5.12.2013

Ajatus valkeudesta

Kun astuin siperianhöseerääjien kanssa tänään ulos, ilma tuoksui samalta kuin silloin lapsena, kun kaatui pulkkamäessä, lensi pulkan selästä ja lunta tulvi hupun sisään ja hiusten sekaan ja suuhun ja silmiin ja nenään.

Sitten alkoi sataa lunta.


Talvi on vähän niin kuin vanha, ikävä ystävä. Sitä ei kaipaa koskaan silloin kun sitä ei ole hetkeen nähnyt, mutta sitten kun siihen sattumalta törmää, se tuntuu hetken rakkaalta.




Olen ajatellut tässä aika paljon sitä, että

It's always the darkest before you see the light.

Tästä vanhasta ajatuksesta minua muistutti populäärifilosofi Jukka Poika lausuessaan toisen nykyajattelijan, Anna Abreun, tekstiä. 

Pidän hyvistä asioista, jotka tulevat yllättävältä suunnalta. 

6 kommenttia:

  1. "Talvi on vähän niin kuin vanha, ikävä ystävä. Sitä ei kaipaa koskaan silloin kun sitä ei ole hetkeen nähnyt, mutta sitten kun siihen sattumalta törmää, se tuntuu hetken rakkaalta."
    Erittäin hyvin sanottu. Kesäihmisenä en koskaan kaipaa talvea ja pakkasia, mut synkeän syksyn jälkeen talven valkeus on ainoastaan ilahduttava asia. Onhan luminen maisema kiistatta kaunis, vaikkakin täysin eri tavalla ku maisema keskellä kesää. Kyllä mä talvestaki tykkään, silleen salaisesti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on just tämä täydellisen pimeyden muuttuminen valkeudeksi se hetki, jona aina riemuitsen alkavasta talvesta. Mutta se on tosi lyhyt hetki :D En ole kesäihminenkään, tykkään syksystä ja sateista ja siitä että on viileää, joten valitsisin varmaan kuitenkin mustan talven, jos saisin valita.

      Poista
  2. Buahahaa, "siperianhöseerääjät", niitä meilläkin asuu aina talvisin :) Sanomattakin on selvää, että mitä enemmän lunta ja mitä kylmempää, sitä suuremmaksi kasvaa höösäys. Harmi että on niin turkasen liukasta (täällä Satakunnassa ainakin), ei voi pistää tyttöjä vetämään itseänsä väsyneiksi.

    Kaunis kirjoitus muutenkin, pisti hymyilemään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, joo! Meilläkin asuu talvisin ihan erirotuisia koiria kuin kesäisin :D Ja nyt on muutamana talvena jostain syystä käynyt niin, että ensimmäisellä kerralla kun koirien kanssa lähdetään lumella ulos, ne ovat ihan muina koirina eivätkä kiinnitä lumeen mitään huomiota. Se Vaihde menee päälle vasta toisella kerralla, ja sen jälkeen ulkoilu onkin sitten kevääseen saakka sellaista MENNÄÄNTÄNNE MENNÄÄNTÄNNE MENNÄÄNTÄNNE TÄYSIÄTÄYSIÄTÄYSIÄ TUUJOTUUJOTUUJO-sekoilua.

      Poista
  3. Täällä Taunuksessakin satoi tänään lunta!
    Mieleeni tuli hieno analyysisi talvesta ja teki mieli
    kaiken väen keskellä vielä saada lumihiutaleita
    kielelle.Nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänne on tullut viikossa ihan täydellinen pakkassää! Lunta on niin vähän, ettei se vielä haittaa rattaiden kanssa kulkemista juuri ollenkaan, mutta tarpeeksi, jotta se valaisee kaikkialla. Ja pakkasta silleen sopivasti, että poskia kipristää, mutta varpaita ei.

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.