2.11.2011

Siperianhusky vastaan tennispallo: 1-0

Oletteko miettineet, mitä tennispallolle tapahtuu koiran sisällä?

En minäkään ollut. 


Uskokaa kun sanon, että tästä olisi saanut paljon ikävämmänkin kuvan, mikäli kameran kaivaminen olisi edes häivähtänyt mielessä aamuyöllä, kun kuvassa näkyvät asiat olivat juuri tulleet runsaan veren liukastamina ulos Kodan suusta ja olin yksin koirien ja vauvan kanssa kotona.

Lauantaina koirapuistosta tullessaan laumanjohtaja sanoi, että Koda on ehkä syönyt puolikkaan tennispallon. Laumanjohtaja oli ehtinyt nähdä pallon maassa kokonaisena juuri ennen kuin Koda oli saanut sen suuhunsa. Sen jälkeen siitä oli löytynyt vain puolikas. 

Ajateltiin, että mikäli puolikas pallo on Kodan sisäpuolella, huomaa sen Kodan kunnosta äkkiä. Vaan eipä huomannutkaan.

Toissayön pikkutunteina Koda oksenteli verensekaista vaahtoa. Ja oli sen jälkeen koko päivän ihan normaali, söi hyvin ja oli muutenkin oma itsensä (ei siis oikeastaan kovinkaan normaali... mutta oma itsensä kuitenkin).

Kunnes sitten aamuyöllä eteinen oli yhtäkkiä täynnä tummaa verta. Soitin Viikkiin. Viikissä kehotettiin seuraamaan koiran yleistilaa. 

Molempien koiriemme yleistila kotioloissa on tällainen:


Seurailin sitä sitten koko yön. Nido torkkui kanssani sohvalla ja soitin äitini nukkumaan makuuhuoneeseen sen varalta, että joutuisin lähtemään Kodan kanssa pikaisesti (=ilman pienhenkilöä) päivystykseen.


Taisimme taas selvitä säikähdyksellä.

Mutta mikäli saan jotenkin käsiini sen älykääpiön, joka jättää pieniä tennispalloja isojen koirien puolelle koirapuistoon, se ei tule selviämään pelkällä säikähdyksellä. 

Loppukevennyksenä mainittakoon, että se edellisessä postauksessa kaipailtu jälleennäkeminen on järjestetty (ja salakuvattu).

12 kommenttia:

  1. Ihana salakuva. <3 Ei muuta lisättävää, ku tuli tässä niin aaaaaaw-olo tosta kuvasta, että meni ajattelukyky. :D

    VastaaPoista
  2. Ai kamala. Meillä koirat syö KAIKEN mitä hampaisiinsa saavat. Sisällä JA ulkona. Sitä päivää odotellessa, kun suuhun päätyy jotain myrkytettyä tai oikeasti vaarallista.

    Se ihmisen uloste (mikä on meidän nuoremman koiran lemppari) lähinnä haisee järkyttävältä. Ja aina jaksan hämmästellä sitäkin, kuinka paljon ihmiset sontivat metsiin :D

    VastaaPoista
  3. Hui kamala, onneksi selvisitte säikähdyksellä! Olen monet monituiset kerrat sadatellut mielessäni ihmisten järjenjuoksua mitä tulee koirapuistoihin. Tuodaan leluja, narttuja joilla on juoksut, aggressiivisia tapauksia jne. Maalaisjärki jätetään kotiin.

    Oih, mikä kuva :)

    VastaaPoista
  4. Voi herrajumala mikä yö! Muistan kun meillä syötiin nuppineulatyyny neuloineen. Paljolla hapankaalilla ja jauhelihalla saatiin ulos.
    Mielikuvitusrikkaat lapset ja ovelat kaunissilmäiset koirat pitävät elämän vuoristoratana.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  5. Onneksi pelkkä säikähdys tässä tennispalloasiassa! Ja awwwwwwwwwwwwwwwwwwww mikä kuva tuo viimeinen <3 Meni kans täällä ihan tilttiin hetkeksi kun fiilistelin sitä.

    VastaaPoista
  6. Bemary, no mutta mieti minkä näköistä toi oli livenä! Ei ole montaa mua niin voimakkaasti liikuttavaa juttua kuin se, että joku ydinperheen ulkopuolinen hellii meidän vauvaa tai koiria :)

    Krisse, just samaa olen aina jännittänyt täällä. Nidolla on ihan kiitettävä ymmärrys sen suhteen, mikä on ja ei ole syömäkelpoista, mutta Koda syö kaiken mikä liikkuu, ei liiku, tuoksuu hyvältä, tuoksuu pahalta, mihin hampaat uppoaa tai mihin ne eivät edes uppoaisi. Sen kanssa pitää olla lenkeillä aika tarkkana, mutta puistossa sitä luulisi, että muihin puistossakävijöihin voisi luottaa...

    Raparperityttö, no niinpä niin, aivan kuin koira luonteesta ja tilanteesta riippumatta olisi pakko viedä puistoon. Koda ei tule oikein toimeen (=ei ymmärrä, ettei saa syödä) arkojen, pienten koirien kanssa, eikä mulle kyllä tulisi silloin mieleen väkisin yrittää kokeilla onneani asian suhteen.

    Anonyymi, nuppineulatyyny neuloineen???. Voi v..., ei varmaan paljoa naurattanut. Mieletön tuuri teilläkin käynyt, ja toisaalta mua lohduttaa lukea, että tollaisestakin älynväläyksestä voi selvitä hengissä.

    Katrinsessa, onneksi joo, joka kerta kun päästään näin "helpolla", alan pelätä kahta kauheammin, että seuraavalla kerralla onni ei enää suosi yhtä hyvin. Nytkin huomasin kyllä Kodasta heti oksentamisen jälkeen, että se on ihan kunnossa, mutten todellakaan uskaltanut luottaa siihen oletukseen.

    Nidon ilme tossa vikassa on kyllä aika priceless :)

    VastaaPoista
  7. Onneksi ei käynyt pahemmin! Ja viimeinen kuva saa kyllä pään pehmeämään...

    Pari viikkoa sitten oli hieman vastaavanlainen tilanne, tai siitä olisi voinut tulla vastaava mikäli olisi ollut isompi väline mahassa. Tuttavan jenkkicockeri söi puolikkaan vinkulelun (mahtuu nyrkin sisään) ja ihmeteltiin sitten aamulla ja illalla että miksi koira ei ulosta. Näyttelypaikan parkkiksella sitten pyöräytti veriset tuotokset maahan ja sieltähän se pinkki hainpuolikas löytyi. Onneksi ei tarvinnut kummempiin toimenpiteisiin joutua.

    VastaaPoista
  8. Saamari, etten kyllä tajua, miksi pitää nielaista sellaisia juttuja jotka eivät voi kenenkään mielestä lukeutua syötäväksi :D Teilläkin oli huikea tuuri - näitä meidän onnekkaita lopputuloksia taitaa yhdistää se, että molempien koirien syömät jutut oli kumisia (eli pehmeitä). Luulen että se pelasti Kodankin suuremmilta vahingoilta.

    VastaaPoista
  9. Kris, totta. Olempa kuullut niinkin ikävän tarinan ystävältäni, että hänen entinen borderterrierinsä tukehtui tennispalloon. Saa siis tosiaan olla varovainen millä leluilla antaa koiransa leikkiä.

    VastaaPoista
  10. tää ei liity nyt yhtään tähän mut GAAH, tuleeks teistä ny rivitalopaskiaisia??? ;D terv. kirjautumaan pystymätön W-täti toiselt pualelt tietä

    VastaaPoista
  11. Jossu, jep, oon kuullut itse useammankin tollasen tarinan. Ja vaikken olisikaan, vahtisin silti aika tarkasti, mitä koirat suuhunsa pistää. Ja siksi raivostuttaa tälläiset tilanteet, joissa jonkun muun sössiminen aiheuttaa omalle koiralle ongelmia.

    W-täti (jolle internet yrittää ehkä viestiä jotain), eeeeeehkä!

    VastaaPoista
  12. ja just ku sää sen lanpun ostit! mullakin on väijyssä yx rivari mut mietin, kestänkö kahta kerrosta. gaah.

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.