23.7.2013

Pupu!

Mökin suuret ikkunat ikään kuin päättyvät pystymetsään niin, että saaren flora ja fauna ovat voimakkaasti läsnä, kun katsoo ikkunasta ulos. Ikkunapinnassa on ihasteltu kaikkia mahdollisia ötököitä ja poukamassa asuu joutsenperhe. Nido on sellainen, ettei sitä hirveästi hetkauttaisi vaikka ikkunan ohi hiipisi hirvi, mutta noin kuukausi sitten kävi pahin mahdollinen - Koda näki ikkunasta pupun.

Se ei muista pupua ikinä mökin ulkopuolella ollessaan (viimeksi näimme mökkireissun lenkeillä kaksi kertaa peuran, että ymmärrän kyllä jos Kodalla on muutakin ajateltavaa), mutta sisällä se ei pysty tekemään enää mitään muuta kuin odottamaan pupun toista tulemista.

Kuvat ovat kaikki eri päiviltä, mutta myös kahdelta eri mökkireissulta.





Pääosin Koda tuijottaa loogisena henkilönä täsmälleen sitä kohtaa, jossa pupun aikoinaan näki, mutta sen lisäksi se tietysti tarkkailee myös esimerkiksi sängyssä istuen sitä, sattuisiko pupu vaikka lentämään ohi.

45 kommenttia:

  1. Koirat on ihan höpsöjä <3

    VastaaPoista
  2. Nää sinun koirat on kyllä ihan parhaita!Kiitos taas päivänpiristyksestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kommentista :) Ja joo, aika pirteitä meidän päivät näiden kanssa onkin!

      Poista
  3. :D
    Kyllä on ihan mahtava koira!

    Tytti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä, kyllä on. Kaikista mahtavimpia.

      Poista
  4. Haha, mahtava tyyppi tämä Koda, voisin liittyä fanikerhoon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä sain vähän sen vaikutelman että klubiin ois sekä ikä- että pituusraja... Mut jos ylimääräiset sentit ja vuodet hyvittää vaikka omistautumisella?

      Poista
  5. Voi Koda! <3 Mitäköhän se sanoisi meidän pupusta... Sekoaisikohan täysin? :D On muuten ihana halijengi tossa yhdessä kuvassa. :)

    -Kati L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sekoaisi! :D Mä kuulen jo korvissani sen mölinän mikä siitä lähtis, jos kohtaisi joskus kesypupun. (Musta itsestäni lähtee pupuja kohdatessa ulinaa, puput on PARHAITA!)

      Halijengi, joo <3 Isin syliin onneksi mahtuu molemmat, mulle ei ihan niin hyvin...

      Poista
  6. Puput voi kyllä aiheuttaa kiihkeitä tunteita. Meidän suippokorva nappasi viime kesänä meidän aidatulta pihalta jäniksen. Onneksi ei tajunnut, mitä sille pitää tehdä hengiltä saamisen jälkeen, niin saatiin se suhteellisen kivuttomasti poiskin siltä. Sen jälkeen kaikki puput on aiheuttaneet hirvittävän saalistushysterian lenkeillä ja sieltä ei sit enää liikuta mihinkään muualle, kuin sen pupun perään. Ja huom. sitä pupua ei tarvitse edes nähdä, riittää että se on kulkenut siitä joskus pari päivää takaperin ja jättänyt ihanan hajujäljen.

    On ihan normaali näky meidän kulmilla, että minä kannan kainalossa kiljuvaa ja rääkyvää malamuuttia, jonka leuka on ihan kuolassa. Meillä oltaisiin varmaan menty siitä ikkunasta läpi.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on täällä kaupungissa kotikulmilla tosi paljon pupuja, ja mä olen ollut useammankin kerran tilanteessa, jossa kahdesta neljään pupua loikkii suoraan meidän edestä kävelytien yli tai tuijottavat meitä rivissä tienpientareelta (tai jotain muuta tosi pupumaista, tietkö?), eivätkä nää meidän Suuret Saalistajat huomaa MITÄÄN :D Ehkä metsäolosuhteissa saalistusvietti vasta herää! Täällä kaupungissa nuuhkitaan vaan muiden koirien jälkiä.

      Poista
    2. Ole vaan onnellinen. Meillä menee monesti lenkit läskiksi pupujen ja muiden saaliselukoiden takia, kun ei siinä enää muukaan auta kuin lähteä takaisin kotiin. Koko koira tilttaa niin pahasti, että se ei näe eikä kuule enää mitään muuta. Meilläkin suhtauduttiin suhteellisen neutraalisti pupuihin ennen sitä välikohtausta, mutta ilmeisesti korvien välissä nyrjähti jokin, kun sai ekaa kertaa saalista.

      Poista
    3. Luulen että Nidolle kävisi just noin, jos se saisi jonkun elukan joskus kiinni. Koda sai kerran pentuna päästäisen suuhunsa lenkillä VAHINGOSSA, ja säikähti sitä itsekin ihan kamalasti :D

      Poista
    4. Kuulostaa meidän ensimmäiseltä samojedilta vuosia sitten. Se hyppäsi ilmaan, kun myyrä juoksi sitä kohti -.-

      Käytiin muuten juuri Lapissa retkeilemässä ja todettiin, että Taika haluaisin syödä poron. Oikeastaan jokaisen näkemänsä poron. Mistään elukasta ei ole koskaan lähtenyt sellaista rääkymistä, kuin tuosta suippokorvasta. Ja se myös katosi mökin pihasta poron perään puoleksi tunniksi. Ei syönyt poroa, tippui suohon. Mutta se onkin pitempi tarina :D

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Koda on niin liikuttava kokonaisuus, että!

      Poista
  8. Vastaukset
    1. On! Ei pääse pupu salaa hivuttautumaan lähelle! Kodallahan on mökille tultaessa aina älytön kiire ikkunalle, aivan kuin se kuvittelisi näkevänsä, onko pupu viikon poissaolon aikana käynyt pyörimässä pihalla :D

      Poista
  9. No niin, taas tuli todistettua hölynpölyksi se väittämä, että mitä koira ei näe, sitä ei ole. Koda tasan tietää, että pupun voi nähdä toisen kerran, jos vain odottaa tarpeeksi kauan. Kuluupahan ainakin aika mukavasti, jos kaksijalkaiset palvelijat eivät ehdi viihdyttää hänen arvokasta julkisuuspersoonaansa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, ton väittämän kumoamiseksi tulisi kyllä mieleen tuhat muutakin esimerkkiä. Sen sijaan esittäisin kilpailevan väittämän: "Minkä koira on kerran nähnyt, se on olemassa aina." :D

      Tosta palvelemisesta, että mun piti yksi päivä ruokaa koirille antaessani kutsua Koda syömään. Yleensä se rymistelee paikalle jos joku asioi edes lähellä ruokalaatikkoa, mutta nyt kun on tullut tämä pupunkyttäystoimi, on ruoka toissijaista.

      Poista
  10. Puput ei meidän samojedia kiinnosta kuin ehkä korvanlotkautuksen verran, mutta oravat ovat ah niin ihania!Tässä taannoin F tuijotti puussa olevaa oravaa herkeämättä varmaan puoli tuntia, tuumi varmaan, että tippuiskohan se sieltä alas kun tarpeeksi tuijottaa. Ihme kyllä oravakin kökötti paikoillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, ihana kurrenkyttääjä! Mökillä koiria kiinnostaa kyllä kaikki elukat, mutta kaupungissa intohimoisimnat reaktiot tulee kyllä rusakoista. Siis ihan niistä kaikista isoimmista. Koda kiljuu niille.

      Poista
  11. Voi, ompa Koda fiksu, se ei ole nenä kiinni ikkunassa! Milloinkohan meidän koirat tajuaisi sen, että ikkunasta näkisi 'vähän' paremmin, jos se ei olisi huurussa ja muutenkin täynnä nenätaidetta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio, en oo itse tajunnutkaan! Mökin ikkuna on tosiaan usein hämmentävän puhdas verrattuna esimerkiksi kodin kaikkien ikkunoiden alareunoihin... Onkohan se niin, että jos ikkuna on tarpeeksi suuri, ei tarvitse katsoa niin läheltä että kirsu osuu lasiin? :D

      Poista
  12. Toi viiminen tekstinpätkä ja kuva sai kyllä nauramaan - jos Koda näkee lentävän pupun, käske ottamaan kuva! ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä sanon sille! Luulen tosin että sellasessa tilanteessa voi tassut täristä sen verran, ettei kamera ehkä pysy hallinnassa.

      Poista
  13. Oi ihana Koda! Kiitos taas piristävästä kirjoituksesta! :)

    VastaaPoista
  14. Vitsi mä taas repesin ton vikan kuvatekstin kohdalla. =) Kiitos taas loistavasta postauksesta ja toivottavasti Kodan odotus vielä palkitaan. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan taas mökillä, ja voin näin kulisseist ohimennen kertoa, että tällä viiden päivän reissulla ei ainakaan lykästänyt... Mutta vielä joskus!

      Poista
  15. Hän on kyllä liikuttava! Sun kertomuksista Kodan ja Nidon touhuista tulee tosi hyvälle tuulelle, jatka samaan malliin :) Toivon sydämestäni että Kodan odotus palkitaan ja pupu näyttäytyy toisenkin kerran!
    T. Annami

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kodalla on jo niin suuri tsemppausjoukko toivomassa pupun ilmestymistä, ettei se voi kuin onnistua!
      Kiitos :)

      Poista
  16. Kiitos päivän piristyksestä! Makaan neljättä päivää ruokamyrkytyksen kourissa, eli piristystä on selkeästi kaivattu! Ja mun mielestä sehän on vain loogista (kuten totesit) odottaa pupun ilmestyvän tismalleen samaan kohtaan. Sumu ei vielä pupua ole nähnyt, mutta orava ja siili ovat ne myös olleet vallan jännittäviä. Niitä on jäpitetty tienposkessa kauan. Ja jos en olisi ollut paikalla, olisi Sumu luultavimmin kiivennyt oravan perässä puuhun...

    - Krista ja Sumu, joka on hoivannut mammaa muun muassa nukkumalla mun kanssa koko päivän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neljän päivän vatsan väänteet näköjään vaikuttavat mun aivokapasiteettiin niin että puhun ihan höpöjä. Onhan Sumu nähnyt pupuja, ja monta pupua onkin nähnyt! Kaikki ovat aina yhtä mielenkiintoisia ja niiden kanssa olisi kiva ottaa juoksukilpailuja. Mutta ehkä olen nyt vain ihan hiljaa, ennen kuin tää järjen juoksu taas palautuu...

      Ps. Minäpä näin kerran lenkillä ketun joka jolkotteli kävelytien poikki muutaman metrin päästä meitä. Mutta sitä ei Sumu nähnyt, joku ruohonkorsi tuoksui niin huumaavalta silloin että jäi kettu näkemättä. Ja nyt olen hiljaa.

      - Krista

      Poista
    2. Hei tosi ymmärrettävää, mullakin on kokemusta ruokamyrkytyksistä, joiden mukana pönttöön valuu myös ajattelukyky :D Koda on yleensä lenkeillä kanssa just tollanen, että puput jää huomaamatta kun OOOOH TÄMÄ RUOHONKORSI TÄSSÄ! Mutta jättirusakot se kyllä bongaa. Ja Nido menee oravista täpinöihin! Luulen että se on se niiden aaltoileva etenemistyyli...

      Poista
  17. Meidän kaksi corgineitiä näkivät jäniksen tuossa lähimetsässä irti ollesaan, ja pinkoivat perään että puskat rytisi. No, kuten arvata saattaa, jänis oli parikymmentäsenttisiä jalkoja nopeampi, ja arvon neidit palasivat aika pian takaisin mamman luo. Piti ihan naurua pidätellä, kun niin tohkeissaan olivat pikku jahdista. Ja nokat maassa mentiin loppumatka "perhanan pupu, mihin se katosi!". Puput tuo niin paljon jännitystä tähän elämäämme! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi raukat! Puput vois kyllä corgitapauksissa antaa vähän tasoitusta vauhtia hidastamalla. Tosi ajattelematonta pupulta!

      Poista
  18. On ne niin viisaita :D Meillä kanssa keittiön ikkuna nenänjälkiä täynnä.. Saas nähdä mitä tapahtuu kun muutetaan tuonne kahdeksanteen kerrokseen mitä luulevat siellä näkevänsä kun linnutkin tuppaa haahuamaan hieman matalammalla kuitenkin B)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahdeksas kerros tulee varmasti olemaan avartava kokemus itse kullekin! Tämä meidän nykyinen koti on koirien ensimmäinen myös ylempiin kerroksiin ulottuva, ja Nidon ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, kun se näki ekan kerran lintujen lentävän parvekkeen alapuolella :D

      Poista
  19. Olipas taas piristävä kirjoitus sinulta, vetää kyllä hymyyn suun :) Meillä oli vähän samantyyppinen tilanne jokunen päivä sitten, kun ihmettelin että mitä se koira lasin takana tuijottaa. Vanhempieni talossa on pari ikkunaa ihan lattiatasossa, ja siinä olivat koira ja orava nenät vastakkain! Siis ihan oikeasti, orava nojasi etukäpälillään ikkunalasiin, ja tämä meidän metsästysviettinen whippet ei osannut muuta tehdä kuin töllistellä hölmistyneenä :). Arvaa harmittaako kun olin noin puoli sekuntia myöhässä kameran kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei meillä on käynyt ihan samanlailla ketun kanssa! Nido tuijotti kettua ja kettu terassin ikkunan takaa Nidoa. Me ihmeteltiin hölmöinä Nidon jähmettynyttä olemusta aikamme, kunnes huomattiin repo, joka sitten jo pinkoi matkoihinsa. Nido suhtautui tilanteeseen kylmänviileästi.

      Poista
  20. Jotenkin tuli mieleen tää:
    https://www.youtube.com/watch?v=Qq3lfhYV_hU

    :D

    VastaaPoista
  21. Hei! Työkaverini suositteli blogiasi, ja en muista milloin olisin saanut näin hersyvät naurut kun tästä "pupubongauksesta"! Sinulla on aivan ihana tapa kirjoittaa ja nämä karvaiset kaverit ovat kyllä aivan ihanan hupaisat! Mukavaa syksyn jatkoa ja tänne palaan kyllä uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin ihanaa ajatella, että työkaverukset puhuu meistä keskenään! Kiitos :) Pupubongausta on naurettu meilläkin.

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.