21.10.2011

Tarkkailija

Vietämme perjantaita keskenämme, me tytöt ja nuo karvaisemmat pojat. 

Itselläni olisi vaikka mitä puuhaa, sisustusjuttuja ja sen sellaista. Teimme eilen sisustushankinnan jota mietin tyypillisen 30 sekunnin sijaan puoli vuotta, ja nyt se hankinta pitäisi saada sopeutumaan uuteen ympäristöönsä.

Kuten kaikki äidit tietävät, työt sujuvat hidastettuina silloin, kun on samalla yksin vastuussa vaippaikäisestä. 

Itse olen varsin onnellisessa asemassa sikäli, etten sentään ole vastuineni aivan yksin. Apunani on kanssatarkkailija.


Kanssatarkkailija on aiempien ikävien kokemusten (joihin liittyy turkin ja korvien repimistä) viisastuttamana oppinut, että tarkkailun kohteesta kannattaa pysytellä vähintään käsivarren mitan päässä. Se ei tietenkään estä leluja lentämästä kohti, mutta ainakin korvat ovat silloin turvassa.

7 kommenttia:

  1. Ihana tuo alin kuva, kurkistuskurotus ^^

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Voi että sinulla on näkemystä ja tilannetajua!
    Kiitos!
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  3. Moikka!

    Ei niin tähän postaukseen liittyen, mutta pakko oli päästä kertomaan:

    Luin blogisi läpi parissa päivässä sairastaessani kotona - ihan mahtavaa tekstiä! Ja huskynne ovat niiiin valloittavia.

    Oma corgipoikamme jäi vuosi sitten kohtalokkain seuraksin auton alle, juuri aikuisuuden kynnyksellä 1,5 vuotiaana. Nyt kun poju on ollut taas enemmän mielessä, sain blogistasi paljon piristystä näihin syyspäiviin.

    Kiitos sinulle siitä!

    VastaaPoista
  4. Hei
    Postaa uudesta hankinnastasi. Sisustusjutut kiinnostaa aina koirien ohella.

    Ada

    VastaaPoista
  5. Karoliina, mulla kävi sen kanssa ihan mieletön tuuri! Ipana äkkäsi yht'äkkiä kameran raksutuksen ja alkoi kuikuilla Nidon selän yli, onneksi oli sormi jo valmiiksi laukaisimella :D

    Muhmu, no eikö olekin ;) Mystisen punaiset haivenet ovat näemmä vaihtumassa tollaseen vehnäpeltopehkoon.

    Ronja, kiitos :)

    Anonyymi, kiitos taas :) Joskus tosin tuntuu, että kun kameran ottaa esiin, tilanne kehittyy siihen ympärille.

    Anni, ihana kuulla että olen onnistunut piristämään. Ja suuret pahoitteluni pojun kohtalosta, en uskalla edes kuvitella miten koville on ottanut (enkä näemmä saa sanotuksi mitään lohduttavaa). Jotkut tyypit on täällä aivan liian lyhyessä lainassa...

    Ada, juu, työn alla! Hankinta ei ole fotogeenisintä sorttia, mutten aio luovuttaa.

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.