2.3.2013

Lauantaijähmetys

Bloggaamiseni ydin on siinä, että pyrin olemaan julkaisematta blogissa huonolaatuisia kuvia tai kuvia, joista ei ole mitään järkevää sanottavaa, joten pahoittelen että joudun tekemään poikkeuksen kumpaankin sääntöön.

Nido ei pidä avoportaista, eikä siksi asioi niissä kuin erityistilanteissa. Aina portaissa asioidessaan se jää kiusallisella tavalla jumiin unohtaen, missä järjestyksessä neljää tassua pitää liikuttaa jotta pääsisi eteenpäin. 


Ainoaksi vaihtoehdoksi jää tietysti se, että jähmettyy kauhistuneena paikoilleen miettimään asiaa.

22 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Siis vaikeintahan tässä on se, että pitää yrittää olla nauramatta kohdatessaan portaissa korvat luimussa istuvan siperianhuskyn.

      Poista
  2. Mä NIIN ymmärrän häntä! Minulla on ihan kamala porraskammo avoportaissa ja sekoan jo näiden kahden jalan liikuttamisessa. Kiusallista totta vie!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin vihaan avoportaita! En todellakaan asuisi sellaisten kanssa ellei olisi ihan pakko. Kaikista pahimpia on tietty kierreportaat, joihin reagoin suunnilleen samoin kuin Nido.

      Poista
  3. Voi Nido! Ei mulla muuta.

    Krista & Sumu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nido varmasti arvostaa sympatiseerausta!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Jep, luontokappaleen sopeutumisyritykset cityelämään on vähän tämmösiä...

      Poista
  5. Voi pirutnarut! Olisiko seniorihissistä
    tai jonkinlaisesta koriköysihissistä
    mitään apua?
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti olisi! Ei ikääntyvän henkilön tarvitse sietää tällaisia elinolosuhteita.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Katsoin näin jälkeenpäin tuosta kuvasta, että tippuukohan siinä myös yksi tassu? Aivan kuin tossa valkoisen hännänpään vieressä samalla portaalla näkyisi takatassun pohja.

      Poista
  7. Eikä :D Tossa vaiheessahan peli on jo ihan menetetty... Reppana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin on! Kun opettelin skidinä ajamaan pyörällä, mun isän ykkösohje oli että ajamista ei saa ajatella liikaa, muuten menee paniikkiin ja kaatuu. Mä olen yrittänyt soveltaen tarjota tätä samaa ajatusta Nidolle ohjenuoraksi portaisiin, mutta kun meillä on tää kielimuuri...

      Poista
  8. Voi ei! Mäkin katsoin, että onko siinä toinen takajalka eksynyt rappujen väliin. Pääsikö se tuosta ikinä mihinkään suuntaan, vai istuuko edelleen samassa jumissa?

    Kuvasta tuli mieleeni veljeni koira, joka makaa vastaavanlaisilla portailla kuin mikäkin gepardi puun oksalla. Oikeasti, se näkee portaiden puolivälistä varmaan koko alakerran ja lisäksi ikkunasta ulos, joten se on ottanut sieltä yhden rappusen vakipaikakseen - ihmiset saa sitten kiipeillä koiran yli halutessaan vaihtaa kerrosta.

    Tuisku ei myöskään siedä avoportaita, eräällä ystävälläni on sellaiset ja Tuisku pääsee aina ihan hyvin puoleenväliin, kun portaiden alaosasta ei näy läpi. Tasanteen yläpuolella pitääkin sitten mietiskellä vähän enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä tilanne on jo lauennut ja husky päässyt takaisin alakertaan!
      Mäkin olen miettinyt, että ihme ettei kumpikaan koirista tajua hyötykäyttää portaita kyttäämiseen. Kodakaan ei siis tykkää niistä. Mutta se ei sentään jää niihin jumiin. Yleensä.

      Nidolla käy usein just noin kun Tuiskulla, että jähmetys iskee puolivälissä matkalla ylöspäin. Umpiportaiden kanssa ei mitään ongelmaa, mun vanhempien luona on pitkät umpiportaat ja ne Nido huitaisee sekunnissa ylös.

      Poista
  9. Ressukan nolo tilanne tarjosi päivän parhaat hekotukset. :D
    Tulee mieleen vanhempieni koira ennen kuin se oppi laskeutumaan itse portaat. Se juoksi innoissaan aina yläkertaan muiden perässä, kunnes puolivälissä tajusi, että hetkinen - täältä on jotenkin alaskin tultava. Joten se jäi jumiin siihen, koska ei ilman vauhtia enää päässyt ylös eikä osannut/uskaltanut alas. Onneksi se karvaturri on sylikokoa, joten tilanne oli helposti ratkaistavissa. Toisin on teillä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aattele, toinen on ihan nolona ja me vaan naureskellaan!

      No meillä on kieltämättä vähän ongelmia ton jähmettymisen kumoamisen kanssa. Nido ei tykkää yhtään siitä, jos sitä menee hätyyttelemään tai neuvomaan kun se on jumissa, on selvästi vähän arka paikka. Yleensä se auttaa, että kävelee muina miehinä portaissa sen ohi, jolloin se lähtee huomaamattaan perään :D

      Poista
    2. Ei voi mitään, että vieläkin naurattaa. Etenkin tuo kommenttisi "Siis vaikeintahan tässä on se, että pitää yrittää olla nauramatta kohdatessaan portaissa korvat luimussa istuvan siperianhuskyn" saa kuvittelemaan, kuinka Nido siellä pohtii ja puntaroi, kuinka päästä pinteestä. :D En kyllä ois varmaan kyennyt itse ohittamaan tätä tenkkapoo-tilannetta nauramatta!

      Poista
    3. Se myös aina teeskentelee kököttävänsä portaissa ihan tarkoituksella, jos asiaa jotenkin kyseenalaistaa. Kysyn aina, että ootko kenties taas jumissa, ja vastaukseksi tulee sellainen katse tai ärähdys, ettei kyllä tee mieli esittää lisäkysymyksiä.

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.