. Aikaa on n. ensi kesään, sillä kaksivuotias ei vielä osoita minkäänlaista kiinnostusta mökkiä (eli isin työkaluvajaa) kohtaan, mutta kolmevuotiaalla on varmaan jo toinen ääni kellossa.

Minimökki, osa 2 - tulossa tietokoneillenne ehkä tuossa n. vuoden päästä!