27.12.2011

Minä en ota tästä mitään vastuuta


Kävin juuri poikain kanssa vappulenkillä.


Ilma oli ihan samanlainen kuin vappuna. Sellainen odottava jännitys, että sataako kohta vai eikö sada. Asvaltti paikoitellen jo ihan kuiva. Pieniä lampia pelloilla. Kukaan ei oikein tiedä, miten kannattaisi pukeutua.




Jos saisin toivoa, olisi aina juuri tällainen keli. Tuulisi niin kovaa, että ilman kahdeksaa tukitassua lentäisin ilmaan. Olisi juuri näin kuulasta ja juuri näin sopivan kylmää, että korvat jäätyvät, mutta sormet eivät.


Ja niin kirkas taivas, että häikäisee.

Olen toivonut mustaa jouluakin ties kuinka pitkään (2006 kuulemma oli, ei mitään muistikuvia moisesta).


Mutta haluan silti sanoa, etten ota tästä mitään vastuuta. En minä tätä tilannut. Mutta aion nauttia silti täysin siemauksin.


Pojatkin nauttivat täysin siemauksin kaikesta siitä, mikä oli yön aikana lentänyt ties kuinka pitkältä meidän reittien varsille. Ne pysähtelivät välillä nokat tuuleen suunnattuina odottamaan sitä, mikä sieltä seuraavana on tulossa.

2 kommenttia:

  1. Oi voi voi!
    Täällä ei ole nähty kirkasta taivasta sitten...
    Yritän puhaltaa nuo lyijynharmaat pilvet pois,
    että voitaisiin nauttia vuodenvaihteen ilotulituksesta.
    Silitä lunta kaipaavia poikia.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  2. Meillä on nytkin aivan kirkas taivas ja raketit näkyy pitkälle. Vaikken niistä niin välitäkään.

    Silitän, nyt aivan erityisen paljon.

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.