7.8.2012

Uneliaasti huomenta

Olemme olleet kaksi päivää ja kaksi yötä keskenämme kotona. Laumanjohtaja on meren toisella puolella töissä, taas!


Pienhenkilön täytyi tietysti juuri nyt alkaa puskemaan poskihampaita ja muita torapurimia esiin, joten vähän on väsynyt, kyllästynyt ja sumuinen olo itse kullakin.



Tällaisina päivinä ajattelen usein, että koirien paras ominaisuus on se, kuinka ne rytmittävät uneliaatkin päivät. Vaikka niitä kuinka kyllästyttäisi itseäänkin, ne lähtevät mieluummin lenkkiseuraksi kaatosateeseenkin kuin jäävät sisälle.

Siis noin yleensä. Eilen tosin piti pyydystää Nido, että sain sen lähtemään ulos. Ja Koda... no joo...



Ehkä me kaikki mennään vielä pikaisille (esim. 2,5h voisi olla sopiva pituus) päiväunille ennen aamulenkkiä. Meinasin toivottaa kaikille hyvää perjantaita, mutta ei viikko taidakaan olla vielä niin pitkällä.

14 kommenttia:

  1. Tääl on napattu viimoisen lomaviikon kunniaksi kesäflunssa lapsille eli äiti neurooseilee kuumeista ja yleisvoinneista... Sitä ennen omat silmät olivat toimintakyvyttömät kaks päivää. Eli sisätiloissa on "viihdytty" jo neljättä päivää - onneks mies ei oo ku parinkymmenen minsan työmatkan päässä.

    Koiralenkilläkin pyörryttää, kun maailma on yhtäkkiä niin avara :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hohoho, synnärillä voitaisiin jakaa palkinto aina arvonnassa kivoimmat raskausoireet voittaneille. Sulla olisi niitä pystejä hyllyn päällä rivissä kuin hymytyttöpatsaita ikään. Paitsi että niissä irvistelisi synnyttäjiä eikä elovenatyttöjä, mutta siis ymmärsit pointin.

      Onneksi ei ole talvi. Musta tuntuu että oon pukenut ja riisunut skidiä 8956 kertaa viimeisen parin päivän sisällä, vaikkei sille ole tarvinnut laittaa muuta kuin kengät jalkaan ja huppari niskaan.

      Poista
  2. Aivan huikeita kuvia. Blogisi on päivien piristys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja nämä kommentit ovat mun päivien piristys :)

      Poista
  3. Hihihii, pienihminen ja Kodan vinkeät ilmeet ovat erisuloisia. ♥ Komppaan edellistä, piristävää, kun nään sun blogin listalla. ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Koda on vähän sellainen... tahattomasti liikuttava :D Kiitos <3

      Poista
  4. I BOOP YOUR NOSE vikassa kuvassa <3 Ei voi vastustaa. Corgin nokka lähettää nuuskuterveisiä astetta isommille karvahanureille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi Kodan nenä on oikeasti kyllä vähän pettymys! Sillä on sellainen pieni, mitätön nykerönenä, vähän kuin emännällään. Mun mielestä kaikilla maailman koirilla pitäisi olla tällainen. Corgille paljon terveisiä takaisin! Sitten kun mustakin tulee jonkin imperiumin kuningatar, aion hankkia (viiden siperianhuskyn lisäksi) salongit täyteen corgeja.

      Poista
  5. Minä olen tällä viikolla huomannut, kuinka koiraton elämä on vaan tylsää. Koira on ollut nyt kuukauden hoidossa, ja päivissä ei ole mitään kunnon tekemistä enää. Aiemmin kun sai lenkkeihin kulumaan helposti sen 1,5-2h päivässä. Siihen päälle vielä ne muut yritykset lähteä ulos.

    Nyt kun itse olen taas niin raskausvaivainen, on tämä koirattomuus ihan kamalaa. Ei mitään järkeä lähteä ulos vaan pyörimään. Kun mitä siellä tekee ilman sitä koiraa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tylsää nimenomaan! Multa aika usein kysellään, että miten ihmeessä pärjään kahden ison koiran ja yksivuotiaan kanssa silloin kun mies on poissa ja mä olen tullut siihen tulokseen, että pärjään paremmin noiden koirien kanssa kuin pärjäisin niitä ilman. Vaikka miten oltaisiin huudettu ja tehty hampaita koko yö, ei voi jäädä koko päiväksi sisälle rypemään väsymyksessään, kun on pakko vähintään kolme kertaa päivässä raahautua ulos säästä riippumatta. Ja ainakin mua se auttaa jaksamaan sen sijaan että kuormittaisi lisää.

      Poista
  6. Meilläkin mies on meren toisella puolella töissä, luulen vähän että samoissa töissä kuin teilläkin ja siten vuoden mittaan paljon poissa. Hyvin täällä arjesta kuitenkin selvitään taaperon ja koiran kanssa. Koira tuo tietyn rytmin päivään ja on seuraa ja turvaa. En ennen pelännyt olla öitä yksin talossa mutta viime talvena vauvan kanssa koin senkin tunteen. Opin kuitenkin pian ettei meille kukaan pääse kutsumatta, sen verran lujaa ja uskottavasti koira vierailijat ilmoittaa. Haukkui yksi yö isäntänsäkin, joka oli mennyt toisesta ovesta ulos koiran jo mentyä nukkumaan ja hiippaili alaoven ulkopuolella. On myös ihanaa kun koira iltaisin, lapsen mentyä nukkumaan, tulee makuuhuoneeseen ja käpertyy lattialle viereen. Silloin nimittäin kun suuresti palvomansa isäntä on poissa kelpaan minäkin. Terkuin, Hanna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, aika paljon meilläkin nukutaan öitä ilman isäntää :) Mä en ole oikein koskaan oppinut nukkumaan yksin. Lapsen syntymän jälkeen pimeänpelko on tullut konkreettisemmaksi, enkä tasan varmasti nukkuisi lapsen kanssa kahdestaan ollessani sekuntiakaan, ellei koiria olisi. Meillekään ei tosiaan kukaan pääse huomaamatta (tai ylipäätään...) ja vartiointi on extratarkkaa silloin kun isäntä on poissa.

      On pitänyt itse asiassa kirjoittaa tästä kotivartiointiaiheesta oma postauksensa... Jospa sun inspiroimana pääsisin kohta vauhtiin :)

      Poista
  7. Sattumalta eksyin tänne :) Tämä on oikea hyväntuulen blogi, todella ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, hyvää tuulta tällä yritän jakaakin :)

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.