25.6.2011

Mökkihöperöt

Me vietetään taas vähän olosuhteiden pakosta kaupunkijuhannusta, eikä edes haittaa. Ollaan käytetty jo niin monta juhannusta keskikesänsiivoukseen ja parkkipaikan autokadon ihmettelemiseen, etten osaa edes erityisesti kaivata kuikan kiljuntaa ja ulkohuussia.

Mutta olis tässä ny tarkoitus joskus jotain kivempaakin juhannus- ja kesälomaperinnettä keksiä, ettei lapsi kasva kieroon ja ole päiväkodissa se kummallinen muksu (=minä pienenä), joka ei osaa uida, ei tunnista oravaa valokuvasta ja luulee, että mustikat kasvavat hillopurkeissa. Ja siperialaisetkin varmaan viettäisivät vuoden kuumimmat päivät mieluummin jossain, jossa pääsee kaupunkiolosuhteita helpommin uimaan, myyräjahtiin ja karkuteille.

En nyt keksinyt tähän mitään kivoja eläimiä, vauvoja tms. sisältäviä kuvia, mutta niitä odotellessa voidaan katsella vaikka vihdoin ja viimein lapsen huoneen kattoon kiinnitettyä mobilea.





11.6.2011

Hellepäivän vaihtoehtoisia ajanvietteitä

Olen aina vahingoniloisena vähän (no välillä aika paljon) naureskellut niille siitepölyallergikoille, joilla ei ole keväisin mitään asiaa ulos. Karman kosto on kamala, joten istun nyt sitten itse pahimmat hellepäivät sisätiloissa silmät punaisena siivoamassa.

Kokeellisessa Kodinhoidossani testataan tällä kertaa sitä, mitä mieltä pesukone on näistä:


Tungin koneeseen samalla myös koirien vetovaljaat, joita ei ole pesty koskaan. Niistä olisi saanut kerittyä pienen karitsan verran karvaa. Mut emmä ny jaksanu.


Nido suhtautuu varsin epäileväisesti siihen, että koirien tavaroita järjestellään. Odotan innolla valjaiden pesemisestä saatavaa palautetta - Nido vihaa kaikkea pestyä. Se lopetti sille ostetussa sängyssä nukkumisen siksi, että sänky törkeästi pestiin. Puhtaissa petivaatteissakin on pakko käydä aina pyörimässä, etteivät ne tuoksu ällöttävän puhtaalle.

Pesukoneesta kuuluu lievästi sanoen jännittävää kilinää, joten on varmaan riennettävä. Toivotan hyvät helleviikonloput siitepölyä sietäville lukijoille!

8.6.2011

Insinööri ja arkajalka

Olemme asuneet näillä sijoillamme kolmisen vuotta. Muuttaessamme välittäjä huomautti, että tohon viereen tulee sitten jossain vaiheessa se toinen talo. Vastasimme joojoo ja unohdimme koko jutun.


Arvaatte varmaan, että sen toisen talon rakentaminen aloitettiin sopivasti viikko sen jälkeen, kun pienhenkilö oli muuttanut laumaan. Työmaan aita on kurotuksen päässä makuuhuoneen ikkunasta ja ensimmäisenä työmaan työlistalla ovat luonnollisesti räjäytystyöt. Jee!

Kaikkien ennakko-odotusten vastaisesti pienhenkilö viihtyykin mainiosti telaketjujen kirskunnassa ja poran jytinässä. Lattiaa tärisyttäviä räjähdyksiä on kuulunut tähän mennessä kymmenkunta, eikä ipana ole reagoinut niihin kertaakaan. Itse olen joka kerta yhtä varma, että katto sortuu niskaan. Penska ei edes räpäytä silmiään.


Tulevaisuuden rakennusinsinöörilupaus viettää siis mielellään aikaansa avonaisesta ikkunasta rakennustyömaan ääniä kuunnellen. Kun työmiehet suuntaavat tauolle ja äänet hiljenevät, alkaa kitinä. Ipanassa on siis luontaista taipumusta työnjohtajuuteen.

Kaikki laumanjäsenet eivät kuitenkaan tilanteesta pidä - Koda seuraa uudenvuodenöisiä ilotulituksia mielellään parvekkeella tököttäen, mutta nämä lattiaa vavahduttelevat jysäykset ovat sillekin liikaa. Räjäytyksestä varoittavan äänimerkin kuuluessa se hipsii muina miehinä turvallisimpaan tietämäänsä paikkaan.

Eli lauteiden alle.


Toki voi olla, että se haluaa vain pitää vauvan kylpyammeelle seuraa.


Tai piilotella Nidolta.


Tai peilailla itseään.

2.6.2011

Täytteitä

Kun kertoo jollekin omistavansa siperianhuskyja, on kuuntelijan ensireaktio yleensä:

"Oho! Eiks niistä lähde aika paljon karvaa?"

(Joskus tosin myös: "Oho! Eiks ne tarvii aika paljon liikuntaa?". Mutta toi "Oho!" tulee kyllä aina.)

Joo, kyllä niistä lähtee. Erityisesti näin kevätkesällä, kun niille tulee äkillisten helteiden yllättäessä kiire hankkiutua muhkeista villahousuistaan eroon. Joka kevätkesä se irtoavan villan määrä pääsee kuitenkin yllättämään.

Taltioin seuraavan näkymän minuutti sitten kylpyhuoneemme ovelta. Tosin olohuone, jossa ei ole edes harjattu ketään ja joka on imuroitu eilen, olisi näyttänyt suunnilleen samalta.



Seuraa kuvaan liittyvä visailukysymys:

Milloin arvelette minun harjanneen koirat viimeksi siten, että puuha kesti vajaan tunnin ja tuloksena oli suunnilleen 1,5 samojedin kokoinen irtokarvavuori?

Vaihtoehdot:

a) v. 2009
b) emmämuista
c) toissapäivänä

Molemmat koiramme painavat alle 25 kiloa ja olen aina miettinyt, miten se voi olla mahdollista. Uusin (siis n. 10 sekuntia sitten muodostunut) teoriani on, että tyypit sisältävät pelkkää karvaa vähän niin kuin pehmoeläimet, ja antavat täytteen sitten aika ajoin vuotaa pihalle.


P.S.
Mikäli joku haluaa lukea lisää avautumista samasta aiheesta (en kyllä ymmärrä miksi kukaan haluaisi, mutta meitähän on moneen junaan), voi sivun oikeasta laidasta klikata kohtaa "kauneudenhoito".


P.P.S.
Kielitoimiston agenteille tiedoksi, että aion kirjoittaa "toissapäivänä" yhteen niin kauan, kunnes ymmärrätte olevanne termin kirjoitusasun kanssa väärässä. Ja kun nyt keskusteluyhteys kerta avattiin, toivoisin samalla myös yksityiskohtaista selvitystä siitä, miksi "ruoka" taipuu nykyään "ruuan". Kiitos.