26.4.2011

Taivaanpalanen

Pääsiäisaikaan liittyy kuulemma joku toinenkin messiaaninen tarina, mutta me muistelemme kaikkina elämämme tulevina pääsiäisinä oman pienen valonkantajamme saapumista.




Oma sängystäylösnousemukseni tapahtui kolmantena päivänä ja kotiin tultiin eilen. Nyt meillä ihmetellään sitä, kuinka kahdeksan tassua ja pienihmisen kuljetusvälineen neljä pyörää yhdistetään lenkeillä sujuvasti eteneväksi karavaaniksi.

Koda on kiinnostunut henkilöstä lähinnä silloin, kun tilanteeseen liittyy joko tuoretta tai vaippoihin prosessoitua maitoa. Nidon kanssa puolestaan keskustellaan siitä, onko epäreilua vaatia, että siperianhusky ei osallistuisi ihan lähietäisyydeltä kaikkiin mahdollisiin pienhenkilönhoidollisiin tilanteisiin.

Lapsi toi ilmeisesti kesänkin tullessaan ja kun lämpömittari näyttää turvallisesti yli kahtakymppiä, tarkenee pienen ihmisen tuijottamiseen väsähtäneen siperianhuskynkin jo rentoutua parvekkeella.

11.4.2011

Apu ei taaskaan kelpaa

Parvekelaseja pestään ja kaikki haluavat osallistua - tunkemalla pesijän ja lasien väliin, ramppaamalla sisään ja ulos ovesta, intoutumalla painimaan vesiämpärin vieressä, hyppimällä parvekekalusteiden päällä... Pesijän työrauhan takaamiseksi innokkaat osallistujat on siis suljettava oven taakse, josta voi sitten dramaattisesti vikistä surkeaa kohtaloaan.


Koska siis, onhan tämä nyt aivan sietämättömän epäreilua.


9.4.2011

Sorsan turmio

Tästä on ollut puhetta aiemminkin, mutta Kodahan pitää vain kahdenlaisista leikeistä:
1) sellaisista, joissa juostaan päättömästi
2) sellaisista, joissa tuhotaan jotain (ja mahdollisuuksien mukaan juostaan samalla päättömästi).

Ensimmäisen harrastamista on ilmeisistä syistä jouduttu rajoittamaan näin sisätiloissa, mutta ulkona toki pääsee olemaan päätön.

Sisätiloissa Kodan viihdyttäminen on sen sijaan todella haastavaa. Koda on valtavan kiinnostunut kaikesta, mitä ihmiset tekevät itsekseen ja keskenään, joten se ei tylsisty helposti. Mutta se ei pidä siitä, että ihmiset osallistuvat sen leikkeihin. Leluilla se taas ei osaa leikkiä mitään muuta kuin tuhoamista, joten mikäli typerät ihmiset ovat ostaneet pelkästään typeriä täyskumisia leluja, se ei keksi niille mitään käyttöä, eikä siten leikikään mitään.

Vaikka Koda ei havaintojemme mukaan lelujen palasia nielekään, emme varmuuden vuoksi kuitenkaan pidä kotona leluja, joita se voisi meidän poissaollessamme tuhota. Olemme ratkaisseet pulmallisen leluttomuustilanteen niin, että ostamme sille aina välillä leluja, jotka se saa sitten kahden ihmisen valvonnassa tuhota rauhassa.

Tänään Hulluilta Päiviltä tarttui mukaan jotain, jonka pakkauksessa luki "...designed to give you hours of fun with your pet." Mahtavaa, äkkiä kassan kautta kotiin.


Kyseessä oli siis vesileikkeihin tarkoitettu sorsa. Vaatimuksena kaikille Kodalle tuhottavaksi annettaville leluille on, että niiden pinnalla ei saa olla mitään nanosekunnissa irtoavaa kuten karvaa tai muovisilmiä, eivätkä ne saa sisältää pumpulia (ei muuten, mutta se siivoaminen...). Sen takia päädymme usein vesileluihin.



Otin aikaa. Kodalta kesti viitisen minuuttia päästä käsiksi lelun sisälle piilotettuun tennispalloon.


Pallosta käytiin lyhyt debatti, joka sisälsi paljon päätöntä juoksemista ja tuoleihin ja maalaustelineeseen (jolla oli tietysti maalaus kuivumassa) törmäilyä. Samalla tuli kerrattua sekin, miksi meillä ei todellakaan ole tennispalloja.


Kun palloilu törkeästi kiellettiin ja sorsakin oli jo reikäinen, loppui kiinnostuskin. Pitänee siis myöhemmin käydä harrastamassa sitä päätöntä juoksentelua jossain tuolien ja telineiden ulottumattomissa.

P.S.
Hyvät uutiset: muistettiin kerrankin madottaa koirat järkevään aikaan, eli lumien alettua sulaa.
Huonot uutiset: ei muistettu, että matolääkkeiden huolimaton jakaminen voi aiheuttaa saajissaan pahoinvointia. Vähällä selvittiin, mutta seuraavalla kerralla luetaan kyllä tarkemmin se lääkepurkin kylkiteksti.

P.P.S.
Joo, laumassa on edelleen vain neljä jäsentä, joista yksi muita merkittävästi pulleampi, turhautuneempi ja vaappuvaisempi. En ehkä itsekään haluaisi poistua paikasta, jossa safka tarjoillaan suoraan mahaan ja päivät pitkät saa kellua lämpimässä vedessä, mutta silti.