9.10.2012

Brunssia edeltävä

Laumanjohtajan tultua aamulla kotiin, ajattelin pitkän yön jälkeen syödä aamiaisen rauhassa sohvalla. Peiton alla. Yksin. Tiedättehän.



Ilmiön aikaansaa tuo leipäjuusto, joka aiheuttaa siperialaisissa keskivaikeaa hysteriaa. Toinen tapa ansaita suoraan syliin tunkevaa ruokailuseuraa on syödä äitini tekemiä lihapullia, jotka saavat Nidon tärisemään ja Kodan kuolaamaan nenästään. 

37 kommenttia:

  1. Eikä, nuo ilmeet! <3 En kestä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koda yrittää liikuttaa juustoja ajatuksen voimalla :D

      Poista
  2. Nenästä kuolaaminen on hämmästyttävä, mutta jossain määrin ärsyttävä tapa. Varsinkin siinä vaiheessa kun nelijalkaisen sieraimet alkaa olla sen verran täynnä kuolaa että se aiheuttaa kutiamista, tuntuvat nämä hakeutumaan hyvin usein peilien, tai vähintään lasiovien läheisyyteen aivastamaan. Sen sotkun siivoaminen ei aina ole kovin hauskaa. Toisaalta kirkasta valoa vasten tapahtuva pärskäisy, ja etenkin sen aiheuttama valtava sumupilvi on ihan hienon näköistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiiin totta! Parasta niissä pärskäisyissä on se, että ne ilmenee usein kolmen tai useamman sarjoina. Koda on myös erikoistunut aivastamaan suoraan, kovaäänisesti ja erittäin pärskähtävästi miehen isoveljen kasvoille AINA kun ne osuvat tarpeeksi lähelle. Se on parasta!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Mä tykkään eniten tosta Nidon tyylistä, se on sellainen vähän sääliä herättelevä eimultäsmittään, mut jos sulta jotain jää yli...

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Meilläkin. Saattaa mahdollisesti johtua siitä, että aina kun syön jotain, syötän loput koirille. Yleensä haarukalla...

      Poista
  5. Jep.
    "Yksin", se on vain määrittelykysymys.
    Niin tuttua, niiiin ihanaa:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en mä ikinä edes oleta että oikeasti saisin syödä tai tehdä yhtään mitään muutakaan yksin. En varmaan enää osaisikaan :D Yleensä koirat tulee jalkoihin muina miehinä makoilemaan, eivätkä oikeasti häiritse syömistapahtumaa. Mutta jos päättää syödä leipäjuustoa tai niitä lihapullia, saa varautua siihen että joku yrittää hivuttautua lautaselle. Koda etenkin. Se ei tajua, että kyllä mä HUOMAAN kuinka se ujuttaa tassujaan lähemmäs ja lähemmäs juustoja.

      Poista
  6. Ihanat hassut. Itse arvelen etten koiranomistajana syö enää yksin. Ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu et, et enää ikinä. Mutta eipä myöskään tarvitse heittää ikinä mitään ruokaa roskiin :) En itse syö mausteisia tai muita arveluttavia ruokia, joten mun ruokavalio sopii - kappas vaan... - hyvin myös siperialaisille. Siperialaiset kiittää!

      Poista
  7. Voi lutuset! Meillä tämän reaktion aiheuttaa pipari, äitin pipari. Siis piparkakku.

    ps. Toivottavasti en joutunut taas roskakoriin, mutta huutelen sitten sieltä. Vähän kovempaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatoin onnistua sen viimekertaisen jälkeen muuttamaan jotain asetuksia! Että tervetuloa vaan kommentoimaan ihan kunnialliselle puolelle :)

      Nämä eivät ole kyllä piparjuttuja koskaan maistaneet, mutta eivät muutenkaan ole niin kovasti makeiden juttujen perään. Siis tietty jätskinsyöntiäkin tullaan paikanpäälle katsomaan, mutta se tai mikään muukaan makea ei aiheuta tällaista yleishysteriaa :D

      Poista
  8. Grilli- taikka lenkkimakkara. Meillä se ei muuta vaadi, vaikka koira on mukamas vähän nirsommanpuoleinen eikä ruoka - mukaan lukien toi leipäjuusto - todellakaan oo sen elämän tärkeimpiä juttuja. :p

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää makkarajutut on jänniä! Tai siis se, että ne näyttäisivät olevan noilla kirsullisia aika yleismaailmallista valuuttaa, mutta meillä makkara- ja nakkisyötävät on yltäneet aina korkeintaan keskivertokiinnostavien listalle (paitsi Ronjalle, joka murhaisi makkarasta). Mutta näillä siperialaisilla nyt onkin aika laaja ateriakavalkadi muutenkin, koska molemmat syövät ihan mitä tahansa. Paitsi että Koda ei tykkää sienistä. Edes paistettuina.

      Poista
  9. Ah, vinkujuusto, meidänkin koirien suosikki nirskuteltavista. Muutama vuosi takaperin tuolloin tuore poikaystäväni ihmetteli tapaani jättää leipäpalasesta viimeinen haukku tai ruoka-annoksesta viimeinen haarukallinen syömättä täyteen vatsaan vedoten. Se yleensä löysi tiensä nyt jo edesmenneen kultaisen noutajani suuhun. Ja se tapa on muuten vaikea kitkeä pois...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin vähän herkistyin sitä sun kultaista ajatellessani :)
      Tajusin just, että mulla on ihan sama tapa. Älyttömän harvoin syön kaikkea itse, vaikka olisi millainen nälkä. Luulen että tapa on juurtunut pentuajoista, jolloin oli mukamas tosi tärkeää että pentu sai maistaa kaikkia erilaisia makuja... Mutta! Luulisi ihan laumahierarkisistakin syistä olevan hyvä, että ylemmät toimihenkilöt jättävät omastaan aina viimeiset palat pahnanpohjimmaisille. Oon myös tosi tarkka siitä, että molemmat saavat yhtä paljon, mutta Nido vanhempana aina ensin :D

      Poista
  10. Ahahahah - ei kai sulla ole koskaan ollut olo että sua tuijotetaan ;) Meillä näitä tapittajia on heti kolme ja joku röyhkeä painaa pään polvellekin että eikös sais palasta, yks saattaa vinkua ja yks tuijottaa herkeämättä jokaista suupalaa. Eikä meillä tosiaankaan ole annettu ruuan tähteitä koirille, siis ainakaan mistään haarukasta, kröhöm!

    Meillä on myös niin sikamaiset ahneet juustohiiret että jos ajattelen ottavani juuston jääkaapista ja sen ajatuksen kera menen jääkaapille niin kaikki on jo keittiössä. Vaikka umpiunesta lukevat mun juustontuoksuiset ajatukseni! En ole tainnut kuin kerran onnistua höyläämään tässä firmassa juustoa niin ettei kintereillä nakertelis pikkuhiirulaiset.

    Ihanat siperialaishenkilöt kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ikinä! :D Ja mitään en myönnä haarukasta antamisen suhteen! Tai siis en myönnä enää uudestaan :D

      Mikäköhän siinä juustossa on? Napsin juustoa usein silleen nopeasti ohimennen jääkaapilla käydessäni, enkä valehtelematta ehdi saamaan juustopakettia edes käteen, kun se on jo supermagneetin lailla vetänyt jääkaapin edustan täyteen koiria. Juusto aiheuttaa niille myös tosi usein keskinäisiä kahnauksia, jos toinen sai ja toinen ei ehtinytkään ajoissa. Kyllä mä ymmärtäisin että joidenkin leikkeleiden tjsp takia oltaisiin noin herkkinä, mutta että JUUSTO?! :D

      Poista
    2. Meidän kissakin ilmestyy salamana keittiöön jos otan juustopaketin esiin! Se on kyllä nakin ja makkaran perään eniten, koska niitä sille syötetään ja jotenkin pystyn sen ymmärtämään, mutta juustoa en mäkään ole ikinä ymmärtänyt..

      Poista
    3. Ylläri, että meidän koirilla on jotain yhteistä jonkun kissan kanssa...

      Vielä mä onnistun ottamaan tänne sellasen kuvan, jossa Nido köyristää selkää!

      Poista
    4. Haha, alkukantaiset koirat muuten usein venyttelee kuin kissat! Meillä mustuainen venyttelee myös kuin kissa, vuoron perään etujalat eteen, selkä köyrylleen urinan kera ja takajalat kans. Ei noi vintit vaan. Ne vaan sohvalta laskeutuessaan venyttävät siinä samalla etupäänsä ja takapää laulaa *pyörittelee silmiään* ja sitten olkkarin matolla venytellään takaosa. Mutta yhtä hulluja kaikki ovat juustoon! Kaikki juustot käy, jopa feta. Tosin, lapin henkilö syö meillä aivan kaiken alkaen kaalista ananakseen! Oisko juustossa haju? Rasva? (paitsi niissä kumiPolareissa)

      Meillä ensimmäinen kissa oli hulluna juustonaksuihin, muistan aina kun se makasi pää pussissa nuoleskellen niitä ellei sitä laittanut kaappiin!

      Poista
    5. Ovatkohan myös jotkut terrierit luokiteltavissa alkukantaisiksi koiriksi (tai kissaeläimiksi)? Meidän westiemme venyy kuin kissa ja himottelee ihan-mitä-vaan juustoa, vaikka muuten on yllättävän nirso.

      Poista
    6. Jaana, joo oon kuullut samaa monista muistakin alkukantaisista koirista. En vaan oo vieläkään oikein mielessäni löytänyt selitystä sille, miksi näin on. Onkohan se joku puhtaasti rakenteellinen juttu?
      MIKÄ noissa juustoissa on!! Miks just juustot!! En tajua! Pöljät koirat!

      Salla, kyllä mun mielestä kissaeläimiksi voitaisiin näillä tiedoilla tästä eteenpäin luetella kaikki juusto-ohjautuva.

      Poista
  11. Mielestäni ainoa oikea käyttäytymistapa: sulle-mulle-sulle...
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  12. Ihanat! Meillä pikkutyttö 1v3kk vaatii aina saada kurkkua tai juustoa, ja juoksee sitten ympäri asuntoa heilutellen sitä ranskanbulldoggien nenän edessä. Siinä koirat sitten kuolaa perässä ja yleensä lopulta tulee itku, kun juusto päätyy jomman kumman bullan suuhun. Sitten ei muuta kuin äidin helmoihin kinuamaan "lishää juuloo" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä iiiihan sama touhu, jotain hyvää käteen ja sit hippasille koirien kanssa. Ne tosin lähinnä sillain laiskasti löntystää vähän samaan suuntaan. Ja tietävät, että jossain vaiheessa skidi löytää kuitenkin jotain siistimää ja hylkää juuston/omenan/leivän lähimmän koiran syötäväksi :D

      Peukut muuten 1v3kk:n kahden sanan yhdistelmistä! Meillä puhutaan lähinnä puola-japania :D

      Poista
  13. Meillä vastaavaa suorittaa malamuutti. Kytätään ja kun ei saa, nuollaan ilmaa ja kaikkea mahdollista ympärillä olevaa sopivan välimatkan päästä.

    VastaaPoista
  14. Niiin tuttua. Meillä saman aiheuttaa keitetyt kananmunat. Kun menee vahingossa kopauttamaan kananmunaa tiskipöydän kulmaan, on seura taattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KANANMUNAT? :D Mahtavaa! Ehkä se on se kananmunien viehkeä tuoksu?

      Poista
    2. KYLLÄ! Ehkäpä, se vois olla just se ;) !

      Poista
  15. ...tuo leipäjuustoon kohdistettu kaihoisa katse ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Voisitko olla antamatta? Toi katse toimii muhun AINA.

      Poista
  16. Heh, tuo yksin syöminen on harvinaista herkkua. Vanhempien koira on aina siellä, missä syödään/kokkaillaan. Istuu vieressä haikea ilme naamalla: "en mä kerjää, vaan tapitan".
    Pöydän alta tuijottaa silmäpari valmiina nappaamaan murut.

    Keittiön lattialta murut häviävät nopeasti, jopa sipulin kuoret. :)

    Jos istuu sohvalla, niin kömpii vatsan päälle, nenä lautaselle ja silmät seuraavat jokaista suupalaa. Yritä siinä sitten olla pokkana!

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.