8.7.2013

Yhdestä koirasta

Milloinkaan en lakkaa ihmettelemästä sitä, miten yhdestä koirasta voi irrota tämän verran materiaalia niin että jäljelle jää kuitenkin kokonainen koira.


Koda - monenlaisia elämyksiä jo vuodesta 2009.


Olen lukijan suosituksesta ottanut turboföönin hankkimisen vakavaan harkintaan. 

Ajattelin ensin kokeilla sellaisen tehoa kiikuttamalla molemmat koirat mökin lähellä majaansa pitävään, erittäin pätevän oloiseen koirahoitolaan turkkienkäsittelyyn ja paeta sitten nauraen paikalta. Oletukseni on, että parin tunnin jälkeen hoitolan kaikki karvankäsittelylaitteet ovat tukossa, hoitajat irtisanoutuneet ja omistaja ovella meitä vastassa ikuisen porttikiellon kanssa. 

22 kommenttia:

  1. Meillä on samanlainen tilanne pupun kanssa. Näin alkukesäisin siitä lähtee parhaillaan kolminkertainen karvakasa pupuun nähden ja silti pupu on edelleen karvainen... Ja asuu kuitenkin sisällä lämpimässä myös talvella, ei ymmärrä.

    T.Kati L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä pupu on täytetty karvalla? Mä olen nimittäin epäillyt semmosta ton Kodan kohdalla!

      Poista
    2. Näin sen on oltava! Eihän siinä muuten ole mitään järkeä! :)

      -Kati L

      Poista
    3. Tosin ei pupuissa ja Kodassa muutenkaan kai ole järkeä. Kuulin just pupusta, joka rakasti niitä kirpeitä Pantteri-karkkeja. Ei siis mitään muita karkkeja. Mutta jos Pantteri-pussi oli lattialla, loikki heti pussille mussuttamaan.

      Poista
  2. Lapinkoirat tarjoavat samaa viihdettä, tosin talvella. Kai siinä talvisessa karvanlähdössä on joku idea, ehkä.

    VastaaPoista
  3. Meillä samojedista lähtee näin kesäisin joka harjauskerralla muovikassillinen karvaa, ja taas harjauksesta seuraavana päivänä turkista irtoaa "tupsuja", joita on kiva levitellä ympäri taloa. Muuten onneksi karvaa pysyy koirassa kiinni, talvella ei irtoa juuri mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JOO! Ihan sama täällä! Kun käyttää tunnin harjaamiseen, niin viimeistään seuraavana aamuna on tupsuja taas pystyssä ympäri koiraa. Paras resepti olisi harjaus-pesu-harjaus, mutten koskaan saa sitä pesunjälkeistä kunnon harjausta aikaiseksi....

      Poista
    2. Valokuvistasi voi nähdä että samojedillä ja siperianhuskyillä on näköjään paljon samankaltaisia ilmeitä, asentoja ja tapoja...meillä myös tuijotetaan tyhjyyteen mietteliäänä, ollaan hellyydenkipeitä, katsotaan ah niin isoin ja kerjäävin silmiin emäntää (anna jotain hyvää) ja makoillaan samoissa asennoissa (usein aika omituisissa) pitkin taloa ja pihaa.
      Ei tule aika pitkäksi siperiansukuisten kanssa :) veikeitä otuksia molemmat rodut.

      Poista
    3. Tykkään itse näistä pohjoisen pystykorvista just siksi, että niitä on jotenkin helppoa ja mielekästä lukea :) Kun lähtökohtaisesti on kuitenkin aika haastavaa elää toisen lajin edustajien kanssa, mutta huskyjen kanssa se lajien välinen kuilu tuntuu kapeammalta. Tiedät ihan varmasti, mitä tarkoitan!

      Mulla on kaksi samojedikysymystä, jotka on jo pitkään pitänyt muistaa kysyä joltain samojedin ihmiseltä, joten sysään ne nyt sun niskaan! Kuolaavatko ne? Ja mites karvanlähtö ja hilseily?

      Poista
    4. Mä tunnen/tiedän niin vähän ihmisiä, joilla on näitä siperiansukuisia koiria, että vastailen ihan mielelläni :) Ei kuolaa meidän poika juuri ollenkaan, nyt kuumalla ilmalla kun jäähdyttää itseään lenkin jälkeen läähättäen, saattaa lattialle ilmestyä pieni kuolatippa,mut muuten ei kuolaa ollenkaan. Karvaa lähtee kun harjaa, mutta muuten yllättävän vähän, eli huonekaluista ja matoista ei juuri huomaa, että samojedi asuu meillä. Hilseilyäkään ei ole ollenkaan. Luulin samojedin turkin hoitoa huomattavasti hankalammaksi, kun se nyt on osoittautunut olemaan, kerta viikkoon kunnon harjaus riittää vallan mainiosti ja kerran vuodessa ollaan hänet pesty kunnolla koirashampoolla. Eikä turkki haise vaikka ei sen useammin pestä.

      Samojediä on helppo "lukea", se näyttää ihan avoimesti tunteensa, mutta unohtaakin ne sitten saman tien. Meillä asuu hyvinkin tunteikas poikakoira (Franklin), haluaa syliin, ilahtuu, loukkaantuu, mököttää ja innostuu herkästi. Tiedän kyllä mitä tarkoitat!

      Poista
    5. Onkohan kaikkien pohjoisten kuolaaminen tällaista? Ei nuo tipat ja se vetenä valuva kuola varmaan ketään haittaa, mutta mua itseäni ällöttää isot koirat, jotka kuolaa sitä sellaista venyvää jojokuolaa. Tottumiskysymyksiä tietty, tiedän monia joita ällöttää vauvankakka ;)

      Oon joskus miettinyt, että samojedi voisi huskyn ohella olla toinen meille sopiva rotu, mutta mulla ei ole samojedeistä mitään suoraa kokemusta. Lenkillä on joskus tullut vastaan, mutta lähempää tuttavuutta en oo päässyt tekemään. Ovat vaan jotenkin sopivan kokoisia, toivotusta ilmansuunnasta, ja ilmeisesti siis aika terveitäkin?

      Poista
    6. Meillä on ollut täysin terve samojedi, hän on nyt vähän päälle 3-vuotias. Ei ole tarvinnut eläinlääkäriä kuin rokotuksiin. Suosittelen kyllä rotua, jos näistä arktisista lajeista tykkää. Lapsiperheeseen vallan passeli,kärsivällisesti ottaa vastaan pienenkin väen joskus vähän riehakkaatkin silitykset. Ei oikein edes murahtele millekään, ei pahemmin hauku. Ainoastaan jos frisbee ei emännän kädestä lennä tarpeeksi nopeasti, jotta hän voisi sen pellolta hakea, pääsee haukku.Joskus vinkuu ja ulvoo häkissä hetken,jos kyllästyttää. On seurankipeä, ei siis varsinaisesti mikään häkkikoira. Meillä häkissä yötä, koska sisällä tulisi liian kuuma suurimman osan vuotta. Muuten haluaa kyllä olla "laumassa".

      Poista
    7. Kuulostaa hyvältä :) Ja tutulta! Vielä bonuskysymys: tuntuuko samojedi tuskailevan turkkinsa sisällä esimerkiksi kesäkuumilla?
      Meillä on niin, että ei koirilla tietenkään kylmä kesäisin tule, mutta ne eivät myöskään vaikuta läkähtyvän. Tietenkään mitään hikiliikuntaa niiden kanssa ei päivän kuumimpana hetkenä kannata harrastaa, mutta siis jos vähän katsoo, mihin aikaan ulkoilee, eivät ne kärsi paahteesta. Ja Nidohan tylkää ottaa aurinkoa...

      Poista
    8. Vähän samanlaiset jutut meilläkin,ei kärsi kuumasta, mutta hakeutuu varjopaikkohin makoilemaan, eikä tykkää lenkkeillä kuumimpaan aikaan. Ollaan pyritty järjestämään pihalle useampia varjoisia paikkoja, jotta olisi vähän vaihtelua. Kaivaa monesti esim.marjapensaan alla vähän maata pois ennenkuin käy maate, ilmeisesti maa on vähän viileämpää mahan alla näin. Lenkkeillään joko myöhään illalla tai aikaisin aamulla, jos päivällä hellettä. Ihme kyllä ei tykkää uida, ei mene vapaaehtoisesti veteen muuta kuin kahlailemaan.

      Poista
    9. Nyt on pakko kertoa: olin pari päivää sitten yksin koirien kanssa lenkillä reilusti ennen iltahämärää ja aurinko porotti aika kuumasti. Jotenkin vähän innostuin ja tehtiin pitkä ja ripeä lenkki. Loppupuolella Nido alkoi hiljentää tahtia ja huolestuin, että se saa jonkun lämpöhalvaussairaskohtauksen idiootin emännän itsekkyyden takia. Mulla ei ollut vettäkään mukana.

      Kun päästiin kotiin, Nido kävi nopeasti juomassa ja meni sitten suoraan parvekkeelle ottamaan aurinkoa.

      Poista
  4. Voi tavataon, kuinka hauskasti kirjoitat! Välillä tuntuu, että lukisin omia ajatuksiani; perheessämme häärii 1,5 vuotias tyttö, kolme koiraa ja kissa (sekä miäs)!
    Lämmintä kesää!

    Käy katsomassa http://meidanlauma.wordpress.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja aikamoinen sirkus siis teilläkin :) Käyn!

      Poista
  5. Ei voi olla totta! Mihin niitä karvoja enää jää, kun kyseessä ei ole mikään karvaturri tyyliin berni tai nöffi! Mä harjasin eilen omaa labbista ja kuvittelin sen määrän riittävän yhteen pariin villasukkia mutta ei se ollut mitään tuohon verrattuna :) Oletko muuten oikeasti ajatellut koskaan teettää karvoista lankaa ja käyttää vaikka lasten villavaatteisiin? Opin viime syksynä yksillä lammasmarkkinoilla, koiran karva on toimiva sekoitettuna lampaanvillaan ja erittäin lämmin rakenteensa vuoksi. Eikä ihme kun miettii mihin olosuhteisiin teidänkin koirat on tehty!
    Edelliseen postaukseen liittyen hatunnosto teidän lenkkeilylle! Meillä koiria ja lapsia vain yksi kutakin, joten se on aika iisiä teidän kokoonpanoon verrattuna. Mutta ne hyvät rattaat on kyl aika tärkeät! Hanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en mä tajua! Eilen viimeksi taas oli pakko pysäyttää valjakko (no okei ei meitä ollut kuin minä, mies ja koirat) keskelle metsätietä, jotta sain Kodan niskasta nypittyä pari nyrkillistä tota samaa tavaraa.

      Joo, mä olen tietoinen huskynkarvan monista mahdollisuuksista :D Ennen kerättiinkin karvaa pussiin, mutta sellasen koiranhajuisen säkin säilyttäminen jossain eteiskaapissa ei ollutkaan lopulta niin miellyttävää... Lisäksi anoppi osti kerran lapinreissultaan huskynkarvasta tehdyn pipon, jonka Nido teurasti, joten ollaan ajateltu että ainakaan me ei ehkä voitais käyttää mitään huskynkarvavaatteita :D

      Tiedätkö, mun mielestä toi lasten ja koirien lukumäärä on vaan puoli totuutta :) Siis että kaksi koiraa menee ainakin meillä ihan siinä missä yksikin, koska ei ole kahta nidoa. Se olis jo tosi haastavaa. Toisaalta kodia sitten menisikin vaikka neljä, jos olisi tilaa, se on niin helppo luonteeltaan. Ja noi meidän ihmispennut on taas siitä ihan kaikista helpoimmasta ja yhteistyökykyisimmästä päästä, että kyllä mä tätä porukkaa välillä yksinkin paimentaessani pääsen kuitenkin aika helpolla :)

      Mut joo, hyvät rattaat kaikille! Ja hyvät kengät sille joka niitä työntää! Itsehän älysin tuon jälkimmäisen totuuden vasta viime kesänä...

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.