17.1.2012

Ei aikaakaan

Takki tuntuu nyt jotenkin tyhjältä, vaikka yleensä niin sanotaankin kai tilanteessa, jossa on kaikkensa antanut. Nyt on ennemminkin niin, ettei ole mitään annettavaa. Ei mitään sanottavaa, ei yhtään ajatusta, eikä sekuntiakaan aikaa.

Laura haastoi mukaan mahtavaan Just Little Things -haasteeseen, jossa pitää valikoida sivustolta elämän pieniä iloja. Juuri sopivaa puuhaa tähän väliin. Olen parin viime vuoden aikana sisäistänyt varmasti tärkeimmän opetuksen koskaan: onnellisuus ei ole tavoiteltava määränpää, vaan pienissä asioissa piileskelevä mielentila. Kyl näin on!

Siispä keräilin Just Little Thingsistä juttuja, jotka tekevät minut onnelliseksi. Muutaman kuvasin. Joskus on vaan helpompi kertoa kuvin.



Se, kun jotain menee rikki, eikä se haittaa yhtään.


Luetut lehtipinot, joihin haluaa palata uudestaan.


Uuden kalenterin askarreltu etukansi ja tyhjät sivut.

Pyllyt, jotka ovat merkittävästi suurempia ja kulmikkaampia kuin kaikki muut pyllyt.

Ison ja pienen ihmisen yhteiset päiväunet.


Haastan WandabenSpatzinkottaraisen ja mainitsemassani elämänopetuksessa olennaista osaa näytelleen ihanan Saaran.

7 kommenttia:

  1. iso ja pieni ihminen <3 mä en kestä! ja bylly!

    välillä mä tykkään ihmisistä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mäkin välillä! Etenkin isoista ja pienistä <3

      Poista
  2. Onhan se hyvä, että on takki tyhjä! Kertakaikkiaan.
    On tilaa minne tulla uutta.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin. Nyt vaan toivoisi taskuista löytyvän edes jotakin.

      Poista
  3. kääks ja kiits :D palaan asiaan oman blogin puolella (mä, megapäivittelijä)

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.