24.5.2011

Siperianhusky soveltaa

On ilmennyt, että jälkikasvulla on äitinsä vaatimustaso ja isänsä mieltymykset. Hän pitää (syömisen lisäksi) G-voimista, etenkin negatiivisista. Siispä - kuten etukäteen arvelinkin - tajuttoman monta miestyötuntia syönyt, vain verkkaisesti sivusuunnassa keikkuva kehto on ainakin toistaiseksi nököttänyt nurkassaan lähes käyttämättömänä.

Mutta ainakaan sen ei ole tarvinnut nököttää siellä yksin.


Toivottavasti laumanjohtajan sydäntä lämmittää tieto siitä, että viikon työn vienyt, lapselta toiselle kestäväksi tarkoitettu kehto kelpaa sentään siperianhuskyn katokseksi.

10 kommenttia:

  1. Hei! Nököttää ja miettii miten sinne kehtoon pääsisi... Meidän samojedi heittäytyi yksin ollessaan aina joko lapseksi sänkyyn,herraksi nojatuoliin tai emännäksi sohvalle.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  2. Ah, tämä blogi on kyllä jatkuva sulostuttaja. :) Voisitko kertoa hieman huskyjen kanssa harrastamisesta. Monet sanovat, ettei huskya kannata harkitakaan, ellei asu 50km päässä sivistyksestä omakotitalossa, ja ole valmis päivittäin ajamaan koiravaljakon sinne sivistyksen pariin... Toki on tiedossa, että sibbet tarvitsevat paljon liikuntaa, mutta onko valjakkoliikunta ainoa vaihtis? Harrastatteko te valjakkoajeluita? Itse asun kerrostalossa kaupungissa, eikä sibbejen hankkiminen taida nyt tulla kysymykseenkään. Olen aika tarkka siitä, etten tule ottamaan koira, jota en pysty tekemään onnelliseksi. ;) Mikä on teidän päivittäinen koiranliikuntamääränne? Entäpä mistä kennelistä ihastuttavat perheenjäsenenne ovat teille saapuneet?

    VastaaPoista
  3. Anonyymi, meillä puolestaan viidennen perheenjäsenen saapuminen on lisännyt nojatuolien ja sohvan käyttöastetta. Nido on todennut, että viisi henkilöä samassa makuuhuoneessa on pikkuisen liikaa, joten se nukkuu yönsä nykyään olohuoneen sohvalla. Levittäytyen tietysti mahdollisimman hyvin koko sohvalle.

    Moi Elina! :)
    En tiedä, onko valjakkoliikunta asiasta paremmin tietävien mielestä ainoa vaihtis, omasta mielestäni ei ole. Omakohtainen huskykokemukseni rajoittuu näihin kahteen, mutta siltä pohjalta sanoisin, että liikunnan laatu on paljon merkityksellisempää kuin sen määrä. Tämä ei tietenkään ole tekosyy luistaa liikunnan määrästä, mutta kertoo kuitenkin paljon huskyista ja siitä, että tekemisen pitää olla niille oikeasti mieluista, eikä niiden tekemisen tarve välttämättä tyydyty 10 kilometrin lenkillä tai muulla pelkästään fyysisellä suorituksella.

    Me ei valjakkoilla ollenkaan (Koda on kokeillut valjakkoa kerran, Nido ei kertaakaan). Mies juoksee koirien kanssa, koiria käytetään koirapuistoissa riehumassa, ja koko lauman voimin tehdään pitkiä kävelylenkkejä - siinä se. Meidän koirat on ainakin onnellisia ilman valjakkoajeluitakin. En voisi itsekään koskaan pitää koiraa, jota en voisi tehdä onnelliseksi :) Se on aika hyvä periaate, vaikka itse sanonkin :D Eikä sitä paitsi onnettoman koiran kanssa ole varmaan kivaa elääkään. Huskyn ainakaan, oot varmaan kuullut kaikista niistä omaisuusmääristä mitä tylsistyneet huskyt ovat tuhonneet...

    Nido on asunut ensimmäisen vuotensa ensin 30-neliöisessä yksiössä ja sitten 50-neliöisessä kaksiossa kahdestaan miehen kanssa, eikä kyllä vaikuttanut onnettomalta silloinkaan, sillä vietimme silloinkin Nidon kanssa paljon aikaa. Tosin mihinkään keskikaupunkiin en kyllä huskyn kanssa muuttaisi, lähinnä siksi, että koiralle mieluisan ja oikealla tavalla virikkeellisen ulkoilumaaston löytäminen voi niissä olosuhteissa olla vähän haastavaa. Mutta jos se onnistuu, niin miksi ei! :) Nämä edellämainitut Nidon asuttamat kerrostalokämpät tämän nykyisen (joka on siis myöskin kerrostalossa) ohella sijaitsevat luonnonsuojelualueiden ja lenkkimaastojen tuntumassa, ja olemme tälle alueelle jumiutuneita juuri koiran kannalta monipuolisten ulkoilumaastojen takia.

    Sanon aina kaikille huskya harkitseville niiden vaativan hurjat määrät aikaa, ja pysyn nytkin siinä kannassani. Pyrimme tekemään asiat mahdollisimman suurilta osin niin, että koirat ovat mukana. Mielestäni huskyt eivät oikein kestä pitkiä, päivästä toiseen toistuvia yksinoloja. Vaikka ne ovatkin tavallaan itsenäisiä ja itsepäisiä, ovat ne kuitenkin laumasieluja. Ne eivät myöskään mielestäni välttämättä vaadi laumaansa toista koiraa ollakseen tyytyväisiä, mutta kyllä ne mun mielestä viihtyvät samankaltaisessa seurassa paljon paremmin kuin keskenään ihmisten kanssa :) Siksi meillekin otettiin toinen koira samaa rotua.

    Kundien kasvattajista suostun mainostamaan vain toista, mutta sitä mainostankin sitten oikein mielelläni: Koda on kotoisin Ruotsin Hedekasissa majailevasta Bedarran kennelistä, jota kyllä suosittelen kaikille mukavaa, järkevää ja asiantuntevaa kasvattajaa etsiville :)

    VastaaPoista
  4. Niin joo, unohtui sanoa, että lisäkysymyksiä saa tietty esittää! :) Toivottavasti tästä oli edes jotain apua.

    VastaaPoista
  5. Hei ja kiitos kattavasta vastauksestasi! Ilahdutit aamuani huomattavasti.

    Mielestäni vastauksesi oli oikein tyhjentävä. Monet true-rotuharrastajat, oli sitten kyseessä husky tai mäykky, pysyttelevät fundamentalistisissa kannoissaan sen suhteen, voiko koiraa tehdä onnelliseksi, jos ei sen kanssa "toteuta koiran alkuperäistä tarkoitusta". Tämä sitten meinaisi sitä, että kaikkien hirvikoirien pitäisi päästä metsästämään hirviä, kaikkien mäykkyjen pitäisi päästä lintumetsälle, kaikkien bulldoggien pitäisi tapella (okei, julma yleistys, tää on täysin ihmisten syy että bulldogit tällaiseen liitetään), kaikkien huskyjen pitäisi vetää rekeä ikiroudan alueella ja niin edelleen. Huskyt ovat toki koirista siitä aktiivisimmista päästä, ja vaativat täysin eri lailla liikutusta kuin vaikkapa chihuahuat, joille jo kokonsa puolestakin riittää muutama kilometri päivässä.

    Monet ovat sitten sanoneet sitä, että huskyt ovat surkeita lenkkikavereita, koska vetokoiraluonteensa vuoksi ne vetävät eivätkä opi kulkemaan vierellä. Samoin olen kuullut sanottavan kaikista ajoluonteisista koirista (viimeksi valkoisesta ruotsinhirvikoirasta, nätti rotu myöskin), että niistä ei saa koulutettua niin tottelevaisia, että niitä voisi pitää luottavaisin mielin ilman hihnaa. Toki tällaiset rotukohtaiset tekijät on hyvä ottaa huomioon sikäli, että jotkut koirarodut haukkuvat ja räksyttävät enemmän kuin toiset - se on fakta. (Nimim. miun eläkeläiskoirani on suomenpystykorvan ja sileäkarvaisen mäyräkoiran sekoitus - vahtivaa ja äänekästä sorttia.) No mutta, piti siis kysyä, vetävätkö Koda ja Nido? Luulenpa, että huskyt ovat koulutettavissa tottelevaisiksi siinä missä muutkin koirat, mut kiinnostavaa kuulla mielipiteesi. :)

    Minusta jokaisen koiraa harkitsevan pitäisi tajuta se syvällinen tosiasia, että koira muuttaa elämän. Koira muuttaa arjen, sen mitä ihminen tekee joka päivä ja jopa joka tunti. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka pitävät koiriaan mukana (lähes) kaikkialla - siis mennessään tuttaville grillailemaan jne, pitäen koirat perheenjäseninä, toki tietyt rajoitukset huomioiden.

    Blogisi on ihana. :) Menenkin tästä tutkimaan Bedarran sivuja. Siskoni bichonit hankittiin erittäin huonosta kennelistä. Huonous tietysti selvisi kauan koirien hankkimisen jälkeen. Puskaradio taitaa olla näissä asioissa yksi luotettavimmista keinoista selvittää se, mitä kennelissä oikeasti puuhaillaan.

    VastaaPoista
  6. Kyllä huskyt voi kouluttaa olemaan vetämättä. Olen itse smurffikokoa, joten muuten olisinkin kahden 25-kiloisen vetoviettisen koiran kanssa aika lirissä. Meillä tuo lenkkeily tosin toimii niin, että vetäminen on ehdottomasti kiellettyä tavallisilla lenkeillä, mutta juoksulenkeillä säännöt ovat toiset. Pojat erottavat tilanteet toisistaan jo siitä, että eteisessä puetaan juoksuvaljaat päälle, ja kun päästään ovesta ulos, on tyypeillä neliveto kyllä päällä :D

    Mitä tulee irtipitämiseen, en ole ikinä kuullut yhdestäkään huskysta, joka ei olisi koskaan irtiollessaan karannut. Lähinnä tarinat ovat sellaisia, että husky on pennusta saakka totellut kuin bordercollie konsanaan, kunnes sitten yhtenä kauniina päivänä päättääkin jatkaa metsälenkkiä vähän omia reittejään. Kuulin vastikään eräästäkin huskyleidistä, joka suvaitsi palata kotiinsa vajaan vuoden karkuruuden jälkeen. Mutta enemmän huskyt taitavat harrastaa sitä, että lähtevät näennäisesti karkuun. Eivät siis vain anna ottaa kiinni vaikka neljään päivään, mutta pysyttelevät kuitenkin ihan siinä kesämökin pihapiirissä. Nidon kanssa on ollut juuri vastaavia tilanteita, joissa olen heilutellut kädessä mm. puolikasta makkaralenkkiä (kerran savukalaa...), jota Nido on käynyt haistamassa viiden metrin päästä vain pinkoakseen taas tiehensä.

    Huskya ei siis ehkä kannata ottaa, mikäli haluaa koiran joka pysyy täysin varmasti vapaanakin luona.

    Ah, puskaradio... Sitä kun oltaisiin osattu käyttää ennen Nidon ottamista. En tietenkään vaihtaisi Nidoa nyt mihinkään, mutta Nidon pentuaikana olisi ihan todella ollut hyötyä Bedarran Marjutin kaltaisesta kasvattajasta, jota kiinnostaa vielä senkin jälkeen, kun raha on vaihtanut omistajaa. Meillä meni sormi Nidon kanssa aika äkkiä suuhun ja soitimme parin päivän jälkeen hädissämme kasvattajalle. Vastaukseksi saatiin, että koiranpennut nyt vaan on tollasia. Sen jälkeen hän ei enää vastannut lukuisiin soittoihimme, lopulta lakkasimme soittamasta. Ongelmana tuolloin oli siis mm. se, että Nido hyökkäili hurjasti äristen ja hampaitaan näytellen allekirjoittaneen kimppuun aina kun jäimme kaksin.

    Ei ihan tyypillistä koiranpennun käytöstä mielestäni, mutta kait tästäkin sitten on jotain näkemyseroja... :D

    Tuon puskaradion kanssa on ongelmana vähän se, että ne true-rodunharrastajien kollektiiviset mielipiteet ovat harvoin niitä, jotka hyödyttävät ns. tavallista pulliaista ja googlaamalla on vaikea löytää muuta kuin kiihkouskovaisten rotuharrastajien mielipiteitä. Olen huskyjen yhteydessä kuullut mm. kasvattajasta, joka ei halunnut myydä pentuaan eräälle pariskunnalle, koska pariskunnalla sattui entuudestaan olemaan husky "väärältä kasvatuslinjalta".

    Kiitos kehuista! :) Jaarittelen tänne lähinnä omaksi ilokseni (ja olen edelleen ihmeissäni siitä, ettei äitini ole blogin ainoa lukija), joten on mielettömän hienoa kuulla, että horinani ilahduttavat jotain muutakin! :)

    VastaaPoista
  7. Uusi lukija ilmoittautuu (neljäs yritys - Blogger näyttää riitelevän nettiselaimeni kanssa)! Ihana blogi, olen lukenut arkistotkin kohta kokonaan :)
    Linkitin blogisi omassani, joten huikkaa minulle jos haluat linkin pois.

    Sandra
    http://buduaari.vuodatus.net/

    PS. Onnittelut perheenlisäyksen johdosta! :)

    VastaaPoista
  8. Jee Sandra, kiitos että ilmoittauduit! Bloggerilla nyt on kinaa vähän kaikkien kanssa, älä välitä... Kiitos myös linkittämisestä, täytyykin käydä vastavierailulla lueskelemassa sun arkistoja :)

    VastaaPoista
  9. Aivan ihastuttava blogi, täytyypä alkaa lukemaan! :)

    Täs viel mun blogi jos haluat käydä katsomassa

    www.siperianhuskyi.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja tervetuloa :) Ehdottomasti käyn lueskelemassa.

      Poista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.