28.5.2011

Tarkkailija

Laumanjohtajan puhelimesta löytyi kuvamateriaalia siitä, miltä meidän päivät nykyään näyttävät.


Kuljen ympäriinsä pieni ihminen jollain tavalla kiinnitettynä kehooni ja Nido pysyttelee mahdollisimman lähellä. Vaikka ympärillä olisi miten paljon koirapuistoa/metsää/lenkkipolkua/pupuja/leluja (Nido siis ei ole kuvassa remmissä), sen on vain pakko päivystää vierelläni. Mahdollisimman lähellä. Mieluiten ihan kosketusetäisyydellä.

"Ettei se nyt vaan tipahda... / Katotko sä yhtään, mihin sä niitä vaunuja työnnät? / Koska sä olet vaihtanut vaipan viimeksi? / VARO TUOLTA TULEE VASTAANTULIJOITA! / Ja missä sen villasukat on?"

24.5.2011

Siperianhusky soveltaa

On ilmennyt, että jälkikasvulla on äitinsä vaatimustaso ja isänsä mieltymykset. Hän pitää (syömisen lisäksi) G-voimista, etenkin negatiivisista. Siispä - kuten etukäteen arvelinkin - tajuttoman monta miestyötuntia syönyt, vain verkkaisesti sivusuunnassa keikkuva kehto on ainakin toistaiseksi nököttänyt nurkassaan lähes käyttämättömänä.

Mutta ainakaan sen ei ole tarvinnut nököttää siellä yksin.


Toivottavasti laumanjohtajan sydäntä lämmittää tieto siitä, että viikon työn vienyt, lapselta toiselle kestäväksi tarkoitettu kehto kelpaa sentään siperianhuskyn katokseksi.

21.5.2011

Karvojen kauhu

Ai mitäkö ei kannata hankkia, jos perheessä on siperialaisjäseniä?

No ei ainakaan villaista, pitkänukkaista ryijymattoa.


Mutta mikäli se ryijymatto nyt kuitenkin ostoskärryihin lipsahtaa, ei ainakaan missään nimessä kannata sen lisäksi hankkia mustaa villamattoa.


Ja jos on kuitenkin päässyt käymään niin, että lauman näemmä täysin irrationaalisesti toimiva emäntä on haalinut talouteen molemmat, kannattaa varmaan panostaa imuriin. Eikä esimerkiksi menettää vuodesta toiseen hermojaan perheenjäseneltä perityn, jossakin Berliinin muurin huonommalla puolella kasatun rakkineen kanssa.

Tämä asia tietysti kirkastui laumanjohtajalle vasta, kun hän joutui ihmismuumiutumiseni takia vastaamaan imuroinnista yhdeksän kuukauden ajan. Tarpeekseen hän sai jostain syystä vasta eilen, ja marssi niiltä sijoiltaan Stockmannille.

Kun myyjälle oli kerrottu tarkka analyysi tilanteestamme ("Meillä on kaksi siperianhuskya"), oli hän ilmoittanut, että olemme "erityistapaus". Olin sillä välin itse autuaan tietämättömänä shoppailemassa pupuhattuja (älkää kysykö...) pienhenkilölle, ja kun pääsin kotiin, odotti siellä tällainen hirviö.


Vehjettä (Dyson DC22 Animal Pro) on testattu tänään. Laumanjohtaja hihittelee ja toistelee, että tuntuu vähän niinkun Ghostbustersilta.




Päädyimme Dysoniin siksi, että ostimme muutama vuosi sitten Dysonin käsi-imurin, johon olemme olleet tavattoman tyytyväisiä. Mikäli joku ei ole laitteista koskaan kuullutkaan, tiivistettäköön, että Dysoneissa ei ole lainkaan imuripusseja (ikinä en ole imuripussia vaihtanut, enkä vaihda), vaan ne imevät imuroidun moskan säiliöönsä keskipakoisvoimaa hyödyntäen. Tuloksena on siis tiivis kokkare kaikkea sitä, minkä siperialaiset ovat ryijy- ja villamattoihin varistelleet. Kokkare tyhjennetään sellaisenaan roskikseen.

En kyllä aio tehdä sitäkään ikinä.

Toistaiseksi testitulokset osoittavat, että siperianhuskynkarvoista joka iikka joutuu nöyrtymään imutehon ja pyörivien harjasten edessä. Tämä nimenomainen Dyson on tehokkuutensa lisäksi myös melko pieni ja kevyt, mitä arvostan itse etenkin nyt, kun olen vielä nostelukiellossa.

Herkkäkorvainen saattaisi lukea huonoksi puoleksi sen, että imurista kuuluu aika kova meteli.

Meillä meteli ei tosin ketään kiinnosta.



(Tämän kuvan tarkoitus on havainnollistaa jotenkin sitä, että pikkutyyppiäkään ei kiinnosta.)

(Ja tää nyt vaan oli söpö.)

9.5.2011

Vuoden paras päivä

Aloitin pari viikkoa sitten yhden naisen luomumeijeritoiminnan. Yritykseni liikeideaan kuuluu ympärivuorokautisen palveluajan lisäksi ainoan asiakkaan viihdyttäminen myös asiointikertojen ulkopuolella. Näistä ajankäytöllisistä syistä blogipostaukset saattavat olla lähiaikoina hieman totuttua lyhyempiä ja sisällöltään... heiveröisempiä.

Mutta tässä nyt joka tapauksessa kuva-aineistoa ensimmäisestä laumassa vietetystä äitienpäivästä.




(Lupaan, että kaikissa tulevissa postauksissa ei ole jotain epämääräisiä kasvikuvia.)

Sänkyyn tarjoiltu aamiainen sisältää meidän tapauksessamme myös takuuvarmaa aamiaisseuraa.


"Sano vaan heti, jos et jaksa kaikkee ite."

1.5.2011

Vappupäivän osallistumisia

Täällä on tänään taas osallistuttu.

Nido on osallistunut lapsen valvontaan.






...Joka nähtävästi vaatii äärimmäistä valppautta ja keskittymistä.

Koda sen sijaan on osallistunut siivoamiseen.


Lähinnä osoittamalla, että lattioiden moppaamisen aiheuttamat väliaikaisjärjestelyt eivät varsinaisesti vaikuta sen keskipäivärutiineihin.