26.9.2012

Käsinkosketeltavaa voitonriemua

Kun joku (=laumanjohtaja, itse en lähde vaikka pakotettaisiin) tulee ruokakaupasta, lapsi aploodaa etuovella kun kasseja kannetaan sisään.

Sitten hän jakaa hurstimaisella paatoksella kassien sisällön sitä eniten tarvitseville. Eli lähimmälle siperianhuskylle. Tällä kertaa ruoka-avustusarvonnan voittaja sai tonnikalaa ja nahkaluita.


Tykkään erityisesti tuosta voitonriemua huokuvasta ilmeestä. 

(Arvatkaa muuten, kenen läppärin emolevy menehtyi viime viikolla vanhuuteen. Olen kirjoittanut kyseisellä koneella ehkä 80% Suden hetken (ja internetin) sisällöstä, joten ilman sitä tuntuu jotenkin... kädettömältä. Odottelen huollon ja vakuutusyhtiön tuomioita jännittyneenä. Pitäkää peukkuja.)

21.9.2012

Ruumiinavauspöytä

Luin joskus sisustuslehdestä, että kattauksen piristyksenä voi rohkeasti käyttää arkisia esineitä. Jutussa oli esimerkkinä jotain lelueläimiä perintöposliinien seassa.

Käyvätköhän kauko-ohjattavien lentokoneiden ruumiit?




Iittalaa vaan sekaan ja se on siinä!

P.S.
Tänään ilmestyneessä Suomen Kuvalehdessä on juttu Hannes Lohesta ja siitä geenitutkimuksesta, johon siperialaishenkilötkin osallistuivat ja josta on aikaisemmin puhuttu Kuukausiliitteessä ja Tiede-lehdessäkin. Juttua ei vielä löydy netistä, joten kehotan tarttumaan paperiversioon. Hyvä Hannes!

18.9.2012

Terveydestäkieltäytyjä

Aikuisena on niin kovin vaikeaa aloittaa uusia harrastuksia, vaikka panoksena olisikin oma terveys.

Siksi minustakaan ei tullut - lapsen voimakkaasta varvassandaalien tyrkyttämisestä huolimatta - kengänpohjannuolijaa. Pari iltaa sitten hän yritti vielä tarjota suukottelemaansa koirien kumista purulelua. Kieltäydyin siitäkin irvistellen.

Joten nyt ollaan sitten taas tilanteessa, jossa hän selvisi samasta flunssasta n. kolmella aivastuksella, kun itse puolestani makaan sängynpohjalla tai sohvatyynyjen välissä miettien, olenko liian vanha itkemään äitiä.

Terveysasiantuntija syö vieressäni ruisleipää, murustaa sitä välillä Kodalle ja mulkoilee, että mitäs mä sanoin.


Niin, niin. Katsotaan niitä sandaaleita vaikka kesällä uudelleen.

14.9.2012

Suden hetki meni tiedät-kyllä-minne

Uskokaa tai älkää, mutta mietin todella tarkkaan, mitä ja miten täällä julkaisen. 

Lähes aina juttu lähtee kuvasta ja rönsyilee sitten omille teilleen. En julkaise ikinä mitään ilman itse ottamiani kuvia. Yritän olla kirjoittamatta liikaa, koska asia menee yleensä paremmin perille silloin kun sen esittää vähin sanoin, ja silloin kuvatkin saavat hengittää. Näistäkin seikoista huolimatta henkilökohtainen ennätykseni postauksen ensimmäisestä kirjaimesta viimeiseen pisteeseen on kolme tuntia. Ilman lenkki-, mitästoilapsitekee-, ruoka- tai telkkarinkatselutaukoja.

Mielessäni on hyvin tarkka rajaus sille, mitkä asiat tänne kuuluvat ja mitkä eivät. Mutta aika usein tekisi mieli sanoa teille jotain hieman niiden rajojen ulkopuolelta ja vähän nopeammin kuin kolmessa tunnissa. 

Ne asiat - uusista postauksista ilmoittamisen lisäksi - sanon tästä eteenpäin täällä:


Suden hetki Facebookissa. Tykkää jos tykkäät!

11.9.2012

Röyhkeää käytöstä

Mielestäni sängyn jalkopäädyssä lattialla pitää aina olla koirien lisäksi jotain muutakin pehmeää.

Löysin mökille paikallisen sisustusliikkeen ale-puolelta täydellisen sängynpäätymaton. Yhdeksäntoista euroa. Myyjä intoili matosta ja muistutti, että tää on sit ihan aito paimentolaismatto!

Autossa mietin, että mitäköhän hittoa se tarkoittaa. Onko matto kudottu jossain lammashaan nurkassa? Paimensauva kainalossa ja karitsa sylissä?

Toinen siperialaishenkilö arvosti ostosta valtavasti ja siirsi maton kahden metrin päähän sängystä. Takan eteen.


Omistajuuttaan korostaakseen se petaa mattoa kovaan ääneen ähisten. Ja pyyhkii siihen suupielensä ruokailun jälkeen.

8.9.2012

Vastaisku

"Plagiointi on imartelun vilpittömin muoto, plagiointi on imartelun vilpittömin muoto, plagiointi on imartelun vilpit...", olen viime aikoina yrittänyt toistella mielessäni.

Mutta ei puhuta nyt siitä! Puhutaan mieluummin siitä, että olen lukenut viikossa kolme kirjaa, että lapsi on oppinut erottamaan koirat toisistaan nimeltä, ja että meillä on sekä ylösalainen siperianhusky että uusi olohuoneen pöytä.



Mihin se Tablo sitten meni, kysyisi joku. No se on palasina laumanjohtajan© vaatekaapissa ja yritän miettiä, mitä sille tehtäisiin. Sen pinta naarmuuntui ja kolhiintui pilalle alle puolessa vuodessa. En ymmärrä tuotekehittelyä, joka ei sisällä tuotetestausta.

Noh, imperiumin vastaiskuna kostin ostamalla tilalle betonikantisen pöydän.


Näin muuten rajataan kuvat, kun olohuone on täynnä lapsen ympäriinsä levittelemiä elektroniikkalaitteiden osia. Etenkin pattereita. Hän pitää pattereista.

2.9.2012

Tuomiset

Sain ehjän (joskin kyseenalaiselta haisevan ja entistäkin karvaisemman) aviomiehen ja vaatimattomat neljä punkkia kyytiinsä ottaneen siperianhuskyn lisäksi kalastusreissulta muitakin arvokkaita tuliaisia.



En vain oikein vielä tiedä, mitä ne tulevat lopulta olemaan. Olin pyytänyt jonkun leikkimökin kahvaksi sopivan, ja sellainen tehdäänkin tuosta yksinään kuvatusta käppyrästä. Lisäksi olen pyöritellyt jotain naulakkoideoitakin, mutten oikein saa ajatuksesta kiinni... Eikä tässä nyt niin stadilaisilta urpoilta kuitenkaan haluta vaikuttaa, että ripustettaisiin seinälle ihan vaan sellaisenaan koristeeksi.

Ehdotuksia?