28.2.2012

Ahdasta

Asunto on alkanut käymään ahtaaksi.

Sen tietää muun muassa siitä, että alle metrin korkuiset henkilöt ovat alkaneet töniä toisiaan.



Eikä nukkumaan ilmeisesti mahdu enää muuten kuin nurkan myötäisesti.


Enää pari viikkoa. Ja tietysti tulin juuri nyt kipeäksi.

Mutta valmista tulee, pikkuhiljaa. Kuten esimerkiksi puolikas tiili kerrallaan. Saan työmaalta pitkin päivää kuvalähetyksiä, joita katselen hymyillen (ja aivastellen) vällyjen välistä.



Olen aloittanut muuttolaattikoiden pakkaamisen tarkalla ajatustyöllä. Tulin vastikään kaikki kaapit mielessäni läpikäytyäni siihen tulokseen, että aivan hyvin muutama ilta riittää koko omaisuuden pakkaamiseen, kun eihän meillä edes ole kovinkaan paljon tavaroita!

Ja sitten tuli mieleen, että ainiin, se kellarivarasto... Kellarissa on n. neljän neliön kellarikoppi kattoon saakka täynnä tavaraa. "Täynnä" tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, ettei ovea voi avata ilman tavaravyöryä, ja mikäli koppiin haluaa sisälle, on joku intiakaappi pakko nostaa ensin pois. "Tavaraa" puolestaan tarkoittaa ainakin eteiskaappeja, kylpyhuoneen kaappeja, lipastoa, kahta hyllykköä, kekoa kenkälaatikoita, nirson siperianhuskyn (Nidon, Kodahan tosiaan nukkuu vaikka nurkanmuotoisesti) hylkäämiä koiransänkyjä sekä asioita, joita en muista oletettavasti siksi, että olen halunnut sulkea ne mielestäni itseäni säästääkseni.

Lokikirjaan kirjattakoon myös, että lapsi on oppinut nousemaan seisomaan, taputtamaan ja sanomaan "Khhkhh!" (= Kukkuu!, kuten varmasti aivan hyvin ymmärsitte). Nyt hän on mummilan päiväkodissa, jotta saan kuolata tyynylle ja aivastella itsekseni.

Joten menenkin tekemään juuri sitä.

20.2.2012

Kotipataljoona

Ronja harrastaa ympärivuorokautista vartiointia. Sen toimialueeseen kuuluu yksi asunto ja periaatteisiin muun muassa, että asunnon ohi ei saa kävellä tarpeettoman hitaasti tai nopeasti eikä lastenvaunujen, suurten kantamusten, kävelykepin, pitkän hameen, liian peittävän päähineen tai sateenvarjon kanssa. Se ei pidä myöskään pakettiautoista, peruuttavista autoista, pysähtyvistä autoista eikä takseista.

Mutta kun Nido tulee kylään, Ronja luovuttaa parhaan vartiointipaikkansa ja pitää tauon.



Tosin Ronjana miettisin uudestaan, sillä Nido on historian surkein vahtikoira. Se kyllä katsoo, mutta ei kommentoi mitään näkemäänsä. Olen todistanut tilannetta, jossa Nido tuijottaa ikkunalaudalla kuikuilevaa kettua silmästä silmään reagoimatta siihenkään mitenkään.

Mutta jossain sekin on parempi.


Ikkunallinen jotakin etäisesti sutta muistuttavaa on säikäyttänyt minutkin kerran pihaan ajaessani (sen sijaan viidesosaikkunallinen kiukkuista länsiylämaanterrieriä ei ainakaan toistaiseksi pelota).

Mutta onhan toisaalta uskottavan maanpuolustuksenkin tärkein tehtävä toimia pelotteena. Nido on vähän niin kuin yhden koiran jalkaväkipataljoona.

14.2.2012

Haastava yllättäjä

Olen harrastanut valokuvaamista reilusti yli kymmenen vuotta (ei aina uskoisi, tiedetään). Hyvän harrastuksen tunnistaa siitä, että se tarjoaa haasteita ja yllätyksiä jatkuvasti.


Viimeisin haastava yllättäjä on ollut kuvaruudun ulkopuolelta syöksähtelevä henkilö, joka haluaa ehdottomasti painaa mansikkasoseisen etusormensa linssiin just nyt.


P.S.
Hyvää ystävänpäivää itse kullekin säädylle! Saimme yövuorosta juuri palanneelta päivän kunniaksi ruusut ja nakit.
Minä pisimmän ruusun, Koda lyhyimmän nakin.

7.2.2012

Lehtihamsteri ja -termiitti

Olen intohimoinen kaappien siivoaja. Hankkiudun käyttämättömästä roinasta herkästi eroon, enkä koskaan osta mitään sellaista, joka ei tulisi käyttöön. En siedä sotkua ja tavaroita, joilla ei ole mitään virkaa. En koskaan ota ilmaisia kylkiäisiä tai kaupanpäällisiä, ellei kyse ole tavarasta, jonka voisin myös ostaa. En keräilekään mitään.

Niin, paitsi aikakauslehtiä. Jotka ostan yleensä irtonumeroina. Ja joista jokaisen myös säilytän "myöhempää käyttöä varten" (sitä odotellessa).



Kuulen yhtenään, että "Eikö sun kannattais niinkun tilata noita lehtiä, eikä aina ostaa irtonumeroita? Tajuaksä miten paljon halvemmaks se tulisi?" Joo joo, tajuan tajuan. Siksi olenkin yrittänyt nyt ryhdistäytyä.

Tämä aloittelevan lehdentilaajan ryhdistäytyminen on sitten johtanut siihen, että meille tulee Glorian koti vahingossa kahteen kertaan, toinen ilmaiseksi ja laumanjohtajan nimellä. Mietin aina tuplalehtien jysähtäessä eteiseen, mitäköhän postinjakajakin ajattelee (etenkin, kun miehelle tulee Glorian kodin lisäksi myös Reserviläinen ja joku ilmailulehti).

Että meillä tulee sisustuslehdistä muuten niin hirveä riita, että niitä on perhesovun ylläpitämiseksi ollut pakko tilata kaksin kappalein?


Tavallaan se onkin ihan totta, mutta riidan osapuolet olemme olleet minä ja lapsi. Nyt lapsi saa yhden Glorian kodin silputtavakseen ja äiti toisen luettavakseen, molemmat ovat tyytyväisiä ja äiti saa lukea lehtensä rauhassa (ja siivota sen jälkeen olohuoneen lehdenpalasista).


Mutta joka kerta tuplanumeron pamahtaessa (siitä kuuluu oikeasti älyttömän kova ääni) eteiseen, tekisi mieli selventää rappukäytävässä juoksevalle postinjakajalle postiluukusta, että

Tää toinen on sit mun lapselle eikä miehelle! Vaikka siis ei se lapsi sitä itse ole tilannut... Enkä mä sitä tarkoita, etteivätkö miehetkin sais olla sisustamisesta sillä tavalla kiinnostuneita, mutta mun mies haluaa korostaa, että se ei ole. Eikä me olla maksettu tästä toisesta tilauksesta sit mitään, ei me nyt tuplia sentään tilattais! Tai voitaisiin me ehkä Tiede-lehdestä tilatakin, sen etulukuoikeudesta me usein kinataan... Mutta se MeNaiset on sit oikeasti kanssa vaan mulle! Eikun se ei taidakaan tulla mulle enää... Oletko sä vielä siellä?