20.11.2011

Suhteellisia pelkäämisiä

Päivä on ollut tänään vähän... no, Nido tässä tiivistääkin lauman yleisen mielialan:


Mutta ei niin huonoa, etteikö jotain hyvääkin! Tulimme juuri iltalenkiltä, eikä Koda itkenyt lähes ollenkaan tienpätkällä, jonka varrelta on palanut kaikki katulamput. Kyl mää oon ylpiä!

Ihmettelin muutama viikko sitten yölenkillä Kodan vikinää. Koska en lenkittänyt edellisenä pimeänä kautena koiria kertaakaan, olin unohtanut Kodan pelkäävän pimeää. Joo, siitäkin huolimatta, että yleensä pimeää pelätään juuri siksi, että sieltä saattaisi tulla vastaan jotakin Kodan näköistä.

Mutta kai pelotkin sitten ovat suhteellisia. Perjantaina kävimme kyläilemässä ystävälläni, jolla on ranskanbulldoggi. Samalla selvisi, että lapseni - joka asuu kahden siperianhuskyn kanssa - ei ilmeisesti pelkää mitään niin paljon kuin ranskanbulldoggeja. Huuto oli korviahuumaava ja yltyi aina, kun ranskanbulldoggi liikahti. Ja nyt on kuitenkin kyse henkilöstä, jonka suosikkitekemisiin kuuluu siperianhuskyn naaman nyplääminen.

10 kommenttia:

  1. Meidän koikkajalkainen Matti pelkää ranskalaisia minipossuja myös, joten jotain hämärää niissä täytyy olla! :D

    VastaaPoista
  2. Meillä pelätään myös pimeää. Koira nostaa niskakarvat pystyyn, seisahtuu ja murisee pimeyteen. Aika usein yhden iltalenkin aikana :( Se vaan kun en itsekään ole ihan kotonani siellä hämärällä/pimeällä hiekkatiellä missä ei ole niitä taloja. Siinä sitten rauhoitellaan koiraa ja emäntää samalla; "tulehan nyt, ei siellä mitään ole, eihän.... ?" ja sitten kipitetään äkkiä kotiin. Pitäisikö laumanjohtajan olla se rauhallinen ja varma osapuoli? En jotenkin osaa tässä tilanteessa ;)

    VastaaPoista
  3. Karoliina, olen nyt tätä juttua kavereilleni naureskellessani kuullut muistakin ranskisvihamielisistä lapsista. Tilanne oli vaan niin huvittava, etten naurultani saanut lasta oikein lohdutettua :D Kyse oli vielä oikein poikkeuksellisen hurmaavasta ranskalaisrouvasta.

    Raparperityttö, jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin toi kyseinen tieosuus on sellainen, että mä pelkään sitä itsekin myös esim. keskellä kirkasta kesäpäivää :D Tie kulkee vanhojen navettarakennusten välistä, joten se on aika taattua kauhuleffakamaa erityisesti näin pimeällä, kun niiden ikivanhojen tönöjen ikkunoissa palaa jostain syystä valo. Yritän aina rauhoitella itseäni sillä, että mitä ikinä sieltä pimeydestä voisikin loikata, se todennäköisesti pelkäisi kahta huskya. Mutta jos toinen husky pillittää kuin pikkuvauva, ei se mun kannalta toivottava pelotevaikutus ole ehkä niin suuri...

    VastaaPoista
  4. Lapsesi intuitiot ovat todennäköisesti terveet. Biologit ovat tosissaan huolissaan rodusta... Lapsi on vain niin lohduton,kun toisella on on vaikea olla ja hengitää... Minuakin itkettää... Voisiko olla näinkin?
    Miksi koirilla ei voisi olla näitä korkeanpaikan ja pimeänpelkoja aivan kuten meilläkin. Minun toinen koira pelkäsi pimeää ja heitti jalat heti tanaan ja toiselle oli aivan sama ja minähän olin sama. En pelkää pimeää, sillä itseäänhän siinä lähinnä pelkää. Minusta pimeä suojaa.
    Pelottomia lenkkejä!
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  5. Voi Koda! Navettojen välissä kulkeva tie kuulostaa kyllä siltä, että minä jättäisin kävelemättä pimeällä.

    Näin tänään yhden ranskanbuldogin ja tulin kovin surulliseksi. Koira kuulosti siltä kuin sika kuorsaisi, en ymmärrä miten kukaan voi ottaa koiran, jolla on koko ajan ikävä olo. Samaan sarjaanhan kuuluu muitakin liian pitkälle jalostettuja rotuja. :(

    VastaaPoista
  6. Anonyymi, voisi ehdottomasti olla niinkin. Olen itse sellainen vääryyksienulvoja, että ties vaikka olisi perinyt maailmojasyleilevän asenteensa multa.
    Olen säkkipimeillä yölenkeillä usein miettinyt, että kävelisin itse oikeastaan mieluummin aivan pilkkopimeässä kuin katulamppujen alla. Katulamppujen valosta ei nimittäin näe sinne Oikeasti Pimeään, mutta sieltä pimeästä näkee mainiosti valon alla kulkevan. Samoin kirkkaista valoista pimeämmälle tienpätkälle jouduttuaan menee pitkään ennen kuin silmä erottaa tietä pientareesta. Näitä ongelmiahan ei olisi, jos koko reitti olisi sysipimeä.

    ...Mutta en mä kyllä siltikään lähtisi millekään täyspimeälle pystymetsälenkille tähän vuodenaikaan. Terv. nimim. Arkajalka.

    Lotta ja Tuisku, mua kiinnostaa noissa lähinnä se, että miksi joku pitää sitä kuoraamista ja röhkimistä söpönä. Lapsi oli juuri katkonaisesti aika pitkään kipeänä ja rohisi kuin vanha röökaaja. Siinä ei ollut mun mielestä mitään söpöä. Miksi se on söpöä koiralla, joka kärsii siitä koko ikänsä?

    VastaaPoista
  7. Hei! Löysin juurikin blogiisi, ja oli oikein kivaa luettavaa. Kauniita koiria teillä!

    Meillä elelee kotona juurikin tuollainen hirmuinen ranskanbulldoggi :) Kyllähän se niin on, että huonosti ne valitettavasti hengittävät, ja asialle olisi kasvattajien tehtävä jotain. Luonne sensijaan on täysi kymppi, ranskis tulee toimeen kaikkien kanssa karvoihin katsomatta. Vaan tapasinpa kerran naisen, jolla oli pitkäkuonoinen ranskis, kuulemma jostain ulkomailta haettu. Sellainen meillekin seuraavaksi!

    Ja meidän ranskikseen tottunut puolivuotias tyttömme pelkäsi kuollakseen vanhempieni pitkäkarvaista, -häntäistä ja -nokkaista shetlanninlammaskoiraa :)

    VastaaPoista
  8. Moi! :)

    Huonostihan ne hengittävät, mutta eivät ole kroonisine vaivoineen todellakaan ainoita, eivätkä edes hankalimmasta päästä. Noita eriasteisia hengitysongelmia on mun käsittääkseni kaikilla roduilla, joiden kuonon pituuteen on jalostuksella puututtu. Ronjallakin välillä. SE on aika surullista, ja pelottavaakin - varsinkin kun miettii sen niin, mitä ihminen on valmis tekemään toisen eläinlajin kustannuksella rahallisen hyödyn saavuttamiseksi. Ei voi ymmärtää, eikä hyväksyä.

    Mutta yksittäisen koiran syyhän toi ei ole, eikä kenenkään yksittäisen koiran pitäisi noiden juttujen takia joutua kärsimäänkään. Siksi vähän karsastan sitä, että ainakin Helsingin alueella pari eläinlääkäriasemaa ovat ilmoittaneet jättävänsä Shar Peit jatkossa periaatesyistä hoitamatta.

    Oi, pitkäkuonoinen ranskis kuulostaa ihanalta! :D Mun mielestä ranskikset on muutenkin kyllä älyttömän sympaattisia, kaikesta huolimatta. Ne on luonteiltaan aina ihania.

    Meidän tyttö suhtautuu vähän varauksella myös tohon edellämainittuun Ronjaan, eli länsiylämaanterrieriin. Olen ajatellut, että tyty varmaan kokee siperianhuskyista ulkoisesti eroavat koirat toisten eläinlajien edustajiksi, ja siksi suhtautuu niihin vähän... vaihtelevasti :D

    VastaaPoista
  9. Meidän Nancy http://www.petsie.fi/pet.php?petid=136364 on pitkäkuonoinen ranskis, Liettuan tuonti.
    Aina on hengittänyt normaalisti ja muutenkin oikein menevä pakkaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttääkin oikein menevältä :)

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.