27.3.2012

Jaoteltuja ihmisiä

Ihmiset jaotellaan usein materialististen suuntaumustensa perusteella. Miehet ovat auto- tai moottoripyörämiehiä. Naiset ovat käsilaukku- tai kenkäihmisiä.

Sisustajat puolestaan jaetaan perinteisesti tuoli- ja lamppuihmisiin. 

Olen tuntenut itseni näiden kahden vaihtoehdon välillä ulkopuoliseksi. Väliinputoajaksi. Lainsuojattomaksi. Pidän kyllä valaisimista, mutta on meillä tuolejakin! Molempia löytyy myös ostos- ja haavelistalta. Ja varastosta. Jos pitäisi luopua toisista, en tiedä istuisinko mieluummin hyvin valaistussa asunnossa lattialla vai sysipimeässä kämpässä jollain arnejacobsenilla.

Sunnuntaina teimme kolmistaan reissun Hämeenlinnalaiseen navettaan. Toimme sieltä mukanamme (peilin, nauloja, hevosenkengän, lankkua ja) jotain, jonka myötä tunnen voivani vihdoinkin määritellä itseni sisustajana.


Olen ehdottomasti lypsyjakkaraihminen.

Keksin heti kotona ainakin tusinan tarkoituksia, joita varten tarvitsen lisää lypsyjakkaroita. Lypsyjakkara toi tietoisuuteeni myös aivan uuden kokomääritelmän:

Kun on niin pieni, että voi istua lypsyjakkaralla ja heilutella jalkojaan. 



26 kommenttia:

  1. mä näen jo sieluni silmin sen, kun tyttö seisoo tuolla lypsyjakkaralla ja sä hönkäset paikalle viime tingassa :D

    mä oon hieman suivaantunut sulle, kun on olo että pitäis muuttaa itekin (no kun ei tää katras mahu kohta mihinkään) mutta kaikki asunnot on paskoja ja kalliita :( en ala.

    w-täti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sää et voi mun lypsyjakkaraonneani sammuttaa tollasella pelottelulla!

      Mä olin kanssa suivaantunut sulle sillon kun vielä etittiin kämppää, kun mietin, että miten mua voi sylettää asua "niin pienessä" asunnossa tälläsellä porukalla, jos säkin selviät kohtuu-järjissäsi teidän porukan kanssa teidän asunnossa :D Täällä on kyllä paljon paska-kalliita. Oon varmaan aiemminkin mesonnut tästä, mutta me tosiaan käytiin ehkä kymmenessä näytössä täällä, ennen kuin natsas. Tää meidän asunto oli ollut melkein pari kuukautta myynnissä, enkä mä vieläkään tajua että miten se on mahdollista.

      Poista
    2. no arvaa mistä se juolahti mieleen... herra-minäpä-kiipeen-kaiken-mahdollisen-päälle ei jättäisi tuollaista tilaisuutta käyttämättä. miksi istua jakkaralla, jos siinä vaan voi seistä!

      mä olen suivaannuksissani keksinyt loogialaisen selityksen: teillon niin isot koirat. meidän rakki mahtuu kenkälaatikkoon.

      ...mut ei meistä ois neljän kuukauden remppaan, joten haaveeksi jää asunnon vaihto. ehkä mä vaan salaa muutan teille :D

      Poista
    3. Joo, ihan vaivihkaa kun ujuttaudut, niin ei tuu sanomista.

      "Kenen kenkiä nää on, ja miks meil on nykyään neljä imuria?"
      "Emmävaantiijjä..."

      Poista
    4. ei kato tartte raahata imuria eri kerroksiin ja on viä yks ekstra!

      teil kävi kyl munkki, kun löysitte (näin siis oletan) pohjan, joka poikkeaa näistä "sata kertaa nähty" -rivaribulkkipohjista. mut zulla onkin ilmeisesti kyky nähdä se, mitä asunnosta voi tehdä, kuin se mitä se sillä hetkellä on. kaikilla ei oo sitä lahjaa. eniten rivskoja on taas myynnissä tossa o-tien iidassa eli just siinä yhtiössä, jossa duunikaveri asuu ja varoitteli. jos sä ettisit meille asunnon? pliide!

      Poista
  2. enkä ala sitäkään, että nuo ihanat varpaat saavat aikaan ikävän omaa tarhalaista kohtaan!

    w-täti (tuijottaa noita varpsuja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootko harkinnut pyytäväsi veijon tarhatätejä lähettämään pitkin päivää lohdutus-kuvaviestejä sen varpaista eri tilanteissa? Veijon varpaat syömässä. Veijon varpaat ulkona. Veijon varpaat päiväunilla (se ois kyllä paha, mulle nukkuvat varpaat on ehdottomasti pahinta ja niihin on AINA PAKKO KOSKEA).

      Poista
    2. no arvaa, oisin töissä ehkä 3 min ekan viestin jälkeen. riivin hältä aina sukat pois heti eteisessä. kun ne varpaat on niin ihanat! just tollaset kippuraiset pullerojalat!

      Poista
    3. Ne on!! Onneks tulee taas lämpimät kelit, notta pääsee varvasaltistumaan. Tyttö sai just ekat sandaalit. Voi liikutus.

      Poista
  3. Metsänkylän navetta on kyllä huippupaikka! Ja ehdoton kesälomareissun kohde sisustajalle-ja vanhan talon omistajalle. Mekin ollaan suunniteltu toukokuun lomille reissua kyseiseen navettaan, vuosi sitten käytiin keväällä ja oli liikaa lunta peittämässä hienoa miljöötä.

    Mä oon tuoli-ihminen, meillä on tuolia joka nurkassa; on tuolia kukkapurkin alla, on tuolia vaatekasan alla ja tuolia nallella. Tuoleja ei voi olla koskaan liikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just mietittiin kans, et ois ehkä ollut kivempi reissu kesällä. Ne rakennukset oli jäätävän kylmiä, joten vauva vietti aika paljon aikaa jomman kumman sylissä uunin edessä sillä välin kun toinen kierteli hyllyvälejä :) Kesällä ehdottomasti uudestaan!

      Mä luulin kanssa pitkään olevani tuoli-ihminen, mut ei. Tajusin tässä juuri, että saatan olla lypsyjakkaraihmisyyden lisäksi myös sivu-/apupöytäihminen. Niitä meillä on paljon. Jos ehtisin pelastaa tulipalosta yhden huonekalun, pelastaisin mun rakkaimman apupöydän :D

      Poista
  4. Mä olen liian pienen asunnon ihminen. Jos olisin tarpeeksi ison asunnon ihminen, olisin kaappi-ihminen. :D Ihania klaffikaappeja, kirjahyllyjä, senkkejä, arkkuja, liinavaatekaappeja, vitriinejä... ja niin vähän tilaa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, aika jännä taipumus! Joka vaatii kyllä todellakin aika hyvän kokoisen asunnon :D Juontuuko taipumus jostain sellasesta, että sulla on niin paljon tavaraa että tarvitsetkin ihan oikeasti paljon säilytystilaa?

      Tykkään itse vain sellasista ikivanhoista täyspuisista kaapeista ja sitten sellasista, jotka on ihan viimeistä huutoa ja joita ei edes tajua kaapeiksi. Haaveilen kanssa liinavaatekaapista! Sellaisesta ooooikein vanhasta ja valtavan suuresta. Ja siis oikeasti valtavan suuresta, mä olen hamstrannut petivaatteita jostain 13-vuotiaasta...

      Poista
  5. Siis aivan ihana, sekä jakkara, että varpaat!
    Ja upealta näyttää uusi(kin) koti :)

    nimim. tiiliseinästä kateellinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dänkjuu, dänkjuu! Noi varpaat sopii kyllä kaiken kanssa yhteen. Pitää ehkä ottaa tavaksi, että kuvaa kaikki uudet hankinnat varpaiden kanssa. Asuntokin ois varmaan mennyt nopeammin kaupaksi, jos ois tajunnut ujuttaa kuviin pieniä varpaita.

      Mää olen tiiliseinästä niin onnellinen, että hyvä etten vetistele aina kun kiipeen makkariin nukkumaan. Oon myös huomannut etten raivostu petaamattomasta sängystäkään enää, kun fiilistelen vaan sitä seinää siinä takana :D

      Poista
  6. Sain tuollaisen jakkaran omakseni tuon ikäisenä, että pysyisin paikoillani!
    Edelleenkin kotini arvohuonekalu.
    Mutta muuten olen maljakkoihminen. Kellari puolillaan maljakoita, mutta koskaan
    ei löydy sopivaa...
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hitsi, oletin että vaasiongelma ratkeaisi valikoimaa laajentamalla. Mun linjaus on se, että jos ostaa tarpeeksi samanlaisia maljakoita, kaikki sopivat kaikkiin tilanteisiin!

      Poista
  7. on kyllä ihanat varpaat ja ihana jakkara! ja yks kiva juttu on kans et suden hetki on blogilistalla! odotus on päättynyt :) jea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tykkään kanssa molemmista :)

      Mutta tosta blogilistalle listautumisesta en kyllä voi ottaa kunniaa itselleni, joku muu on listannut tän sinne. Täytyy ottaa ylläpitoon yhteyttä ja kysellä, voisiko tiliä vallata :D

      Poista
    2. oho joku siis kyllästyi odottamaan! mut mä en tunnusta mitään :D hyvä siirto kuitenkin!

      Poista
  8. Tykkään ihan hirmupaljon tästä postauksesta - loistavaa kielenkäyttöä ja hienoa jatkumoa. Kuvatkin ovat loistokkaita. Aijai!

    Täytyi näyttää miehellekin, joka mietti pitkään ja sitten keksi, että raitapaita on jostain tuttu. "Sähän ostit mulle just tollasen vähän aikaa sitten", se sanoi. Ei kuulemma silti vie kolmikymppisen mieheyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänkjuu! Valikoin kuvia ottamieni joukosta piiiiitkään, joten kiva kuulla, että meni jokseenkin nappiin.

      Ei todellakaan vie miehekkyyttä! Mä olen sitä mieltä, että tosimies voi pitää vaikka vaaleanpunaista ja kukkakuoseja (tai vauvojen kanssa samanlaisia vaatteita) ilman, että miehekkyys horjuu.

      Havaiji-paitoja tosin en hyväksy. Mut se ei nyt liity tähän.

      Poista
  9. Voi mitkä marjavarpaat! Pikkuriikkiset varpaat on ihan parhaita kuvata. Mulla on varmaan miljoona kuvaa omieni pullerojaloista.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. NIIN ON! Kuvasin niitä heti lapsen ulostulon jälkeen ihan innoissani ja ajattelin, että tähänkin varmaan joskus kyllästyy.

      Mutta juu ei. Edelleen on muistikortti jatkuvasti täynnä varpaita eri lokaatioissa.

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.