11.7.2012

Tehokkaimmalla rokotteella on häntä!

En kirjoita blogia päästäkseni kommentoimaan ajankohtaisia asioita, pätemään tai neuvomaan muita, vaan täysin itsekkäistä, luovuuden toteuttamistarpeesta kumpuavista syistä.

Joistakin asioista on kuitenkin ollut pakko sanoa jotain järkevääkin, sillä olen mielelläni muille hyödyksi etenkin koiriin liittyvissä asioissa, joissa tieto täytyy usein kaivaa kiven alta ja sittenkin yhdistellä pienistä palasista. Tiedoksi teille noin 150 henkilölle, jotka olette liittyneet blogin lukijoiksi edellisen asiatekstin jälkeen: aikaisemmat muka-hyödylliset asia-aiheet löytyvät sivupalkin kaikkien alojen asiantuntija -tunnisteen alta.

Seuraan koiriin liittyvää uutisointia tarkasti, koska haluan olla perillä siitä, mitä koirista ajatellaan. Taloussanomat on ennenkin kunnostautunut kirjoittamalla juuri sitä, mitä minäkin haluaisin koirista uutisoida. Mutta tänään osuttiin oikein rytinällä asian ytimeen.

Suomalainen koira ja lapsi -tutkimus niittää mainetta maailmalla

Jussi Nukari / Lehtikuva
Suomalainen koira ja lapsi -tutkimus niittää mainetta maailmalla

Taloussanomat
Koira saattaa olla vauvan terveyden paras ystävä. Itä-Suomen yliopistossa tehdyn laajan tutkimuksen tulosten mukaan koiraperheiden pikkulapset olivat 73 prosenttia tutkimusajasta terveitä, muut taas 65 prosenttia.
9.7.2012 17:26 (päivitetty 18:51)

27

Kuopiossa tehdyn tutkimuksen mukaan likaa ja bakteereja mukanaan kantava koira suojaa lapsia taudeilta. Koiraperheiden lapset olivat tutkimuksessa muita terveempiä ja heillä oli vähemmän korvatulehduksia. Tämä on herättänyt laajaa kiinnostusta maailman medioissa.
Myös kissa suojasi lasta jonkin verran hengitystieinfektioilta, mutta vaikutus oli koiraa vähäisempi. Tutkimus on herättänyt laajaa huomiota maailmalla, ja siitä ovat uutisoineet muiden muassa The Wall Street Journal, Fox News ja Iso-Britanniassa Daily Mail. 
Tutkijoiden mukaan lapsen altistuminen koiran kantamalle lialle ja bakteereille kehittää lapsen immuunipuolustuskykyä.
– Koiraperheiden lapsilla oli muita vähemmän korvatulehduksia, kuumetta ja tarvetta antibiooteille, tutkimusjohtaja, pediatri Eija Bergroth kertoo Wall Street Journalin haastattelussa, Erityisesti niiden perheiden lapset, joissa koira oli yli 18 tuntia vuorokaudesta ulkona, olivat muita terveempiä.
Tutkimus toteutettiin tiedustelemalla viikottain vanhemmilta lapsen terveydentilaa yhdeksän viikkoisesta siihen asti, kunnes lapsi täytti vuoden. Syyskuun 2002 ja huhtikuun 2005 välillä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa syntyneiden lasten vanhemmilta kysyttiin, oliko näiden lapsi ollut kuluneiden seitsemän vuorokauden aikana terve ja reipas. Jos näin ei ollut, vanhemmilta kysyttiin lapsen oireita. Lisäksi vanhemmat raportoivat viikottain, paljonko perheen koira tai kissa vietti ajastaan ulkona.
Kaiken kaikkiaan 97 prosentilla tutkituista lapsista oli jossain vaiheessa nuhaa, suurimmalla osalla myös yskää. Noin 40 prosenttia sairasti tutkimusaikana korvatulehduksen ja puolella oli antibioottikuuri. 
Lasten äidit värvättiin tutkimukseen jo raskausaikana. Analysoinnissa poissuljettiin muiden muassa rintaruokinnan, alipainoisena syntymisen, äidin tupakoinnin ja sisarusten määrän vaikutukset tutkimustuloksiin.

-

Olen tehnyt empiiristä tutkimusta (1 lapsi, 2 koiraa, 2 täysipäiväistä tarkkailijaa) koirien ja lapsen vaikutuksesta toisiinsa nyt vuoden ja kolme kuukautta. Tutkimukseni on vasta alkutekijöissään, mutta kerrottavaa olisi jo nyt paljon enemmänkin, kuin mitä tänne blogiin on päätynyt. Ja tämä omakohtainen kokemukseni on ehkä erityisesti sellainen, josta muidenkin olisi hyvä tietää.


Lapsi ei nimittäin tosiaan ole ollut ensimmäisen elinvuotensa aikana kertaakaan kuumeessa. Hänellä ei ole ollut korva-, silmä-, eikä mitään muitakaan tulehduksia, eikä todellakaan tarvetta antibiooteille. Ei ihottumia. Allergioita tai yliherkkyyksiäkään ei ole ilmennyt, eikä hän ole saanut edes rokotteista koskaan mitään oireita.


Taloussanomien jutusta ei käy ilmi sitä, onko Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen "analysoinnissa poissuljettu" myös geneettisten tekijöiden vaikutus, sillä tietääkseni vastustuskyky (ja siihen liittyen etenkin allergisuus) on myös periytyvä  ominaisuus. Oman lapseni onnekkaassa tapauksessa kyse ei kuitenkaan voi olla ainakaan geeneistä. Hänen vanhemmistaan toinen on entinen atoopikko ja toinen (=minä) allergisin tuntemani ihminen, joka on allerginen myös esimerkiksi kaikille muille koirille, paitsi omilleen.


Olen aika yllättynyt siitä, että tutkimuksessa tarkkailtujen koirallisten ja koirattomien perheiden lasten sairastelumäärän ero oli vain kymmenisen prosenttia. Lisäksi se on mielestäni täysin turha tieto, että ulkokoirallisten perheiden lapset sairastelevat huomattavasti muita vähemmän - muissa tutkimuksissa on jo aiemmin moneen kertaan todettu, että maalla kasvavat lapset ovat muita terveempiä. Kaikilla maaseudulla asuvilla ei ehkä ole ulkokoiraa, mutta kaikki ulkokoirat asuvat kyllä maalla.

Täytyy varmaan etsiä käsiin tuo varsinainen tutkimus, sillä muitakin kysymyksiä heräsi. Tutkittiinko esimerkiksi sitä, korreloiko koirien rotu tai lukumäärä lasten vastustuskyvyn kanssa? Haluaisin myös lukea tutkimustuloksia kasvukeskuksista, joissa lapsiperheissä edustetut koirarodut ja näiden käyttötarkoitukset lienevät erilaiset kuin Savossa. Ja lapsen ensimmäisen vuoden tutkimustulosten lisäksi kiinnostaisi hieman pidempikin aikaväli. Suojaavatkohan koirat lasta taudeilta myös silloin, kun lapsi lähtee päiväkotiin?

Toivottavasti Bergrothin Eijalla on aikaa, kiinnostusta, aikeita ja rahoitusta perehtyä aiheeseen laajemminkin. Asia koskee mielestäni muitakin kuin koirallisia perheitä, sillä se kertoo taas omaa tarinaansa siitä, kuinka esimerkiksi puhtauden terveydelliset vaikutukset ovat varsin suhteellisia.

(Paitsi että itse kyllä imuroin joka toinen päivä ja annan lapsen (tai laumanjohtajan) olla tahraisissa vaatteissa ehkä n. kymmenen sekuntia ennen kuin pakotan vaihtamaan. Että onneksi meillä on koiria.)

26 kommenttia:

  1. Itse olen nyt 30v. ja kolmilapsisen perheen keskimmäinen. Meidän perheessä kasvettiin kissojen ja koirien keskellä. Minä sekä veljeni olimme kaikki lapsuutemme ajan hyvin terveitä (ja olemme edelleenkin, sillä nykyisissä omissa perheissämme on myös eläimiä). Olemme aina kaikki olleet sitä mieltä, että siitä on osittain kiittäminen lemmikkejämme ja yhteistä bakteerikantaamme. Kenellekään meistä ei kehittynyt myöskään minkäänlaista allergiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän lapsuuden, nuoruuden ja varhaisaikuisuuden pitkäikäiset koiramme olivat erään kääpiökoirarodun edustajia ja kissat viettivät aikaa niin sisällä kuin ulkona. Emme asuneet kaupungissa, muttemme varsinaisesti maaseudullakaan, vaan oman kuntamme keskustassa omakotitaloalueella, missä meillä oli suuri piha sekä metsä, joki ja meri lähellä.

      Poista
    2. Luulen että teidän tapauksessa lemmikkien lisäksi asiaan on vaikuttanut toi tosi monimuotoinen ympäristö. Nykyään vain on niin, että riippumatta siitä miten rikas luonto asunnon ulkopuolella ja ympärillä avautuu, lapset kaupunkilaisista maalaisiin viettävät eniten aikaa sisätiloissa ja ohjatuilla liikuntatunneilla. Niin munkin kohdalla oli. Eikä meillä ollut lemmikkejäkään. Ja nyt on sit kaikennäköisiä allergioita.

      Asian korjaaminen oman lapsien kohdalla vaatii ainakin multa tietoista paneutumista, enkä halua tuudittautua siihen, että koirien mukanaan tuoma mönjä pelastaa lapsen sairauksilta. Siksi yritän myös olla lapsen kanssa tosi paljon ulkona ja antaa sen tutustua omin käsin Ihan Kaikkeen.

      Poista
    3. Tottakai se lapsi on terveempi, kun se tottuu pienestä asti paljon useampiin bakteereihin ja pöpöihin ja vastustuskyky kasvaa. Sen takia pientä lasta ei saisi kieltää syömästä räkääkään, koska siinä niitä pöpöjä juuri on ja vastustuskyky kasvaa, kun altistuu pitkällä kaavalla niihin.

      Myöskin kaiken maailman hajusteiden yms vähentäminen tekee lapsista alttiimpia allergisoinnille ja yliherkkyyksille, sillä lapsi ei pääse tottumaan niihin kuten ennen.

      Poista
    4. Räänsyömisen aion kyllä systemaattisesti kieltää, vaikka suojaisi miltä taudeilta :D

      Mutta noista hajusteista ja muista oon kyllä täysin samaa mieltä. Kukaan ei voi välttyä altistumasta kemikaaleille, koska ihmisen luonnolliseen elinympäristöön kuuluu nykyään paljon muutakin kuin pystymetsää ja järvenrantaa. Vaikka kyllä muakin ällöttää ajatus lapsesta nuolemassa kauppakeskuksen lattiaa paljon enemmän kuin ajatus siitä syömässä mutaa. Mutta tekisin mielestäni tytölle hirveän karhunpalveluksen, jos yrittäisin näissä länsimaisissa olosuhteissa kasvattaa sen täysin luomusti, koska täysin luomusti hän ei tule elämäänkään.

      Poista
  2. Itse pohdin ihan samaa tutkimukseen liittyen. Oltiinko siinä otettu huomioon, että sairastelemattomuus saattoikin liittyä enemmänkin maalla asumiseen, kuin koiran omistamiseen. Toisaalta pitäisi varmaan lukea itse koko tutkimus läpi, uutisotsikoissa kun usein revitään tutkimuksesta ne kiinnostavimmat kohdat esiin ja saatetaan jättää paljon tärkeitä pointteja mainitsematta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne kiinnostavimmat kohdat revitään usein myös irti asiayhteydestään niin, että uutisointi saa tutkimuksen koko pääpointin vaikuttamaan ihan toiselta kuin mitä se oikeasti on. Tosin näissä Taloussanomien koirajutuissa en ole sellasta huomannut. Siellä on varmaan joku fiksu henkeen-ja-vereen-koiraihminen töissä :) Mutta silti on kyllä pakko saada jostain käsiin se alkuperäinen tutkimus!

      Poista
  3. Olipas todella mielenkiintoista tietoa. Meillä vasta haaveillaan koirasta (koirista) edessä olevan maallemuuton jälkeen toimeksisaatuna.
    Kun löydät aiheesta lisää, viitsikö laittaa tänne meille luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti laitan ja ehdottomasti etsin lisää :) Tämä on munkin mielestä aivan älyttömän mielenkiintoinen aihe, eikä vähiten sen takia, että se vastaa täysin sitä perstuntuma-käsitystä, joka mulla on asiasta aina ollut. Tuntuu jotenkin kaikista terveimmältä ja kannattavimmalta kasvattaa lapsi ns. onnellisen kuraisena, kun niin se on ennenkin tehty.

      Poista
  4. Niinhän se on vanha kansa sanonut aina, että muksuilla pitäsi jokapäivä nuolla vähintäänkin kengänpohjat että pysyy immuniteetti kohillaan. Mummulassa meiltä pyyhittiin ruokailun jälkeen naama pöytäluutulla.

    Kotona ei ollu lemmikkejä, perinpohjainen siivous joka viikko - eli siis turhan puhdas ympäristö. Olen allerginen koirille, kissoille, hevosille, erilaisille siitepölyille, ruoka-aineallergioita ja herkkyyksiä kesällä erityisesti, muutama lääkeaine, heinäpöly, iho-ongelmia.. Eli kyllä näitä riesoja riittää.

    Nykysin mulla on omassa kotona kolme sisällä asuvaa karvaista siperianhuskya, just eilen viimeksi kävin tallilla jne. Kun muutin omaan talouteeni, enkä viettänyt Tolulla kyllästettyä elämää - hankin ekan koiran - alkoi oireet pikkuhiljaa hälvenemään. Mikään ei ole kokonaan poislähtenyt, mutta sinnikkäästi siedätin enkä saa koirista oireita.

    Että jos minulla on joskus jälkikasvua, niin ne kyllä saa hiekkalaatikolla maistella tekemiään hiekkakakkuja ja antaa koirien nuohota. Samanlaista allergiahelvettiä en halua kellekkään, katso keksipaketeista ja mieti vieraaseen ruokapöytään mennessä että uskaltaako syödä..

    Iho-ongelmat lähti myös mieheltäni, jolla oli paha atoppinen iho. Nyt sillä on vain muisto enää, ja pikkusen kutiavat taipeet =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, sinäkin Brutukseni!

      Meillä ei kyllä oltu lapsena mitään erityisiä siivousintoilijoita, joten kodin ylihygieenisyydestä mun allergiat ei johdu. Mun kohdalla kyse on ehkä ennemminkin siitä, etten viettänyt yhtään aikaa kodin ulkopuolella :D Mun allergiat myös todettiin viisivuotiaana, eli just silloin kun pikkulapsiaika päättyi. Arvaa, touhutaanko nyt ihan täpinöissämme naamat mullassa pihalla, jotta tyttö saisi imuroitua kaiken mahdollisen vastustuskyvyn itseensä...

      Mä en ole itse koskaan kokenut allergioitani miksikään hirveäksi taakaksi, vaikka ne tietysti elämää rajoittavatkin. Esimerkiksi joku Intian reilikierros ei tulisi mieleenkään. Enkä uskaltanut omissa häissänikään syödä oikein mitään, koska en halunnut ottaa riskiä. Kahden viikon häämatkan elin perunoilla ja hedelmillä. Ja nyt en voi syöttää lapselle ihan kaikkea, etten ala oireilla jo ruokapöydässä. Ja skidi pitää kans putsata aika hyvin aina ruokailun jälkeen, kun se kuitenkin tulee hieromaan naamansa ja käsiään muhun :D

      Toi lapsiin kohdistuva puhtaushysteria on onneksi vähän väistymässä, mutta nyt kun allergioista tiedetään enemmän, niitä on alettu mun mielestä kyttäämään sairaalloisen tarkasti. Kaikista älyttömintä mitä oon ikinä kuullut on se, että pikkulapselle ei saisi antaa esimerkiksi pähkinöitä, koska niille voi tulla niin helposti allergiseksi. Jumalaude, sehän on just toisinpäin! Allergisuus on immunologinen tila, joka johtuu siitä, että keho reagoi turvalliseen ruoka-aineeseen kuin myrkkyyn. Miten ihmeessä keho oppisi reagoimaan johonkin ärsykkeeseen oikein, ellei se koskaan altistuisi sille?!?! Äly hoi! :D

      Poista
    2. Ei nuo allergiat ole taakka, niiden kanssa on oppinut elämään. Mut esmeks pähkinät tekee pelkällä hajulla jo hengenahistusta ja kutinaa, jos mies on syöny pähkinää niin ei puhettakaan että voisi vaihtaa suukkoja tai makoilla hetkeen vierekkäin. Kesän tuoreista kasviksista, kuten potusta ja porkkanoista, herneistä tulee raakana kosketuksesta semmosta ihanaa ryyhkää käsiin - puhettakaan että syömisestä. Kaikki siis pitää nauttia keitettynä tai paistettuna.

      Itsekin olen sairastellu paaaaljon vähemmän kun nämä hunnit tuli taloon. Vaikka kyllähän näistä lähtee karvaa PALJON, ja se karvan paljous aivastuttaa jos nenään menee, mut ei tuu semmosta kutina-raapima-kohtausta niinku jostain kissasta. Imuroitua tulee kyllä jokapäivä, lattiat pyyhin siitepölyaikaan päivittäin kostealla, mutta ihan siivoaminen siivoaminen on vähäisempää.

      Mulla on näitä allergioita tullu lapsuusajalta enempi ja enempi, veljet ja vanhemmat ei oo allergisia, joskus jollekki tulee tuoreista tomaateista kutinaa huuliin tms.

      Siedätyshoito on tepsiny, onneksi ainaki näihin koiruuksiin! Sillonku on tullu pentu taloon, oon syöny parin viikon ajan antihistamiinia. Alussa kutkuttaa ja aivastuttaa, mut äkkiä uuteen hilseilyyn on tottunut :) Eli kyllä voi allergisena pitää karvasiakin koiria, ei tartte olla niitä villapuudeleita.

      Poista
    3. Mä en ole huomannut koirautumisen jälkeen mitään muutosta sairastamisessa, mutta olen kyllä aina sairastanut aika vähän. Munkin kaikki allergiat on ärhäköityneet iän myötä ja kehitys näyttäisi jatkuvan edelleen samansuuntaisena. Jes :D

      Nidoon siedätyin ihan huomaamatta, mutta sen turkissa ja ihossa onkin selvästi jotain vähän kummallista noin muutenkin. Kodasta aloin oireilla heti kun Koda tuli meille, joten vedin kanssa antihistamiinikuurin. Oireet helpotti oikeastaan vasta sitten, kun Koda vaihtoi pentuturkin pois.
      Oon joskus kuullut jostain, että huskyt allergisoisivat erityisen vähän, ja luulen että se pitää ihan paikkansa. Enkä vedä tätä johtopäätöstä siitä, että en itse ole näille huskyille allerginen, vaan siitä, että huskyt eivät mun mielestä edes tuoksu koirilta, eikä niiden turkki tunnu samalta kuin turkillisilla koirilla yleensä. Mielipiteitä? :D

      Poista
  5. Tosi mielenkiintoista luettavaa!

    Itse olen jo pidempään ollut sitä mieltä, että olisi varmaan mullakin allergioiden ja korvatulehdusten ynnä muiden suhteen ollut pienempänä helpompaa jos vanhemmat eivät, vaikkakin hyvää hyvyyttään, olisi suojelleet ihan niin paljon (mm. siitepölyaikaan jäin usein päiväkodissa sisään kaverin kanssa, välteltiin sitä ja tätä jne). Vanhempien on toki paha mennä hankkimaan koiraa ihan vain kokeilumielessä ja/tai lasten allergioita ajatellen sikälimikäli otukselle ei ole aikaa eivätkä kaikki perheenjäsenet sellaista edes halua, mutta mutta. Itse olen ainakin iloinen, että itse uskalsin loppujen lopuksi pitkien pohdintojen jälkeen ottaa riskin ja hankkia koiran - eikä muuten aiheuta enää samanlaisia tai yhtä pahoja reaktioita muidenkaan koirat, että jonkinlaista siedätystä on kyllä ihan selkeästi tapahtunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en itsekään ehkä kehottaisi ketään lapsen hankkimista suunnittelevaa koiratonta ostamaan koiraa ihan vaan terveydellisistä syistä :D Mutta koira on tavallaan helppo tapa altistaa lasta automaattisesti kaikennäköiselle, noin muuten homma pitäisi sitten hoitaa itse. Ja kuten tossa alkuperäisessä tekstissäkin sivusin, meillä olisi ihan varmasti allerginen tai muuten herkkähipiäinen lapsi, ellei meillä olisi koiria. Mutta koska itse olen niin allerginen, panostan silti koirista huolimatta myös erikseen lapsen altistamiseen, koska haluan tietää että olen tehnyt sen suhteen kaikkeni. Johtoajatus on se, että mitään terävää tai tukehduttavaa ei saa laittaa suuhun, mutta kaikkea muuta kannattaa maistaa :)

      Poista
  6. Ei liity asiaan mitenkään, mutta halusin vain tulla kertomaan, että sulla on ehdottomasti yksi positiivisimmista blogeista ikinä! :) Olen jo jokin aikaa lueskellut blogiasi ja kirjoitustyyli yhdistettynä mahtaviin kuviin saa aina hymyn huulille. :) Ja toimii myös lapsettoman ja koirattoman lukijan kohdalla. :)

    -Hellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitoskiitoskiitos! :)
      Aloitin blogin aikoinaan osittain siksi, että ärsytti lukea sellaisia koiraihmisten kirjoittamia blogeja, joiden sisältö avautuu vain koiraihmisille. Ei sellaiset avaudu oikein mullekaan. Tavoitteena on, että voisin hymyilyttää teitä siellä ruutujen toisella puolella, ja on ihan mahtavaa kuulla, että edes joskus onnistun!

      Ja kiitos myös siitä, että kommentoit tämän kommentin just tähän postaukseen. Sain tämän valmiiksi kahdelta yöllä ja silloin kieltämättä käväisi mielessä, että onko tässä mitään järkeä... :)

      Poista
    2. Tässä nimenomaan oli järkeä! Työskentelen terveydenhoitoalalla, joten mielenkiintoinen aihe sitäkin kautta.

      Ja yöllä on on mukavan rauhallista tehdä omia juttuja eikä kukaan häiritse. :)

      Poista
    3. Ihan totta toi pointti yöllä puuhailemisesta. Mutta kun meillä on tämä sotilaallinen herätys viimeistään kasilta, niin olisi ehkä ihan hyvä välillä nukkuakin ;)

      Poista
  7. Hei ja minusta eläimet ovat ennen kaikkea
    sielunhoitajia, perheterapeutteja, sosiaalityöntekijöitä,
    kunto-ohjaajia,lohduttajia, ystäviä ja onnen opettajia.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan totta.
      Lisäisin listaan vielä erinäiset terveydenhoitoalan toimet!

      Poista
  8. Ensinnäkin kiitos tästä blogista, se on ehdottomasti yksi parhaista mitä luen! Nyt tapetilla oleva aihe on vallankin mielenkiintoinen, vaikka lapseton olenkin.

    Tuosta huskyn turkista tuli mieleeni, että olen samoilla linjoilla meidän terrien kohdalla. Ne eivät myöskään koskaan "haise koiralle" (jos eivät ole pörränneet missään sontaläjässä). En tiedä onko turkin laadulla jotain tekemistä tämän asian kanssa. Turkki on hyvin likaahylkivää ja puhdistuu lähes itsestään esim. jos käyvät juoksemassa vasta-ajellulla nurmikolla. Lisäksi koiramme tuoksuvat erityisen hyvältä (toinen appelsiinille ja toinen myskille), kun niillä on oikein hyvä olla :) Uskokoon ken tahtoo, mutta tämä on moneen kertaan todettu.

    Oikein ihanaa kesää teidän laumalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HEI, toivottavasti saat tämän vastauksen vielä, perhanan Blogger oli jostain syystä heittänyt kommenttisi roskapostilootaan ja löysin sen sieltä äsken asetuksia läpikäydessäni. Saakeli, laitan palautetta!

      Hienoa huomata, että aihe tosiaan kiinnostaa muitakin kuin lapsettomia :) Allergiat ja muut yliherkkyydet on sellainen nykypäivän vitsaus, että mahdollisimman laaja näkyvyys aiheelle on vähintäänkin tarpeen.

      Uskon ihan täysin ton terrierintuoksun! Me luultiin pitkään, että koirat eivät vaan meidän mielestä haise koirille, mutta samaa palautetta on tullut kyllä vierailtakin, etenkin nyt Kodan aikana, kun isoja koiria on kaksi ja vieraat selvästi yllättyvät eteisessä, kun koko kämppä ei löyhkääkään koiralle :D

      Poista
  9. Kun synnyin, kätilö oli ilmoittanut vanhemmilleni, että perheemme saksanpaimenkoira on sitten lopetettava - pientä lasta ei voi tuoda koiraperheeseen. No, onneksi ei lopetettu. Olen kuullut muitakin vastaavia tarinoita vuoden -79 liepeiltä - aika paljon on ajatuksissa menty onneksi eteenpäin.

    Äidilläni on myös paljon allergioita ja erityisen allerginen hän on kissoille - jopa niin, että samassa tilassa kissan kanssa oleminen on aika tuskallista. Kun edellisen koiran poismenosta oli kulunut pari vuotta, hän kävi allergiatesteissä selvittämässä, olisiko mahdollista vielä ottaa uutta koiraa, kun siedätyshoito oli katkennut kuitenkin aika pitkäksi aikaa. Yllätys oli suuri, kun selvisi, että hän on itse asiassa vielä paljon allergisempi koirille kuin kissoille! Allergialääkäri oli kuitenkin todennut, että kyllä koiran ottaminen vielä mahdollista on, koska siihenkin jälleen siedättyy. Pienestä pennusta täysikokoisen koiran karvan- ja hilseenlähtöön kuluu kuitenkin hetki :) Ja niin vanhemmillani on jälleen koira, eikä pahoja allergiaoireita ole. Vain heinäaikaan ja silloin, kun äiti joutuu tekemisiin meidän kissojemme kanssa! ;)

    t. Johanna, vanha lukijasi joka hoksasi kirjautua lukijaksi ja kommentoida ensimmäisen kerran vasta nyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, kun vaan joku keräisi kirjan noista kätilöiden möläytyksistä... Ei silti, kyllä mekin jonkun verran samanlaista asennetta kohdattiin silloin kun aloin odottamaan tyttöä. Nykyään ihmisiä kiinnostaa oikeastaan enää se, miten IHMEESSÄ voin MITENKÄÄN lenkittää kahta koiraa ja yhtä lasta samaan aikaan. Vastaan aina, että laitan koirille remmit, lapsen rattaisiin ja kengät jalkaan.

      Mulla on ihan sama juttu kissojen kanssa kun sun äidillä, tunnen kyllä hengitysteissä jo heti eteisessä, jos jonkun kämpässä on kissa. Toi siedättyminen on aika jännä ilmiö, sillä itse aikoinaan kuvittelin että tulisin kaikille koirille vähemmän allergiseksi asuessani kahden siperianhuskyn kanssa. Sen sijaan tuntuukin kuin olisi käynyt päinvastoin.

      Tervetuloa kirjautumaan ja kommentoimaan vain! :) Hienoa, että vanhojakin tuttuja roikkuu mukana!

      Poista
    2. (Niin joo, noista kätilöiden möläytyksistä: juuri kun sattui niin paljon että olin melko varma lähestyvästä kuolemasta, meidän kätilö sanoi mulle, että "...No mut ainakin sulla on tosi nätit kynnet!")

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.