29.3.2013

En ymmärrä


Mutta ehkä ei tarvitsekaan.

Jos lapsella on oikeus nukahtaa otsalleen ruokapöytään, kyllä täällä on saatava nukkua myös vesikuppi jalkojen välissä.

-

Rehvastelen usein sillä, etten kovin helposti vaivaannu, mene hämilleni enkä etenkään punastu. Paitsi ehkä oman autoni alle liukastuessani, väärän miehen käteen kaupassa tarttuessani sekä silloin kerran, kun olin huomaamattani piirtänyt paksulla mustalla tussilla naamaani ja huomasin sen itse viimeisenä.

Mutta eilen punastelin kyllä koko illan sen jälkeen, kun eräs teistä pysäytti meidät lentokentällä ja kiitti blogista. Jäädyin niin, etten vieläkään ole keksinyt mitään nasevaa heittoa joka tilanteeseen olisi sopinut. Muuta kuin kiitoksen. Muistinhan kiittää? Muistinhan?

27.3.2013

Rytmitajuinen

Lapsiperheen päivät rakentuvat vuorokausirytmin ympärille. 

No juu, osittain totta meilläkin. Pienhenkilöllä on tiettyjä kellonaikoja, joina hän mieluummin syö tai nukkuu kuin tekee jotain muuta. Kyllä se jonkun verran vaatii päiväohjelman suunnittelemista, mutta ei mitenkään ahdistavissa määrin.

Vaan jos jotakin pitää päiväohjelmassa ottaa huomioon, niin ikääntyvän siperianhuskyn ruoka-aika.

Nido on noin viimeisen vuoden ajan katsonut itselleen sopivimmaksi, että ruoka tarjoillaan klo 16:15. Eikä tämä ole vitsi. Olemme nimittäin kokeilleet, mitä tapahtuu, jos tulemme kotiin vastuuttomasti vasta esimerkiksi klo 16:45.

En täysin ymmärrä, miksi valittu kellonaika on juuri 16:15. Laumanjohtaja on vuorottomassa vuorotyössä, minä kotona, kaikki päivät erilaisia ja valoisuusastekin riippuvainen vuodenajoista. Mutta niin kaamoksessa kuin tässä kirkkaassa maaliskuun loisteessakin tarjoilua odotetaan varttia yli neljä.

Jos olemme kotona jo valmiiksi, meidän ei sentään itse tarvitse huolehtia siitä, että aikataulussa pysytään. Tämä nimittäin on "tiedätkö, mitä kello on?"-ilme, joka alkaa esiintyä yleensä välittömästi klo 16:00 jälkeen.


Ilmettä tehostetaan usein tuossa samassa paikassa ruokakupin, vesikupin ja jääkaapin bermudan kolmiossa seisten, jotta tyhmempikin ruokkija ymmärtäisi yskän.

22.3.2013

Ei sillä, että päiviä laskisin, mutta

Juuri nyt vietän koirien kanssa aikaani ainoastaan näin.


Siis möllötän. 

Ajattelen lenkkitossuja ksiljoona kertaa päivässä ja nuuhkin pakkasessa tuulettuneita turkkeja niiden tullessa sisään. Toissa päivänä näin Rantatiellä auton ikkunasta naisen, joka oli juoksulenkillä terrierinsä kanssa, enkä ole ehkä ikinä ollut kellekään niin kateellinen.

Kiitän itseäni siitä, että ostin laumanjohtajalle joululahjaksi massiivisen Sith Lord -kylpytakin. 
Hyvät puolet: mahtuu oikein hyvin päälle ja jää vielä tilaakin.


Huonot puolet: ei tällä nyt ihan kauppaan ehkä voi lähteä. 

Muita hyviä uutisia: meillä on tähän aikaan vuodesta aina kukkaruuhka, joka laantuu vasta vappuna. Että kyllä sitä huonommissakin olosuhteissa voisi joutua möllöttämään.


Suden hetkellä on avoimesti tunnustautuneita lukijoita jo 300! Pyhä jysäys!
Tervetuloa, tervetuloa itse kullekin uudelle lukijalle!
Ja kiitos jokaiselle vanhalle. 

12.3.2013

Ymmärrettävä erehdys

Täällä ollaan! Yhteys minun ja ulkomaailman välillä oli hetkellisesti katkolla, mutta toimii taas! Aloitetaan heti uutiskatsauksella.

Luin eilen, että Twilight-elokuvissa sekä Game of Thrones -sarjassa esiintyvät yliluonnollisia voimia omaavat jättiläiskokoiset sudet ovat nostaneet siperianhuskyn pentujen suosiota, mikä on lopulta johtanut innokkaiden pennunostajien pettymykseen ja koirien hylkäämiseen.

Siis todella ymmärrettävä erehdys. Kuvistakin näkee, että kyse on käytännössä täysin samoista eläimistä.

Twilight:



Game of Thrones:



Meillä:




Siltä varalta että siperianhuskyjen ja mielikuvitussusien väliset erot ovat kuitenkin jollekin vielä epäselviä, mainittakoon, että ainakaan omat koiramme eivät missään olosuhteissa muutu paidattomiksi intiaaneiksi, eikä niiden hampailla voi murskata luita. Valitettavasti.

2.3.2013

Lauantaijähmetys

Bloggaamiseni ydin on siinä, että pyrin olemaan julkaisematta blogissa huonolaatuisia kuvia tai kuvia, joista ei ole mitään järkevää sanottavaa, joten pahoittelen että joudun tekemään poikkeuksen kumpaankin sääntöön.

Nido ei pidä avoportaista, eikä siksi asioi niissä kuin erityistilanteissa. Aina portaissa asioidessaan se jää kiusallisella tavalla jumiin unohtaen, missä järjestyksessä neljää tassua pitää liikuttaa jotta pääsisi eteenpäin. 


Ainoaksi vaihtoehdoksi jää tietysti se, että jähmettyy kauhistuneena paikoilleen miettimään asiaa.