19.9.2011

Ruokailuajanvietteitä

Minulla on ollut lapsesta saakka paha tapa lukea samalla kun syön. Yleensä aikakauslehteä, joskus kirjaa. Jos muuta ei löydy, niin ketsuppipurkin kylkikin käy.

Äiti huomauttelee asiasta vieläkin, jos yllättää minut puuhasta itse teossa. Olen onnistunut tartuttamaan tavan laumanjohtajaankin - tietysti, ei kait kukaan yksinään pysty ruokapöytäkeskustelua ylläpitämään, jos toinen on nenä kiinni lehdessä.

Aina syödessä ei siis heti huomaa, mitä ympärillä tapahtuu.

Ei välttämättä edes sitä, että yksi keskellä pöytää sitterissä istuva pöytäseurueen jäsen on kaikessa hiljaisuudessa ripustautumassa kattolamppuun.





17.9.2011

Testiryhmä ja takatöyhtö

Moi.

Ei mulla mitään oikeaa asiaa ole, jos sellaista odotitte.

Lauman työssäkäyvän aineksen viikko on ollut kiivastahtinen, joten oma viikkoni on siis ollut varsin kantoliinalenkkien täyteinen. Pienhenkilö on ottanut tavakseen päästää tietynlaisen lyhyen ja ytimekkään mutta sitäkin kovaäänisemmän ("HEEEH!") äänimerkin jokaisen lenkin puolivälissä, mikä jostain syystä osuu huumorihermooni niin, että hohottelen ääneen koko matkan kotiin saakka. Muutaman toi on se kylähullu-katseen olen jo saanut. Tänään aamulenkillä yksi vastaantulija vaihtoi toiselle puolen tietä.

Koska olen valtavan solidaarinen ihminen, raahasin koko viime yön töissä olleen laumanjohtajan tänään sisustusmessuille. Mahdollisesti siitä johtuen kotona iski tarve vaihdella mattojen paikkoja. Testiryhmä perehtyy juuri olohuoneen uuteen asuun.



(Ja jos joku miettii, niin ei, kellään ei ole tälläkään kerralla housuja jalassa. Lapsen housut ovat sentään kuvassa.)

Lopuksi kuva, jonka otin taannoin ja joka ei liity mihinkään mitenkään, mutta joka pelastaa ainakin oman päiväni aina, kun se pelastamista kaipaa. Toivottavasti toimii teillekin.

9.9.2011

Viikonlopun alku



Perjantai alkoi meillä näin. Soisi alkavan muillakin.


Linssinsuojus aiheuttaa pienhenkilössä innostunutta huohotusta ja yninää. Se pitää uudestaan ja uudestaan ottaa käteen, pudottaa, ottaa käteen, pudottaa, laittaa suuhun... Kasvoilla on silloin ilme, jota kutsumme innostuneen linnunpoikasen ilmeeksi. 

Luksusta on se, että kuvissa näkyvät lojujat ja linssinsuojusintoilijat ovat puistossa riehumassa, vinyylilevy pyörii soittimessa ja minä ja ajatukseni saamme siivota viikon jäljet nurkista. Viikonloppuja, armaat lukijat!

6.9.2011

Peitto

Kun siipi on maassa, on onni aivan yksinkertaisissa asioissa.

Kuten suurella rakkaudella kudotussa pienessä peitossa.


Tai siinä, että joku seisoo aina vahdissa.


Joskus vain toivoisi, että se peitto voisi olla tarpeeksi suuri peittääkseen vähän isommankin ihmisen.