15.9.2013

Asenne ratkaisee


Sunnuntaisen aamulenkin jälkeen Nidoa ei häiritse mikään asia maailmassa.


Ei mikään.


Ei, vaikka ne kuinka yrittäisivätkin.




13 kommenttia:

  1. Hihii, meidän susien mielestä imuri on yhteiskunnan vihollinen numero yksi ja pelkkä imurikaapin oven avaaminen aiheuttaa ripeän poistumisen mahdollisimman kauas hirviölaitteesta. Muuten rentous on kyllä yhtä totaalista: jos joku kävelee vahingossa päälle niin yleensä lopputuloksena on korkeintaan loukkaantunut "hei, mä olin tässä ensin" -katse. Ja asentokin on usein aivan sama :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Koda otti ton kaikkeuden kovaäänisimmän imurin vähän huonosti vastaan, mutta nyt siihen ei enää kiinitetä huomiota. Jos molemmat koirat on imuroidessa samassa (n. 30-neliöisessä) kerroksessa, niin olisi ihan kiva että väistäisivät itse, eikä tarvitsisi hätyytellä :D

      En tajua tota asentoa, se on kaikilla huskyilla aina sama! Liittyyköhän jotenkin kehon mittasuhteisiin? Vai... elämänasenteeseen?

      Poista
    2. Se on se elämänasenne...jalat seinällä täälläkin :)

      Poista
  2. Ai vitsi tää on kyllä niin ihana blogi! Kiitos, kun jaat elämääsi meidän kanssa :)

    VastaaPoista
  3. Minulla taitaa olla sama imuri kuin teillä, eikä Tuiskukaan välitä siitä tuon taivaallista. Jos haluan imuroida koiran alta, pitää koiraa pyytää väistämään; yleensä en kylläkään raaski ja imuroin vain sen ympäriltä. Kummallista on se, että vaikka markkinoiden kovaäänisin (ja maailman paras) Dysonin imuri ei liikauta koiraa, se vaihtaa huonetta kun otan esiin hiljaisemman päivittäisimurin. Siis sellaisen koko ajan huoneen nurkassa latauksessa seisovan pitkävartisen rikkaimurin. Se on muuten yksi parhaista hankinnoistani pitkään aikaan, tuon Dysonin ottaminen esiin kaapista on muka niin monimutkainen prosessi, etten imuroi sillä ikinä niin usein, kuin pitäisi - tuota pikkuimuria liikuttelen melkein päivittäin. Kämppä pysyy siis paljon siistimpänä niinä yhtenätoista kuukauteta vuodessa, kun on joko karvanlähtö tai hiekka- ja kurakausi. :)

    Ja asennosta vielä: tutulta näyttää täälläkin huskytaloudessa. Kuvasta ei ihan näy, mutta ilmeisesti Nidollakin on takajalat seinällä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama meillä. Mä olen sellainen nössö herkkisemäntä, etten millään viitsisi häiritä koiraa ja sohia sitä pois, jos se on just saanut johonkin väännettyä itsensä noin mukavaan asentoon. Lenkin jälkeen haluavat aina olla omissa oloissaan pötköllään, jolloin niiden häiritseminen tuntuu musta tosi rikolliselta :D

      Haaveilen sellaisesta Dysonin pitkävartisesta rikkaimurista! Jos meillä olisi sellainen, en varmaan tekisi kotona muuta kuin imuroisi riemuissani. Tosin nytkin kyllä imuroin koko ajan. Mutten kovin riemuissani.

      Poista
  4. on kyllä maailman ihanin blogi! Ainoa vika on se, pienen pieni pettymys, kun blogin avaa ja siellä ei ookkaan uutta postausta :)
    Kaikkea hyvää koko poppoolle ja lupsakasta syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITOS! Ja mä olen pahoillani tästä päivitystahdista, oon yrittänyt vähän petrata, mutta silleen yhdentekevää diibadaaba-sisältöä kuitenkin vältellen :)

      Poista
  5. Osaat kyllä hienosti kuvata koiran elämää. Mahtava tyyppi lattialla - pystyispä itsekin tuohon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Just se on tarkoituskin. Tyyppi on aika usein sellaisessa solmussa, että selkärangattomalta vaikuttaa.

      Poista
  6. Meluallergisen perheen jäsenenä aion käyttää
    tätä kuvaa pedagogisessa mielessä. En enää
    yritä selittää joogeista meluisissa kadunkulmissa
    vaan se on nyt se asenneohje tässä.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käytä pois! Kaikki lähtee asenteesta.

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.