29.10.2011

Herätteitä

Ostin huulirasvan, heräteostoksena.

En koskaan osta niistä kassan viereen kasatuista halpojen pikkutavaroiden röykkiöistä mitään, mutta kun tämä nimenomainen huulirasva sattui näyttämään aivan pikkuruiselta omenalta, enkä ollut ostanut koko kaupasta muuta kuin ponnareita. Ja pidän omenoista. Hilloina, pikkuruisina, miten vain.

Kotona koirat jonottivat innokkaina haistelemaan purkkia ja suutani. Mainitsin ääneen, että varmaan unohdan rasvan johonkin liian matalalle ja sitten se varastetaan.

Puoli tuntia myöhemmin Koda löytyi eteisestä pelaamasta huulirasvalla pingistä ulko-ovea vasten. Se oli saanut purkin väärältä puolelta auki ja nuoleskeli rasvaklöntin pohjaa.


Olen ostanut tällä viikolla heräteostosmielessä myös valtavan sinkkiarkun ja uuden lääkekaapin, vaikka meillä ei ole vanhaakaan lääkekaappia eikä kyllä tilaa uudellekaan.

Seuraava ei liity heräteostoksiin eikä omenoihin, mutta jospa se liittyykin lääkekaappeihin. Tai siis siihen, että lääkkeitä (ja huulirasvoja) olisi syytä säilyttää sellaisessa, eikä asiattomien henkilöiden ulottuvilla. Kuva löytyi laumanjohtajan puhelimesta, joten itselläni ei ole kuvanottohetken tapahtumista harmainta aavistusta.


En myöskään ollut ennen tätä tajunnut, kuinka vaaleanpunainen koiran alahuuli todellisuudessa voikaan olla.

P.S.
Laumanjohtajan ystävä soitti sille tänään ja kysyi, miten viedään mökille harhaillut ventovieras metsästyskoira ulos tarpeilleen, jos ei ole muuta kuin kolme metriä köyttä. Samalla kun testailin Kodalla ja nahkaremmillä hyviä valjassidontoja, tuli mieleen, että näin koirakkaassa maassa ei varmaan olisi pahitteeksi, jos jokainen tietäisi keinon, jolla karkulaiskoiran saa jonkinlaiseen hihnaan.

Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa kaksi kertaa, kummassakin tosin omistaja ehti koiransa luokse ennen kuin ehdin päättää, miten otan koiran kiinni ja saan remmiin.

Aina ei todellakaan ole sitä kolmea metriä köyttä. Tänään päädyin pikaisissa testeissäni siihen, että ainakin turkilliselle isolle koiralle saa sidottua puolentoista metrin remmistä todella helposti valjaat, joissa kävelyttäminen onnistuu, koiraan ei satu, ja joista ei pääse helposti karkuun. Tosin ennen kuin päästään sitomaan hätävaljaita, pitäisi se karkulainen saada kiinnikin jotenkin.

Ja vaikken mitään koiria (paitsi irlanninsusikoiria ihan pikkiriikkisen) pelkääkään, voisi metsässä juosta vastaan sellainenkin tapaus, jota tekisi lähinnä mieli juosta karkuun.

10 kommenttia:

  1. Voi eiii, mä luulin ensin että toi on kieli! :D <3 Ihana.

    VastaaPoista
  2. Joo, itsekin luulin ensin :D Mutta onhan se ny ihan kiva, että Nidolla on jotain vaaleanpunaista tuon nenänsä pariksi.

    Lisäsin muuten lopputekstin vasta sun kommentin jälkeen, sori. Hitsi että olit nopea!

    VastaaPoista
  3. eikös tuo alahuuli näytä aivan omenahuulirasvalla hoidetulta? ja on sitä tainnut riittää nenäänkin <3
    meillä on mökillä oman rakkaan entisen koirani hihna ihan karkulaiskoiria varten jemmassa. varoiksi jos joskus tarvii...
    -kaisa

    VastaaPoista
  4. koda vaan tuunasi rasvapurkkiin madonreikiä, näyttää aidommalta :D

    kersana maalla oli suomenpystärin ja hirvikoiran mix, joka otti välillä hatkat ilman pantaa. onneksi paikalliset taksikuskit tunsivat koiran, joka saapuikin usein kotiovelle prameasti pirssillä - kuskin nahkavyö kaulassa :D

    VastaaPoista
  5. Meillä syödään myös kaikenlaiset rasvat ja purtilot, huulirasvat on erityisesti Kurkon mieleen.. Hydrokortisoni myös on kelvannut.

    VastaaPoista
  6. Mut lohdutuksen sanana toi omenahuulirasvapurkki on kuitenkin vielä suhteellisen toimivan näköinen jyrsinnän jäljiltä, toisin kun mun bepanthen-tuubi (nykyään sivelen sitä huulilleni vanhan aikaisesta filmipurkista). Ja ihan toinen tarina onkin sitten se kun koira päätty puraista spray-mallista deodoranttia (jäi jäljestyskurssi meiltä sitten kesken, kun hajuaisti katosi pariksi päiväksi). Meillä harhailee usein koiria, vaikka asutaan ihan perusrivarialueella, säilytetään nykyään noutajapantaa varaston ovessa, koska sillä ollaan "pyydystetty" useampikin koira. Yllättävän rauhallisia ovat omistajat olleet, kun olen ilmoittanut karkulaisen löytyneen... Yhden kerran jäi kyllä nappaamatta, kun koira ei tullut metriä lähemmäksi, todistettavasti sekin lopulta löysi kuitenkin kotiinsa.

    VastaaPoista
  7. kaisa, toi on Nido, sillä ei tiettävästi ole tämän rasvarikoksen kanssa mitään tekemistä :) Mekin ollaan mietitty, pitäisikö autossa olla ylimääräinen remmi varalta, noi mun kohtaamat tilanteet on molemmat olleet sellaisia, että oon ollut autolla liikkeellä.

    Wandabe, haha, joo :D Koda pitää huolta asioiden autenttisuudesta. Miten hoikka taksikuski teilläpäin on ollut, jos sen vyön on saanut kiristettyä koiran pannaksi? :D

    katikki, mulla on yleensä Blistexiä, ja sen tuoksua molemmat koirat inhoaa, joten oon saanut olla rasvoineni aika rauhassa. Miehellä sen sijaan on joskus ollut apteekin tiettyä käsirasvaa, jonka Nido on syönyt aina kun sitä on vaan ollut. Se tiirikoi tuubin auki ja imee sen tyhjäksi ensimmäisen vuorokauden sisällä siitä kun rasva on ostettu. Mutta se on siis tosi merkkiuskollinen, muut voiteet eivät kelpaa.

    Satsu, onkohan noissa tuubimallisissa voiteissa joku juttu? Kävin kyllä ostamassa uuden pikkuomenan ja heitin ton vanhan roskiin, se oli ihan käytettävissä joo, mutta sen sai vaan väkivallalla kiinni.
    Ihana kuulla, että oot ottanut koiria kiinni ja varustautunut vastaisuuden varalle :) Tämä eilinen tilanne oli ratkennut lopulta niin, että joku oli tunnistanut koiran naapurustossa vapaana pidettäväksi koiraksi (huom. metsästysaikaan...) ja sanonut, että "olisitte vaan sanoneet sille että mee himaas siitä." Aikamoista kiitollisuutta, mistäs helkkarista sitä koiraa katsomalla voi arvata, osaako se kotiinsa vai ei?

    VastaaPoista
  8. kato se teki puukonkärjellä vyöhön lisää reikiä. ne mutkattomat maalaisukot!

    vuos sitten multa jäi yöpöydälle käsi/säärirasvaksi tarkoitettu ceridal-suihkeöljypullo, kun kiidin esikoisen kanssa aamuiseen arviointikeskusteluun koululle. puoli tuntia myöhemmin kotiin palattuani havaitsin, että pinsu oli nakerrellut sen pillunpäreiksi KESKELLÄ SÄNKYÄ. sinä päivänä saatiin uusi patja.

    VastaaPoista
  9. Mikä kuva tuo alimmainen! Ehkä se liittyy lääkekaappiin siten, että Nidolla on ihan selvästi mennyt pillerit sekaisin aamulla, sen verran hassu on ilme. :)

    Mulla on autossa vanha hihna varalta, alun perin kylläkin sen takia, että meinasin kerran hukata hihnan metsään (oi niitä aikoja, kun Tuisku oli vielä kuuliainen ja sai olla vapaana metsässä). Sittemmin olen kyllä todennut, että saahan sillä mahdollisen tielle osuvan karkulaisenkin hallintaan. Kerran olen pysähtynyt kun näin yksinäisen rotwailerin tienvarressa, mutta siihen mennessä kun sain auton parkkiin turvalliseen kohtaan, oli koira jo kadonnut jonnekin. Toivottavasti löysi kotiinsa.

    VastaaPoista
  10. Wandabe, ahaaaaa, no se selittää. Kuulemma se meilläkin suuresti haluttu käsirasva on ollut just Ceridalia. Nyt vähän kiinnostais tietää, että mitä ne niihin laittaa :D

    Nido söi kerran etikkapullon päreiksi keskellä sänkyä. Sinä päivänä ymmärettiin, että ollaan kohdattu tasoisemme vastustaja.

    Lotta ja Tuisku, mäkään en voi nykyään ymmärtää, että ollaan joskus voitu pitää Nidoa vapaana. Tai ehkei meidän oikeasti olisi silloinkaan pitänyt, ei vaan pelätty seurauksia niin hysteerisesti kun nykyään :D Se hihna olisi meidänkin autoon varmaan aika hyvä lisävaruste. Ja panta. Ja juomakuppi (ja vettä). Ja mitä näitä nyt on.

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.