30.11.2011

Yksinkertaisia asioita

Elämässä on arvostettava yksinkertaisia asioita.

Kuten sitä, että eläinlääkäriaseman laskuun on skannattu kuitti, jotta paperin voi lähettää sellaisenaan vakuutusyhtiölle.


Ja että saman paperin alareunassa on kasvokuvat kaikista sillä lääkärikäynnillä lemmikin hoitoon osallistuneista hoitajista ja lääkäreistä.

Tai sitä, että lapsen syöttötuolin pakkauksesta löytyi pieni purkillinen puuöljyä. Ja kangas, jolla sen voi hieroa tuolin pintaan. Ja hiekkapaperia myöhempiä öljyntäkertoja varten.


Luonnollisesti on arvostettava myös sitä, että elämässäni on ihminen, joka tälläkin hetkellä ilmaisee läsnäolonsa nuolemalla työtuolin jalkoja. Päästellen samalla oikeasti aika pelottavia lentoliskokiljahduksia.


Ja arvoa on annettava sillekin, että kulmahampaansa katkaissut henkilö ensinnäkin käyttäytyi lääkärissä taas esimerkillisesti.


Silloinkin, kun ventovieras ihminen tökki sitä piikillä hampaan ytimeen. Pureminen olisi mielestäni ollut täysin hyväksyttävää, ehkä jopa oikeutettua.

Toisekseen kyseinen henkilö on ollut urhea oma itsensä myös kotioloissa.


Vaikka ruoka tarjoillaankin vielä parin viikon ajan liotettuna, vaikkei koirapuistoon ole myöskään menemistä, ja vaikka joulukuun puolivälissä onkin luvassa kaikkien laajalti rakastamaa juurihoitoa.

10 kommenttia:

  1. Voi Nidoa, hitsi. :/ Juurihoito kuulostaa kyllä gaameelta.. Tsemppiterkut karvapöksylle täältä meiltä mäyräkoiran oikomishoidon keskeltä. ;)

    Tuo lääkärilasku näyttää ja kuulostaa hyvin tutulta. Loistavaa palvelua ja osaamista!

    Mikäs sen mukavampaa kun oma tuolinjalkoja nuoleskeleva lentolisko! :DDD

    VastaaPoista
  2. teillä on ihanan reipas poika! miten te ootte saanukin siitä noin hyvän? näyttää olevan myös varsin hellyyttävä kiljuva lentolisko <3

    VastaaPoista
  3. Jos pohjoisen koira näyttää kipunsa, on usein liian myöhäistä! Höh! tuollaiset "pienet" juurihoidot.
    Silitä sankaria!
    Ja pienen lentoliskon hippulat tulee vielä vinkumaan...
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  4. annamari, joo, soitin myöhään perjantai-iltana Viikkiin Nidon hampaasta, ja sieltä ohjeistettiin soittamaan HauMauhun, jossa meidät otettiin vastaan jo lauantaina. Ylivoimaisesti parasta palvelua, mitä oon ikinä missään eläinlääkärissä saanut. Ei nyt ehkä ole sijainniltaan paras mahdollinen, mutta keskustan olosuhteissa yleisesti soveltamani parkkeeraustyyli (sakkopaikalle oven eteen ja peukut pystyyn, ettei jää kiinni) toimi taas kuin rasvattu. Vähän oli kyllä ulkopuolinen olo siellä eiralaisfrouvien ja -fifien seassa, kun istuin odotushuoneen nurkassa verkkareissa hammaspuolen huskyn kanssa.

    Anonyymi, Nido on siis pennusta saakka tykännyt käydä lääkärissä, enkä todellakaan tajua, miksi. Meidän vakkarieläinlääkärissä luultiin pitkään, että me ollaan vaan aivan uskomattoman taitavia kasvattajia, kunnes käytiin siellä kerran Kodan kanssa... Kodahan aloittaa huutamisen (ei siis mitään epämääräistä mölyämistä, vaan ihan suoraa kiljuntaa) jo ennen vastaanottohuonetta.

    Taunuslainen, no niinpä juuri. Lasta lääkärikäynnin ajaksi hoitamaan tullut äitini ihmetteli, että Nidohan on ihan normaali, ei sitä varmaan mihinkään satu. Pidin sille pitkän puheen siitä, että eläimet tuntevat saman kivun kuin ihminenkin, mutteivät laumahierarkisista syistä näytä sitä yhtä herkästi. Nyt Nidolla on onneksi kipulääkitys juurihoitopäivään saakka. Ei tarvitse arvailla, miten paljon siihen sattuu.

    Lentoliskon hippulat lähtivät vinkumaan muuten eilen! Tekniikka on sama kuin mittarimadolla. Nido on järkyttynyt, se ei selvästi ollut yhtään osannut odottaa, että lapsi tulee joskus lähtemään liikkeelle.

    VastaaPoista
  5. Mitä Nidon kulmahampaille on tapahtunut? :O

    VastaaPoista
  6. Joo, sijainti on kyllä... Sieltä vastaanottotiskiltä saa muuten parkkilapun, joka käy kadunpuoleisimpaan parkkiruutuun Valtsun edessä (jos se siis on vapaana jne.)

    Ja ne Eiran fifit yms. on kyllä muakin huvittaneet. Meillä on ehkä "oikean" rotuiset koirat sinne, mutta emäntä onkin sitten asia erikseen. Mielenkiintoisissa rönttävetimissä paukkaan yleensä paikalle. Viimeksi Peppi teki myös isot kakat heti sisään tultuamme... Totesin vaan "tyynesti", että tällaista se on, kun maalaiset tulee kaupunkiin! :DD

    Mutta mahtava paikka se on kaikin puolin. Jopa niin mahtava, että mekin aika helposti päädytään kuitenkin sinne, matkasta yms. huolimatta.

    Viikin hampiosastolla ollaan myös saatu todella hyvää palvelua. Toivottavasti pääset tutustumaan hammashoitaja Maijaan. Todellinen helmi ihmiseksi (sekä asiakaspalvelijaksi)! <3

    VastaaPoista
  7. Muhmu, ei mitään hajua :D Kun tultiin perjantaina kotiin, Nido käveli suoraan luokseni ja laittoi pään syliini, mitä se ei koskaan tee. Ihmeteltiin miehen kanssa Nidon äkillistä hellyyskohtausta, kunnes huomasin, että sen alahuulesta tihkuu verta. Tajusin, että yläkulmahampaasta puuttuu puolet. Arvaukseni on, että hammas on haljennut jo aiemmin, ja lohjennut sitten perjantaina luuta syödessä.

    annamari, tosi hyvä tietää tosta parkkilapusta. Aion nimittäin jatkossakin toimittaa kaikki ei-niin-kiireelliset ell-asiat HauMaussa.

    Mikäli se juurihoito nyt on edelleen parin viikon päästä Nidon hampaalle tehtävissä, Nido joutuu sen jälkeen käymään lopun ikänsä kerran vuodessa tarkastuksessa ja hammasröntgenissä, ja jos multa kysytään (ja multahan kysytään), se tapahtuu HauMaussa. Siellä on just yksi lääkäri erikoistumassa juurihoitoon, mutta niillä on hommaan tarvittavat instrumentit vasta kuukauden päästä. Siksi varasin Nidon juurihoitoajan nyt Viikistä.

    VastaaPoista
  8. Täältä kommenttiboxistahan tuon erinomaisen laskun (enpä olisi uskonut moista sanapari käyttäväni) lähettäjä selvisi. Ei sillä, että meidän koirat välittäisivät millaisen vastaanoton lääkärissä saavat, molemmat vetävät kerta toisensa jälkeen vastaanoton ovesta sisään niin, että matot on rullalla. Me kaksijalkaiset tosin mielummin otamme vastaan hyvää palvelua ja osaamista!

    VastaaPoista
  9. Suosittelen HauMauta kyllä todella lämpimästi ja ainakin itse haluan uskoa, että kun koirat ovat hyvissä käsissä ja ihmiset siksi rauhallisempia, tarttuu se rauhallisuus ehkä koiriinkin. Meidän poikien eläinlääkärikäyntien syyt on olleet rokotuksia lukuunottamatta sellaisia, että ollaan oltu koirista ihan tosissaan huolissamme, ja silloin palvelun tasolla on oikeasti ollut väliä.

    Olen käynyt kunnallisen puolen lääkärissä kerran. Päivystyksessä. Ronjan kanssa. Ronja oksenteli lakkaamatta, myös verta, ja meidät vastaanottanut lääkäri sanoi meille suoraan, että mitä te sen tänne tuotte oksentamaan. Sama lääkäri myös huusi mulle, kun en saanut pidettyä Ronjaa aloillani verikokeen oton aikana.

    Ja joo, onhan kyse voinut olla siitäkin, että akalla (sori) oli huono päivä, ja voihan sellaisia tyyppejä sattua yksityisellekin puolelle. Mutta tosta kokemuksesta alkoi joka tapauksessa laaduntarkkailu, jonka aikana ollaan yritetty löytää pääkaupunkiseudun paras eläinlääkäriasema. Top1:n paikan jakavat tällä hetkellä HauMau, Viikin yliopistollinen ja Herttoniemen Hertta.

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.