2.1.2012

Palikat ja Godzilla

Uusivuosi meni mainiosti, mutta kyllä jotain jäi hampaankoloonkin: en saanut rakennella joululahjapalikoilla kertaakaan rauhassa.

Tänään korjasimme asian: ipana vaan julmasti pinnasänkyyn seuraamaan mittelöä siitä, kumpi rakentaa hienomman tornin nopeammin.


"Toihan on ihan hyvä... niin kun lapsen rakentamaksi", sanoi laumanjohtaja valmiista tornistani ja kuvitteli ilmeisesti antaneensa avokätisen hyvää palautetta. On vain ajan kysymys, milloin ryhdyn uudeksi Alvar Aalloksi, ja sitten kostan rakentelemalla pitäjät täyteen tällaisia.

Kun lapsi päästettiin rakennelmiemme kimppuun leikkimään Godzillaa, hän oli ensin hyökkäämässä laumanjohtajan tornia kohti, mutta pysähtyikin katselemaan sitä ja kaatoi sitten minun tornini.




Nido tunkee aina tapahtumien keskipisteeseen, mikäli jostain kuuluu liian uhkaavaa kolinaa tai kiistelyä. Mutta se sentään osaa kunnioittaa toisten ilmaisunvapautta.


7 kommenttia:

  1. Heippa!
    Löysin tänne Kahden Suoran kautta ja ihan pakko jättää viestiä, kun luin tuon edellisen juttusi lukemattomuudesta ja vauva-ajasta.
    Muistan nimittäin tosi hyvin vieläkin, kun joskus esikoisen syntymän jälkeen ulvoin äidilleni, etten varmaan enää koskaan ikinä jaksa ja pysty lukemaan yhden ainoaa kirjaa.
    Onneksi tilanne korjaantui aika pian, mutta tuskaa se oli. Eikä ipana edes ollut mitenkään huonouninen. Sitä ei vaan jaksanut lukea! : )

    VastaaPoista
  2. Voi miten lohdullista kuulla! :D Mun ongelma on varmaan siinä, että vaikka olen aina lukenut paljon, en ole koskaan oppinut mihinkään lukurytmiin tai -rutiiniin. Olen aina avannut kirjan, ja sitten lukenut sen loppuun. Ottanut sen vessaan, suihkuun, kouluun, saunaan, ruokapöytään. Sellainenhan ei oikein lapsen kanssa onnistu. Pitäisi kehittää joku toinen systeemi...

    Lievenikö ilmiö muuten seuraavan lapsen kohdalla?

    VastaaPoista
  3. Joo, toisen lapsen kohdalla ei enää välittänyt, vaikka se vähän huusi sängyssään, kun kirjassa oli hyvä kohta meneillään ; ) Olin jo menetetty tapaus, eli ei väliä, vaikka lukisikin!

    Mutta historiaa on se, että voi yhdeltä istumalta lukea kirjan kannesta kanteen, jota myös joskus entisessä elämässä tein. Paitsi, että sekin onnistuu toisinaan lasten ollessa mummolassa.

    Nykyään luen sen kymmenen sivua per ilta, just ennen nukahtamista. Tylsän kirjan kohdalla luen ne samat kymmenen sivua parinakin iltana, kun ei vaan enää kerta kaikkiaan muista mitä on lukenut. :D

    VastaaPoista
  4. oon lueskellut teidän blogia, se on tosi hyvä :) Nido & Koda on ihania ! :D

    VastaaPoista
  5. Oih, sinulla on ihana blogi! :) Ja koirasi niin kauniita!

    VastaaPoista
  6. nanna, no hyvä, seuraavalla kierroksella ei siis ehkä ole enää luvassa tätä kirjallisuusmaailman kelkasta putoamista :D

    KenguRuu, kiitos :) Ne onkin aika ihania <3

    Andromeda, ja sulla on mahtava nimimerkki :)! Arvostan myös tota monikkoa koirasi, yleensä Nido kerää yksin kaikki kauneus-/komeusihailupisteet :D

    VastaaPoista
  7. Kuvissa on tunnelma kuin Aleksis Kiven Oravanpesässä.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.