18.9.2012

Terveydestäkieltäytyjä

Aikuisena on niin kovin vaikeaa aloittaa uusia harrastuksia, vaikka panoksena olisikin oma terveys.

Siksi minustakaan ei tullut - lapsen voimakkaasta varvassandaalien tyrkyttämisestä huolimatta - kengänpohjannuolijaa. Pari iltaa sitten hän yritti vielä tarjota suukottelemaansa koirien kumista purulelua. Kieltäydyin siitäkin irvistellen.

Joten nyt ollaan sitten taas tilanteessa, jossa hän selvisi samasta flunssasta n. kolmella aivastuksella, kun itse puolestani makaan sängynpohjalla tai sohvatyynyjen välissä miettien, olenko liian vanha itkemään äitiä.

Terveysasiantuntija syö vieressäni ruisleipää, murustaa sitä välillä Kodalle ja mulkoilee, että mitäs mä sanoin.


Niin, niin. Katsotaan niitä sandaaleita vaikka kesällä uudelleen.

7 kommenttia:

  1. IHANA blogi.
    Eilen (vasta) bongasin ja illan ja aamun hihitellyt ja eläytynyt :) Yhden (sunnuntaista alkaen kahden) tahattoman koomisen koiran omistajana, ja vauvakuumeisena "syökö koira vauvan" - huolehtijana iski ihan täysin nämä jutut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä asuu kanssa kaksi Siperian lahjaa komiikalle. Tosin keskenään eri tavoin. Koda on enemmän sellanen Mr. Bean -tyylinen, kun taas Nido on Dr. Evil. Sillä olisi varmaan karvaton lemmikkikissa (ja kalju päälaki, uskottavuussyistä), jos saisi itse päättää.

      Ei ne syö! :) Ajattelin itse etukäteen, että pienen lapsen ja kahden ison koiran kanssa eläminen olisi sellaista kauhun tasapainoa ja varauduin pahimpaan. Ja sitten se ei olekaan ollut yhtään sitä. On ollut valtava yllätys huomata, että me aikuiset saadaan koirista paljon enemmän irti lapsen kautta, ja että lapsi oppii koirien kanssa kasvaessaan valtavasti sellaista, jota me ei voitaisi sille kahdestaan ikinä opettaa. Sen seuraaminen vierestä on oikeasti aika huikea kokemus.
      Ainoat, tosin tosi pienet ja helposti ylitettävät ongelmat on tulleet oikeastaan käytännön jutuista ja siitä, että mä olen näiden kaikkien kanssa aika paljon yksin kotona. Siis että tietysti esimerkiksi lenkille lähteminen on helpompaa silloin, kun laitat vaan pannat kahteen kaulaan ja kengät omiin jalkoihin, kuin silloin kun joudut pukemaan jonkun puolihysteerisen lyhyen henkilön siinä samalla :D

      Jaa... Tästä ois näköjään asiaa niin paljon, että pitää varmaan kirjoittaa erikseen juttua... Mutta siis öööö, kiitos ja tervetuloa! :)

      Poista
    2. ai sä Kris et tarkoittanutkaan puolihysteerisellä lyhyellä henkilöllä itseäsi :D

      siis yhden pienen koiran omistajana oma kokemus on, että "syökö taapero koiran". tässä joutuu nykyään suojelemaan enemmän tuota koiraa, kun napero yrittää joka käänteessä antaa sille pataan.

      Poista
    3. Öhöhö-höhö!

      Joo, ihan totta. Meillä tosin toi kohdistuu vaan Nidoon, varmaan siksi, kun penska on tajunnut että Nidoa on sairaan helppo ärsyttää :D

      Poista
    4. Hei, mäkin tänne löysin vasta nyt ja olipas mainio kokemus. Koira-asiat on hyviä asioita.

      Mä pelkäsin myös raskausaikana, että koira syö vauvan, mutta nyt olen Wandaben kanssa samoilla linjoilla. Vauva syö koiran. Välillä kuuluu koiran sängyltä murinaa ja hihkuntaa kun vauva iloitsee läheisistä suhteista koiran kanssa ja koira yrittää kertoa, että mun sänky, tiehesi sinä horjuva olento.

      Eikä muakaan juuri muu esim. äitiyslomalla jurppinut koirassa kuin se, että vituttaa pestä hurttaa lenkin jälkeen kun joku karjuu kurkku suorana vessan ulkopuolella. Hiki tulee rauhallisemmallekin, enkä mä oo yhtään rauhallinen.

      Poista
    5. crilithi, joo, sillä on vähän heikko sietokyky tahallisen ärsyttämisen suhteen. Jos joku repii korvista siksi, että on puolivuotias ja vaan tosi kiinnostunut korvista, se on sille vielä ihan ok :D

      Liina, mä luulen että meillä on mennyt tää koirat&kakara -elämä niin jouhevasti siksikin, et meidän koirilla ei oo mitään tavaroita tai paikkoja, josta ne olisi tosi tarkkoja, ja ne on molemmat opetettu pentuina jo sietämään sellaista tarkoituksetonta lääppimistä. Mut todellakin, rauhallisempana emäntänä ois ehkä vielä helpompaa. Mun ykkösinhokki on se, kun on tulossa kaikkien kolmen kanssa ulkoilemasta ja joku lähtee tai yrittää lähteä karkuun. Noin niin kuin ihan huumorimielessä. Mutsia ei vaan jostain syystä naurata.

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.