27.7.2012

25.7.2012

Roikutin

Mökin eteisnaulakon kanssa kävi niin, että oli pakko tehdä ite parempi.

Idea lähti oikeastaan siitä, että sopivaa naulakkoa viikkotolkulla etsittyäni näin sisustusliikkeessä kivan naulakon, joka oli tehty (huonosti kiinnitetyistä) seinäkoukuista ja maalatusta lankusta ja hinnoiteltu yli kuudenkympin. Sietämätöntä.

Onneksi leikkimökin terassilla sojotti vielä viimeinen pätkä makuuhuoneen hyllyiksi päätyneestä lankusta, jota olimme vaalineet sopivaa käyttötarkoitusta varten.

Joten ensin se lankku. Sille ei tehty yhtään mitään. Laumanjohtaja olisi halunnut pyöristää sen kulmista tai muutoin taiteilla kuviosahalla, mutten antanut.


Sitten ne koukut! Päädyin tällaisiin posliininuppisiin, jotka löytyivät Perobasta:


(Samalla tuli todistettua, että aivan hyvin onnistun asioimaan Perobassa marssimalla kassalle, maksamalla valmiiksi pakatut, puhelimitse varatut tuotteet ja kävelemällä ulos, katsomatta ympärilleni tai ostamatta mitään muuta. Laumanjohtaja oli suorituksesta ällistynyt.)



Laumanjohtajan Kokeellinen Rakennustekniikka halusi hoitaa naulakon piilokiinnityksen saranoilla, joten ne kiinnitettiin lankun takapuolelle. 


(Käsillä on tätä ennen kiinnitetty yksi allaskaappi altaineen, yhdet uimaportaat ja kaksi jättipeiliä. Normaalioloissa ne on kyllä ihan puhtaat!)

Ja sitten seinään.


Jos ei oteta huomioon sitä, että lankku haettiin aikoinaan Hämeenlinnasta, koukut mökkimatkan alkajaisiksi Helsingin keskustasta ja mustat ruuvit rautakaupasta, naulakon kasaamiseen meni kolmea koiraa ja yhtä yksivuotiasta samalla vahtiessa n. 15 min. Josta viimeiset 5 minuuttia kului lopputuloksen ihastelemiseen.

22.7.2012

Ikivanha I-a-aa

Jos saisin päättää, lapsi ei leikkisi muilla kuin vanhoilla puisilla leluilla. Mieluiten sellaisilla, joilla joku hänen omista sukulaisistaan on leikkinyt häntä ennen.

Sen lisäksi, että puiset lelut ovat tietysti uusinakin kauniita, ne myös vanhenevat arvokkaasti. Säilyttävät leikkien jäljet ja vuosien kulumat. Minä ja laumanjohtaja veljineen olemme 80-luvun lapsia, eikä sen aikakauden muovileluista ole enää paljoakaan jäljellä. Niitä kukaan ei ole edes halunnut säilyttää.

Mutta onneksi meitä edeltävän sukupolven leikeistä sentään jäi jotain.



Jukka-keinuhevoset ovat olleet tuotannossa vuodesta 1947 lähtien (no ihan suoraan internetistä luin!) ja tämän yksilön ensimmäisiä ratsastajia on ollut tytön 50-luvulla syntynyt ukki.

Tänään tytön hurjapäistä keinumista katsellessaan laumanjohtaja sanoi yht'äkkiä muistavansa, miltä samalla keinuhevosella ratsastaminen tuntui. Aika siistiä!


Heppa (siis i-a-aa, kuten viimeisin ratsastaja hevostaan kutsuu) löytyi laumanjohtajan lapsuudenkodin kellarista. 20 kellarivuoden jälkeen vaadittiin erinäisten osien irrottamista ja puhdistamista, minkä lisäksi ukki loihti hevoselle silmät ja pehmusteet jalasten alle.


Varaudumme samoihin toimenpiteisiin sitten, kun omien lastenlasteni ukki luovuttaa hevosen eteenpäin.

P.S.
Yritin ensin kuvata keinuhevosta lattialla.


P.P.S.
Blogger oli jostain syystä tulkinnut muutamat kommentit törkeästi roskapostiksi ja piilottanut ne roskapostikansioon, löysin ne sieltä äsken blogin asetuksia pipertäessäni. Saakeli! Nimimerkit marjis ja Leena, kommenttinne löytyvät nyt vastauksineen alkuperäisistä osoitteistaan. Muutin kommenttien seurantaa niin, ettei Blogger pääse enää jatkossa jekuttamaan. Pahoitteluni!

15.7.2012

Sijoittamiset ja muut tärkeät hommat

Olemme käyneet pitkin kevättä ja kesää mökkityömaalla. Yleensä kolmisin, joskus kaksinkin.

Inhoan matkustaa ilman koiria. Lauma on viisihenkinen ja kahdeksantassuinen! Jos koirat jäävät kotiin, jäävät ajatuksenikin osittain kotiin, ja sitten kiukuttelen ja hätäilen koko matkan.

Eilen suuntasimme pian valmistuvalle mökille ensimmäistä kertaa koko porukalla. 


Perillä Kodalla oli yksivuotiaan kanssa tosi tärkeitä hommia muun muassa käpyihin liittyen. Lapsi antaa usein kaiken itseään kiinnostavan tarkastelun jälkeen Kodalle. Eväinä olleet saaristolaisleivätkin menivät lapsen maistelun jälkeen parempiin (allanäkyvään) suihin.


Koirat myös rakastuivat serkkuuni. Ylitsevuotavan mielistelyn lisäksi Kodalle kehittyi tarve viettää aikaansa pää serkun peffassa.


Eilisellä tehtävälistalla oli siivoamisen, siivoamisen ja siivoamisen lisäksi mm. kahden turvapaikanhakijan sijoittaminen.


(Molemmista lampuista kysellään aina kun ne blogissa vilahtavat, joten vastaan jo etukäteen: vasen on Susan Elon Fly, oikeanpuoleinen taas Angon Midnight Moon, jota myy Suomessa ilmeisesti Jia.)

Sänky ja valaistuspuoli ovatkin siis jo kunnossa, mutta vuodesohva ja pöytä vielä puuttuvat. Olen yrittänyt etsiä vanhaa, kunnostamista kaipaavaa vuodesohvaa joka paikasta (no lähinnä huuto.netistä, mutta tosi usein!) tuloksetta. Vaatimuksina mainittakoon, että pituutta saisi olla yli kaksi metriä ja nukkumisleveyttä vähintään 120 senttiä. Eikä mitään hankalaa mekanismia. Että ilmiantakaa ny ihmeessä, jos nurkissa pyärii!


(P.S. 
Tämän kirjoittamiseen on mennyt taas n. tunti jatkuvien häiriötekijöiden takia. Vähän vaikea keskittyä yhtään mihinkään, kun jedioppilaalla on menossa iltajooga.)


(Huom. tassunpohja.)

11.7.2012

Tehokkaimmalla rokotteella on häntä!

En kirjoita blogia päästäkseni kommentoimaan ajankohtaisia asioita, pätemään tai neuvomaan muita, vaan täysin itsekkäistä, luovuuden toteuttamistarpeesta kumpuavista syistä.

Joistakin asioista on kuitenkin ollut pakko sanoa jotain järkevääkin, sillä olen mielelläni muille hyödyksi etenkin koiriin liittyvissä asioissa, joissa tieto täytyy usein kaivaa kiven alta ja sittenkin yhdistellä pienistä palasista. Tiedoksi teille noin 150 henkilölle, jotka olette liittyneet blogin lukijoiksi edellisen asiatekstin jälkeen: aikaisemmat muka-hyödylliset asia-aiheet löytyvät sivupalkin kaikkien alojen asiantuntija -tunnisteen alta.

Seuraan koiriin liittyvää uutisointia tarkasti, koska haluan olla perillä siitä, mitä koirista ajatellaan. Taloussanomat on ennenkin kunnostautunut kirjoittamalla juuri sitä, mitä minäkin haluaisin koirista uutisoida. Mutta tänään osuttiin oikein rytinällä asian ytimeen.

Suomalainen koira ja lapsi -tutkimus niittää mainetta maailmalla

Jussi Nukari / Lehtikuva
Suomalainen koira ja lapsi -tutkimus niittää mainetta maailmalla

Taloussanomat
Koira saattaa olla vauvan terveyden paras ystävä. Itä-Suomen yliopistossa tehdyn laajan tutkimuksen tulosten mukaan koiraperheiden pikkulapset olivat 73 prosenttia tutkimusajasta terveitä, muut taas 65 prosenttia.
9.7.2012 17:26 (päivitetty 18:51)

27

Kuopiossa tehdyn tutkimuksen mukaan likaa ja bakteereja mukanaan kantava koira suojaa lapsia taudeilta. Koiraperheiden lapset olivat tutkimuksessa muita terveempiä ja heillä oli vähemmän korvatulehduksia. Tämä on herättänyt laajaa kiinnostusta maailman medioissa.
Myös kissa suojasi lasta jonkin verran hengitystieinfektioilta, mutta vaikutus oli koiraa vähäisempi. Tutkimus on herättänyt laajaa huomiota maailmalla, ja siitä ovat uutisoineet muiden muassa The Wall Street Journal, Fox News ja Iso-Britanniassa Daily Mail. 
Tutkijoiden mukaan lapsen altistuminen koiran kantamalle lialle ja bakteereille kehittää lapsen immuunipuolustuskykyä.
– Koiraperheiden lapsilla oli muita vähemmän korvatulehduksia, kuumetta ja tarvetta antibiooteille, tutkimusjohtaja, pediatri Eija Bergroth kertoo Wall Street Journalin haastattelussa, Erityisesti niiden perheiden lapset, joissa koira oli yli 18 tuntia vuorokaudesta ulkona, olivat muita terveempiä.
Tutkimus toteutettiin tiedustelemalla viikottain vanhemmilta lapsen terveydentilaa yhdeksän viikkoisesta siihen asti, kunnes lapsi täytti vuoden. Syyskuun 2002 ja huhtikuun 2005 välillä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa syntyneiden lasten vanhemmilta kysyttiin, oliko näiden lapsi ollut kuluneiden seitsemän vuorokauden aikana terve ja reipas. Jos näin ei ollut, vanhemmilta kysyttiin lapsen oireita. Lisäksi vanhemmat raportoivat viikottain, paljonko perheen koira tai kissa vietti ajastaan ulkona.
Kaiken kaikkiaan 97 prosentilla tutkituista lapsista oli jossain vaiheessa nuhaa, suurimmalla osalla myös yskää. Noin 40 prosenttia sairasti tutkimusaikana korvatulehduksen ja puolella oli antibioottikuuri. 
Lasten äidit värvättiin tutkimukseen jo raskausaikana. Analysoinnissa poissuljettiin muiden muassa rintaruokinnan, alipainoisena syntymisen, äidin tupakoinnin ja sisarusten määrän vaikutukset tutkimustuloksiin.

-

Olen tehnyt empiiristä tutkimusta (1 lapsi, 2 koiraa, 2 täysipäiväistä tarkkailijaa) koirien ja lapsen vaikutuksesta toisiinsa nyt vuoden ja kolme kuukautta. Tutkimukseni on vasta alkutekijöissään, mutta kerrottavaa olisi jo nyt paljon enemmänkin, kuin mitä tänne blogiin on päätynyt. Ja tämä omakohtainen kokemukseni on ehkä erityisesti sellainen, josta muidenkin olisi hyvä tietää.


Lapsi ei nimittäin tosiaan ole ollut ensimmäisen elinvuotensa aikana kertaakaan kuumeessa. Hänellä ei ole ollut korva-, silmä-, eikä mitään muitakaan tulehduksia, eikä todellakaan tarvetta antibiooteille. Ei ihottumia. Allergioita tai yliherkkyyksiäkään ei ole ilmennyt, eikä hän ole saanut edes rokotteista koskaan mitään oireita.


Taloussanomien jutusta ei käy ilmi sitä, onko Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen "analysoinnissa poissuljettu" myös geneettisten tekijöiden vaikutus, sillä tietääkseni vastustuskyky (ja siihen liittyen etenkin allergisuus) on myös periytyvä  ominaisuus. Oman lapseni onnekkaassa tapauksessa kyse ei kuitenkaan voi olla ainakaan geeneistä. Hänen vanhemmistaan toinen on entinen atoopikko ja toinen (=minä) allergisin tuntemani ihminen, joka on allerginen myös esimerkiksi kaikille muille koirille, paitsi omilleen.


Olen aika yllättynyt siitä, että tutkimuksessa tarkkailtujen koirallisten ja koirattomien perheiden lasten sairastelumäärän ero oli vain kymmenisen prosenttia. Lisäksi se on mielestäni täysin turha tieto, että ulkokoirallisten perheiden lapset sairastelevat huomattavasti muita vähemmän - muissa tutkimuksissa on jo aiemmin moneen kertaan todettu, että maalla kasvavat lapset ovat muita terveempiä. Kaikilla maaseudulla asuvilla ei ehkä ole ulkokoiraa, mutta kaikki ulkokoirat asuvat kyllä maalla.

Täytyy varmaan etsiä käsiin tuo varsinainen tutkimus, sillä muitakin kysymyksiä heräsi. Tutkittiinko esimerkiksi sitä, korreloiko koirien rotu tai lukumäärä lasten vastustuskyvyn kanssa? Haluaisin myös lukea tutkimustuloksia kasvukeskuksista, joissa lapsiperheissä edustetut koirarodut ja näiden käyttötarkoitukset lienevät erilaiset kuin Savossa. Ja lapsen ensimmäisen vuoden tutkimustulosten lisäksi kiinnostaisi hieman pidempikin aikaväli. Suojaavatkohan koirat lasta taudeilta myös silloin, kun lapsi lähtee päiväkotiin?

Toivottavasti Bergrothin Eijalla on aikaa, kiinnostusta, aikeita ja rahoitusta perehtyä aiheeseen laajemminkin. Asia koskee mielestäni muitakin kuin koirallisia perheitä, sillä se kertoo taas omaa tarinaansa siitä, kuinka esimerkiksi puhtauden terveydelliset vaikutukset ovat varsin suhteellisia.

(Paitsi että itse kyllä imuroin joka toinen päivä ja annan lapsen (tai laumanjohtajan) olla tahraisissa vaatteissa ehkä n. kymmenen sekuntia ennen kuin pakotan vaihtamaan. Että onneksi meillä on koiria.)

8.7.2012

Kyylät




Täällä ei kukaan käy postilaatikolla tai roskiksella salaa.

3.7.2012

Yksinkertaisesti kiitollinen

Tänään on syytä olla kiitollinen niin yksinkertaisista, mutta kuitenkin valtavan suurista asioista.

Ensinnäkin siitä, että tämä siperianhenkilö nukkuu tyytyväisenä tässä vieressäni, kosketusetäisyydellä.


Nido nimittäin juoni itsensä karkuun tänään. Tajusi käyttää hyväkseen sitä, että lenkittäjinä emme olleetkaan me, ja veti itsensä ulos pannasta. Onneksi se ei nokkeluudessaan pärjää lapsen yli-ihmistason nerokkaalle kummitädille, joka sai huijattua Nidon takaisin kotiin. Nido oli kuulemma ilmeestä päätellen luullut voittaneensa hippaleikin, kun ehti ensimmäisenä sisälle.

Toisekseen on oltava kiitollinen kaikista asioista, jotka tässä kuvassa näkyvät:


Takasta, värväämäni aarteenmetsästäjän täysin uskomattomaan hintaan (45€) löytämästä kuluneesta kuparipannusta sekä mökkikeittiöstä, jonka kasasimme (me = laumanjohtaja ja hänen isoveljensä, itse panostin imuroimiseen) tänään. Ja kiitollisia ollaan toki myös poikkeuksellisen hyvästä kuulakärkikynästä. Ja kaasuliedestä.

Mutta kiitollinen on oltava myös hänestä,


jonka ominaisuuksista ainakin unenlahjat ja nuo hiuspyörteet ovat periytyviä. Ja jonka ominaisuuksista oikeastaan kaikkien muidenkin toivon siirtyvän jälkipolville.

(Paitsi hobittivarpaiden. Jotka toivoin evoluution kukistavan. Mutta ehei, periytyvät ovat näköjään nekin. Jatkotoivomuksena esittäisin, että tyttärensä hobittivarpaat tulisivat olemaan edes hieman vähemmän karvaiset.)