22.2.2013

Arvostusta ansaitsemassa


Nidon elämän suurin tragedia on ollut se, että vaikka se ei ymmärrä lapsia, meillä silti asuu sellainen. 



Lapsi on huomannut ettei Nido päästä helposti lähelleen, joten hän yrittää usein tehdä siihen vaikutuksen tempuilla, lelujaan esittelemällä tai päivästään kertomalla.


Ei Nidoa kiinnosta. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta Nido on pitkälti samanlainen kuin emäntänsä. Ei kiinnostunut sirkustempuista tai roinasta, arvostaa yksinkertaisia asioita ja huomaavaisuutta.


Esimerkiksi sitä, että on joku joka hipsuttaa.

15.2.2013

Tyynyn, peiton ja suukon summa




Kävin ensin parin kuukauden ajan säännöllisesti silittämässä (kolmannen kerran jälkeen laumanjohtajaa ei enää hävettänyt eivätkä myyjät tuijottaneet) tyynyä Stockmannilla. Jostain syystä toimintani ei saanut sen hintaa alenemaan, joten alistuin tänään kohtalooni. Torkkupeitto puolestaan löytyi sattumalta Nougatista -50% hintalapulla.


Lisäksi kauppareissulta palattuani sain suukon ihan vain siitä hyvästä, että tulin kotiin. Joten kyllä tässä selkeästi voiton puolelle jäätiin!

12.2.2013

Susiluola remontissa: Se Seinä

Vuosia sitten, jonain heikkona hetkenään (muistaakseni asuntomessuilla kovassa helteessä, eli ehkä nestehukassa), laumanjohtaja lupasi muurata meille antiikkitiiliseinän heti, kun sellaisen johonkin asuntoon haluan.

Lupauksen aikaiseen asuntoomme - uudehkoon kerrostaloon - sellainen ei oikein sopinut, vaikka kuinka yritinkin visioida.

Muutamaa vuotta myöhemmin, lauman päälukumäärän kasvettua, muutimme väljempiin tiloihin rivitalon päätyyn. Päämakuuhuone on sijoitettu ylimpään kerrokseen ja siellä näytti alunperin tältä.


Suunnittelin päätyseinään ensin jotain väriä. Ei tullut yhtään hyvää ideaa - paitsi se, että halusin purkaa seinän molempien nurkkien liukuovelliset kaapit, jotta seinän muoto viistokattoineen pääsisi kokonaan esiin. 

Remontti oli jo aloitettu kylpyhuoneessa ja keittiössä, kun tuli mieleen vielä varovasti kysäistä, että entäs jos laitettaiski siihen makkarin seinään semmosia tiiliä... Vastaus oli syvä huokaus ja vastentahtoinen myöntyminen.

Päätimme pinnoittaa seinän antiikkitiililaatoilla, ikään kuin oikeiden tiilien puolikkailla. Sopiva sävy löytyi Wienerbergerin mallistosta (Terca-tiililaatat!). Laumanjohtaja sai avukseen isänsä sekä lapsen kummisedän.


Seinälle levitettiin ensin primer-aine, jotta maalattu seinäpinta saatiin hieman tahkeammaksi. Seinään myös piirrettiin vatupassin avulla ruudukko, joka auttoi tekijöitä hahmottamaan suorat linjat ja tiilien menekin, joita olisi ollut muuten kuulemma todella vaikea arvioida.

Pidimme lyhyen palaverin, jonka tuloksena päätimme jättää tiilien saumat syviksi ja kaikki katto- sekä lattialistat suosiolla pois.


Sitten aloitettiin... laatoittaminen? Vai muuraaminen? Muuroittaminen? Alhaalta ylöspäin tiilet kiinnitettiin yksitellen valkoisella saneerauslaastilla suoraan seinään. Kerrosten välissä käytettiin eripaksuisia puunpaloja, joilla tiilenpuolikkaiden linjat saatiin pysymään suorina märässä laastissa. Tiilet leikattiin tarvittaessa rälläkällä.

Laumanjohtajan mukaan kaikista työläin vaihe oli tiilien saumojen tasoittaminen. Hän käytti ensisijaisesti kahta erikokoista saumarautaa, mutta tiilien epätasaisten reunojen takia myös erinäisiä puutikkuja sekä kaikkia kymmentä sormeaan.

Seinän kuivuttua harjasin sen parilla erilaisella harjalla ja rapsuttelin puukolla laastiroiskeet irti. Sitten seinä imuroitiin ja käsiteltiin suihkemuotoisella lakalla tiilipölyn irtoamisen minimoimiseksi.


Miestyötunteja koko seinään kului n. 35. Naisnäkökulmana voisin esittää, että mikäli ryhdytte vastaavaan projektiin, tehkää se kesällä, jotta voitte leikata tiilet ulkona. Tiiliseinän valmistumisesta on melkein vuosi ja punaista pölyä löytyy edelleen jokaisesta kerroksesta ja kaikista ikkunatiivisteistä.



Olin varautunut henkisesti siihen, että valkoiset tyynynpäälliset muuttuisivat tiiliseinään nojaillessaan punaisiksi, mutta seinästä ei olekaan irronnut yhtään mitään. Jos jotain huonoa pitää sanoa, niin myönnettäköön, että villakoirat tarttuvat alimpiin tiiliin jalkalistattomuuden takia aika tiukasti.

Ja pitää sekin varmaan laskea huonoksi puoleksi, ettei makuuhuoneesta haluaisi poistua aamuisin.



(Tiililaatat Wienerberger, saneerauslaasti Kiilto, työt miesväki)

6.2.2013

HHI-vaihe

Olen saavuttanut pyylevyydessäni HHI-vaiheen. HHI on tietysti lyhennys käsitteestä Helvetin Hyviä Ideoita. Ja kehitysvaiheena se tarkoittaa sitä, että saan jatkuvasti - no, todella hyviä ideoita.

Edellisen pyylevyysajan HHI-vaihe poiki mm. keittiöremontin sekä kunnostusprojektin, josta ei ollut lopulta kellekään mitään hyötyä.

Tällä kierroksella olen ollut rauhallisempi. Juuri nyt käynnissä on kaikkien valokuvien järjestäminen albumeihin (meillä eilen vierailleen valokuvaajaystäväni ehdotus kuvavuoren nähdessään oli, että "POLTA NE KAIKKI!") sekä itsenäisen ekosysteemin sulkeminen pienen ihmisen kokoiseen lasipulloon. Jälkimmäisestä lisää myöhemmin.

Lisäksi olen hankkinut kotiin kaikenlaista täältä pitkään puuttunutta.


Löysin HHI-motivoituneena vuoden etsimisen jälkeen maton eteiseen. Siinä on tähti, mutta ei se mitään.


Lapsi on ottanut maton tukikohdakseen, eikä hän anna lenkillelähtijöiden muodostamien ruuhkienkaan häiritä itseään.




Seuraavana HHI-sertifioituna juttuna ajattelin pikakouluttautua kampaajaksi.

Koska siis katsokaa nyt, kuinka luonnonlahjakkaan avantgardistisesti hoidan nämä pinnikampauksetkin.



(Matto on Pappelinan, ehkä tarkoitettu kylpyhuoneeseen, ja Stockmannin kanta-asiakaspäiviltä niitä saa! Rohkaisen muitakin HHI-tokkuraisia ostoksille. Siellä oli jotain pastellivärejäkin!)

3.2.2013

Raskasta

Täällä on tänään käynyt viisi vierasta kolmessa osassa, neljä yllättäen. Yksi oli alle metrin mittainen ja heitteli keksejä, yksi toi mukanaan ruokaa ja yksi oli entuudestaan tuntematon. Kaikki tuoksuivat koirilta. Laumanjohtaja oli koko päivän töissä, tuli taas myöhässä kotiin. Iltalenkille pääsi vasta iltakymmeneltä, vaikka siperianhuskyn nukkumaanmenoaika on sikapaljon aikaisemmin. 

Joten kun sitten äärimmäisen raskaan päivän päätteeksi raahautuu mainitulta iltalenkiltä kotiin, ei viimeisillä voimillaan kerta kaikkiaan jaksa mitään muuta kuin pedata itselleen sängyn


keittiön matosta.