12.7.2013

Laatikon ulkopuolelta

Mökkiterassin kaikista paras piirre on se, että se on kokonaan ja syvällä katoksen alla. Aurinkoon kyllä pääsee aina halutessaan, mutta siltä olisi vaikeaa suojata terassikalusteita ja terassikoiria ilman kiinteää katosta.

Terassin kalustamisen kanssa piti kuitenkin ajatella vähän laatikon ulkopuolelta. Koska koiratkin oleilevat terassilla, mitkään suuret tilaavievät kalusteet eivät tulleet kyseeseen, eikä ruokailuryhmälle tuntunut olevan tarvetta.

Ratkaisut löytyivät Granitista ja autotallista.


Riippumatto on Granitin valikoiman muistaakseni toiseksi suurinta tarjolla olevaa kokoa - ja olisikohan värejä ollut kolme? Tämä harmaa, musta ja värjäämätön? Ihmiskokeissa olemme todenneet, että hieman alle satakiloisenkin henkilön matto kestää hyvin, mutta kuusikiloiselle silmukat ovat liian suuret ja kaksitoistakiloinen ei uskalla kyytiin ollenkaan.


Siperianhusky ei kommentoi.

Ja sitten se autotallilöytö. Laumanjohtaja oli penkomassa sukellusvälineitä lapsuudenkotinsa varastossa ja löysi sieltä tämän.


Keinun alkuperästä ei ole harmainta aavistusta, mutta tyynyt ovat Granitin alennusmyynneistä. Olen kiitollinen sisustuksen trendinluojille siitä, että tuollainen luonnollinen vaaleanruskea puumateriaali näyttää taas raikkaalta 80-luvun voimakkaiden traumojen jälkeen!


Haluaisin vielä antaa kullanarvoisen vinkin kaikille koiranpennun ja aivan erityisesti siperianhuskyn pennun hankintaa harkitseville, jotka tämän lukevat. Kun muut opettavat koiransa esimerkiksi seuraamaan, ajattele sinä laatikon ulkopuolelta:

Jos ostat koiran, opeta se pakkaamaan.


Siperialaiset ovat sellaista rajoittuneesti kiinnostunutta tyyppiä, että haluavat osallistua kaikkeen, mutta eivät liikaa. Joten kun muut ovat asentamassa laitureita ja keräämässä käpyjä, joudut yksin pakkaamaan kuuden hengen tavarat ja kompastelemaan samalla paikalla parveileviin koiriin, ellet ole opettanut niitä olemaan hyödyksi. Voisivat edes kanniskella kenkiä ulos yksi kerrallaan.

4 kommenttia:

  1. Mää olen tuumannut, että voisin opettaa oman koirani (mittelspitz) keräämään käpyjä ämpäriin. Kun se onnistuu, voin valmistaa koulutusmateriaalin pakkaamaan opettamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän vanhempi tytär osaa kerätä käpyjä kottikärryihin! Voin kirjoittaa alkusanat siihen sun tulevaan oppaaseen, näin käpyjenkerääjän äidin ja pakkaamistaitoihin pettyneen huskynomistajan näkökulmasta!

      Poista
  2. Minulla on työn alla opettaa tuo lievästi sekarotuinen husky siivoamaan omat tavaransa koriin. Sehän on vähän niinkuin pakkaamista. Ja eilen se kantoi innoissaan pyykit makuuhuoneen lattialta minulle pesukoneen viereen. :) Retkikamppeiden pakkaamisessa Tuiskukin voisi auttaa, silloin se on vain niin innoissaan tulevasta retkestä, että pyörii jaloissa, pitää ilomurinaa ja kerjää aina välillä rapsutuksia. Olen yrittänyt kertoa sille, että päästäisiin nopeammin liikkeelle, jos saisin pakata rauhassa, mutta minkäs toinen innolleen mahtaa.

    Käpyjen kerääminen on tärkeä tehtävä, koska ehkä mikään ei ole niin inhottavaa kuin astua paljain jaloin sellaisen avonaisen männynkävyn päälle. Vanhempieni mökin pihassa kasvaa kaksi isoa mäntyä, joten kerättävää riittää. Joskus pienenä sain jopa palkkaa käpyjen keräämisestä, olisiko ollut penni per käpy tai jotain vastaavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan loistavaa! Onkohan se lievä sekarotuisuus syy tollaseen avuliaisuuteen? Voikohan näihin sekottaa jotain rotuja jälkikäteen? Jos alan uskottelemaan niille, että ne on... puudeleita?

      Joo, mä en käytä kesäisin kenkiä muuten kuin pakkotilanteissa (eli julkisilla paikoilla, koska pyrin muutenkin välttelemään kylähullun arvonimeä), joten etenkin tosi mäntyisellä mökkipihalla astun useamman kerran päivässä kävyn päälle. Onneksi esikoisesta löytyy sellaista viitseliäisyyttä, jota mulle ei ole suotu. Koskakohan alkaa vaatia palkkaa...?

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.