3.7.2012

Yksinkertaisesti kiitollinen

Tänään on syytä olla kiitollinen niin yksinkertaisista, mutta kuitenkin valtavan suurista asioista.

Ensinnäkin siitä, että tämä siperianhenkilö nukkuu tyytyväisenä tässä vieressäni, kosketusetäisyydellä.


Nido nimittäin juoni itsensä karkuun tänään. Tajusi käyttää hyväkseen sitä, että lenkittäjinä emme olleetkaan me, ja veti itsensä ulos pannasta. Onneksi se ei nokkeluudessaan pärjää lapsen yli-ihmistason nerokkaalle kummitädille, joka sai huijattua Nidon takaisin kotiin. Nido oli kuulemma ilmeestä päätellen luullut voittaneensa hippaleikin, kun ehti ensimmäisenä sisälle.

Toisekseen on oltava kiitollinen kaikista asioista, jotka tässä kuvassa näkyvät:


Takasta, värväämäni aarteenmetsästäjän täysin uskomattomaan hintaan (45€) löytämästä kuluneesta kuparipannusta sekä mökkikeittiöstä, jonka kasasimme (me = laumanjohtaja ja hänen isoveljensä, itse panostin imuroimiseen) tänään. Ja kiitollisia ollaan toki myös poikkeuksellisen hyvästä kuulakärkikynästä. Ja kaasuliedestä.

Mutta kiitollinen on oltava myös hänestä,


jonka ominaisuuksista ainakin unenlahjat ja nuo hiuspyörteet ovat periytyviä. Ja jonka ominaisuuksista oikeastaan kaikkien muidenkin toivon siirtyvän jälkipolville.

(Paitsi hobittivarpaiden. Jotka toivoin evoluution kukistavan. Mutta ehei, periytyvät ovat näköjään nekin. Jatkotoivomuksena esittäisin, että tyttärensä hobittivarpaat tulisivat olemaan edes hieman vähemmän karvaiset.)

6 kommenttia:

  1. Kahdeksan tassua, 20 hobittivarvasta ja ?

    VastaaPoista
  2. :-)

    Mukavaa kesäpäivää!

    VastaaPoista
  3. Ai ihanaa! Siis myös aarteenetsijä!
    Se on heimo.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On! En vain ole kovin pitkään ymmärtänyt kuuluvani heimoon.

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.