Hänen vahvimpia alueitaan ovat siivouskaapin sisällön omistajuuksien puiminen (hopeanpuhdistusaine on äidin, lukkoöljy tietysti isin), kuivausrummusta tyhjennettävien pyykkien omistajuuksien analysointi sekä keittiöhyllykön purnukat.
Olen istunut viimeisen viikon aikana pienen ikuisuuden baarijakkaralla kuuntelemassa arvioita teepurkkien omistajan henkilöllisyydestä.
(Seuraavaksi luvassa jotakin päivänvalossa kuvattua, lupaan!)
Voi ei miten söpö tutkimusmatkailija keittiössä! Ja johonkin kauan sitten jättämääni kommenttiin lisätietoa: Ne keittiön pöydät ja tuolit on tummaa puuta, isoäidin vanhat, tuotu laivalla Turusta joskus 1930-luvulla ja kaipaavat kipeästi hellää huolenpitoa! Kesälomaa odotellessa siis :)
VastaaPoistaTerkuin,
Melkein Mökkinaapuri
Uu-uu, kuulostaa hyvältä! Ja parasta on toi, että kalusteiden tarina on ainakin johonkin pisteeseen saakka tiedossa, se tekee niistä heti paljon tunnearvokkaammat :) Tai ainakin mulle tekisi! Meidän iskusängynkin kohdalla vähän jo ärsyttää, etten tiedä tarkalleen, kuinka monessa kodissa se on tätä ennen asunut. Vaikkei sen historia ulotukaan kuin ehkä viidentoista vuoden päähän.
PoistaSydän suli elämän veden kohdalla. Tietysti se on isin <3
VastaaPoistaNo siis tietysti on! :) Äidin sen sijaan on tuo keraaminen hirvipullo siinä vieressä. Löysivät sattumalta parin toisistaan!
PoistaIhana <3
VastaaPoistaHän on <3
PoistaTuli mieleen kun olin vuosia sitten Kuopuksen kanssa leikkipuistossa, jonne oli joltain juomaporukalta jäänyt kaljapullo poikineen. Tyttö hihkaisi kovalla äänellä: "Isin pulloja!" (On mainittava että isi joi ehkä yhden saunakaljan viikossa, mutta sitähän tietysti eivät läsnäolijat tienneet...)
VastaaPoistaHahhahah, klassikkomatskua! Ihan loistava! :D Mulle on alkanut tässä hiljalleen valjeta, että jumaliste, meillähän asuu kohta kaksi (2!) minikokoista, kaikesta kiinnostunutta ja kaiken näkevää ulkomaailman vakoojaa, jotka voivat mielivaltaisesti lörpötellä meillä tapahtuvia asioita (väritettyinä tai raadollisen totuudenmukaisina) ihan kelle tahansa vastaantulijalle. Tulee sellainen lämmin, vähän hermostunut tunne, kun ajattelen asiaa...
PoistaJuu, minä kuulen lasten parissa työskentelevänä joskus tosi meheviä juttuja! Mutta vaitiolovelvollisuus sitoo! :)
VastaaPoistaHävettää jo valmiiksi :D
PoistaHei, minä sain blogihaasteen, täytin sen ja laitoin vahingon kiertämään sulle :). http://www.lily.fi/juttu/asiaa-minusta
VastaaPoistaKiitos! Käyn katsomassa :)
PoistaMeillä 1v 7kk tyttö tekee aivan samaa. :) Ruohonleikkuri on isin ja pölyimuri äidin. Mitenhän se meneekin juuri näin päin... Niin ja oluet on meillä papan. :D
VastaaPoistaPs. Olen vasta alkanut lukemaan blogiasi ja nyt jo nautin siitä suuresti. :)
Mun mielestä on mielenkiintoista, että siinä missä nämä omistajuudet on tytölle ilmiselvästi tosi tärkeitä juttuja, niiden tärkeys unohtuu kokonaan esimerkiksi toisen vajaa kaksivuotiaan kanssa leikkiessä ja leluja jakaessa, tai silloin kun keskustellaan tytön mielestä maailman mielenkiintoisimman esineen, eli mun kalenterin, oikeasta omistajasta... Esiintyykö teillä samaa?
PoistaKyllä vain! Useamman kerran on keskusteltu, että kenen se äidin puhelin nyt oikeasti on. Ja miten sattuukaan, että ne lelut, jotka ovat unohtuneet jo nurkkiin niin ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, jos joku toinen pieni niihin koskee? :)
PoistaTuon pienen tytön kuvat henkivät uskomatonta keskittyneisyyttä
VastaaPoistaja analyyttistä otetta...
Terveiset Taunuksesta
Isäänsä tullut. Monessakin asiassa, mutta keskittyneisyydessä ja analyyttisyydessä nyt etenkin.
Poista