14.11.2011

Maanantaiaamu

Mistä tietää, että joku on taas päässyt isoon sänkyyn nukkumaan? 
Mustavalkoisten petivaatteiden seassa on jotakin mintunvihreää ja lammaskuvioista.

En pidä aamuista. En todellakaan ole koskaan ikinä yhtenäkään elämäni aamuna ollut aamuihminen.

En myöskään pidä maanantaista. Maanantaihin liittyy sellainen aikaansaamispakon tunnelataus. Että kun nyt on viikon ensimmäinen arkipäivä sen maailmanlaajuisen lepopäivän jälkeen, niin pitäisi tehdä kaikennäköistä tehokasta ja mielellään aloittaa pirteänä heti aamusta.

Ei onnistu. Ei ole muistaakseni kertaakaan onnistunut. Tällä kertaa erityisen huonosti siksi, että siivosin keittiön laatikoita aamukahteen siitäkin huolimatta, että tiesin tuon 70-senttisen herätyskelloni kiekaisevan sotilaallisella tarkkuudella n. klo 05:45, ja heräävän sitten murisemaan ja läpsyttelemään seiniä n. klo 08:00.

En myöskään jaksa taaskaan tehdä itselleni aamiaista, mutta aamukiekaisija-seinänläpsyttelijä sen sijaan saa päärynäpuuroa muumimukista.


Ja kun kirjoitan saa, tarkoitan tietysti, että hieroo suurimman osan naamaansa ja pärisyttelee sitten loput iloisesti hymyillen päälleni.

Tässä maanantaiaamuasiassakin olisi syytä ottaa mallia siperianhuskyilta, noilta sujuvan arkielämän asiantuntijoilta.

Ne eivät nimittäin ole tavattavissa ennen puoltapäivää.

(Kaikki kuvat näemmä kohisevat ja ovat oudonsävyisiä, mutta tiedättekö, minua ei näin maanantaiaamuna voisi vähempää kiinnostaa.)

10 kommenttia:

  1. hih. idea on koota siihen oman sängyn ympäristöön viihdykettä, jota voi työtää tyypin käsiin ja sitten teeskennellä nukkuvaa. edes 10minuuttiia...

    kiitos blogista! olen aktiivilukija :)
    Han.

    VastaaPoista
  2. Typerä maanantai ja arki. Näinä päivinä käy huskyja kateeksi isomman kaavan kautta. Siitäkin huolimatta, että jos ite koittais nukkua tolleen samanlaisella kerällä samanlaisessa paikassa, vois olla siihen puoleen päivään mennessä "aika" jumissa ja epärentoutuneessa mielentilassa. :>

    VastaaPoista
  3. voi kiitos, pelastit yhden ei-aamu-eikä-maanantai -ihmisen maanantaiaamun! nauroin ääneen lukiessani, eikä se ole todellakaan normaalia aamuisin. tuo kuva huskystä nojatuolissa...
    -kaisa

    VastaaPoista
  4. Yksi mahdollisuus pelastaa päivä on herätä ennen muita ja juoda kahvit ja lukea lehdet kaikessa rauhassa aamunyrpeänä ihan yksin... Vaikea tietenkin toteuttaa, jos ne energiapuuskat tulevat vasta puolenyön jälkeen.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  5. Entä jos ei tykkää tiistai-aamuistakaan..... Siperialaisilla on siis samanlaiset nukkujien geenit, meillä kolmikko koisaa aina sinne asti että tullaan kotiin koulusta ja töistä, ku voiski ite vaihteluksi jäädä kotiin siihen uuteen pehmoiseen koirapetiin kippuralle nukkumaan, ja lähettää koirat vuorostaan kouluavustajan hommiin lukiolle. Sais ainaki työkaverit erilaisen työpäivän, ku ois vähä äksöniä! Keittolan tädeistä en tiiä, ne varmaan sais käyttää luutaa että muutki sais syödä :D

    VastaaPoista
  6. Han, kuinkakohan monta aamua olisi tarvittu siihen, että olisin keksinyt ton itse? :D Olen ottanut neuvosta heti vaarin ja ennakoinut homman niin, että laitan pimulle seuralaisen pinnasänkyyn jo illalla. Aamulla se jää höpöttelemään pupulle/kirahville/nallelle heti kun herää, joten saan jo siinä pelattua useamman kymmenen minuuttia. Kiitän siis! Tuli sitten samalla selvitettyä unilelujen perimmäinen tarkoitus :D

    Bemary, totta puhut, ne saa vaan tuon tiukan kerän näyttämään niiiiin mukavalta, että tekisi mieli tunkea viereen.

    kaisa, hahah, hyvä että olin hyödyksi :D Huskyilla on taito tehdä maanantaiaamuista edes vähän siedettävämpiä.

    Taunuslainen, aamunyrpeänä eristäytyminen kuulostaa aika varteenotettavalta idealta... Meillä se tosin toimii parhaiten niin, että muut poistuu asunnosta ennen kuin ehdin herätä, jolloin saan sitten kiukutella yksikseni :D

    katikki, joo, oon kuullut noista siperialaisten unenlahjoista muiltakin huskynomistajilta! Silloin kun meidän arki pyöri vielä suunnilleen normaalin 8-16 -rytmin mukaan, kotiin palatessa ovelle raahautui vastaan kaksi haukottelevaa ja venyttelevää koiraa, jotka olivat jäljistä päätellen nukkuneet niillä sijoillaan aamulenkistä lähtien.

    Tosta keittolasta tuli mieleen, että Nido on muuten käynyt kerran vahingossa Ravintola Savun keittiössä...

    VastaaPoista
  7. toi puuro näyttää mun mielestä hiton herkulliselta :D

    VastaaPoista
  8. Myös minun päiväni pelastui taas kerran tuon pää tyynyyn haudattuna -kuvan vuoksi. Kiitos siis siitä, suhun voi tässä aina luottaa. :D Voisi todella ottaa mallia teidän karvakavereista...

    Meillä huushollissa tämä aamujen vihaaminen näkyy siinä, kun aamulla molemmat ihmisosapuolet kilpaa suunnittelevat aamujen kieltämisestä ihan lakipykälin ja koiran ulosvieminen on sitä, että rappukäytävässä edetään kilometrin tuntinopeutta, kun koira vuorotellen venyttelee ja urheilullisesti haukottelee, kunnes päästään ulos asti. Sillon se kyllä herää. Mutta jotenkin tuossa käytävä-vaiheessa tekisi todella mieli palata takaisin vällyjen väliin. Ulos ja töihin lähtemisen ajoituksessa on oltava jotain vikaa, jos koirakaan ei halua ulos. :D

    VastaaPoista
  9. khyo, se yleensä myös uppoaa kohteeseensa aika hyvin, joten oletan että se oikeasti onkin hyvää :D

    Tuutikki, Kodaan etenkin voi tässä asiassa aina luottaa. Aamulla sängystä noustuani käyn usein ensin tsekkaamassa koirien yöuniasennot, jotta päivä lähtisi heti alusta hyvin käyntiin.

    Meillä ei muuten herätä välttämättä edes ulkona. Koda nyt ei tulisi koskaan sisään, jos se saisi päättää, mutta Nido on erityisen aamu-uninen etenkin ulkoilmassa :D Se pysähtyy ensimmäiselle talonkulmalle rapsuttelemaan, seisoskelee, laahustaa ja nuuhkii niiiiiiin hitaasti kun vain ikinä osaa. Ei ole ihan kahden käden sormilla laskettavissa ne kerrat, kun on pitänyt poikkeuksellisen varhaisen aamulenkin päätteeksi pohtia, mahtoiko Nido käydä pissalla ollenkaan.

    VastaaPoista
  10. Aamujen vihaaja (ja blogisi ahkera lukija) ilmottautuu täältäkin. En usko meidän hiskienkään pitävän kovin aikaisista herätyksistä. Kuuden-seitsämän aikaan niiltä saa lähinnä murhaavia katseita, jos ehdottelee ulos menoa. Minut kyllä tökitään sitten väkisin kylmällä kirsulla jalkeille, jos satun nukkumaan pidempään kuin joku arvon hiskeistä.

    Hyi helvata...huomenna onkin taas maanataiaamu -.-

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.