8.2.2011

Nidon aamu

Koirien arkipäivät kulkevat siten, että aamuviiden jälkeen käydään aamulenkillä, minkä jälkeen saa nukkua niin pitkälle kuin unta riittää.


Nidolla sitä riittää yleensä aika pitkälle.






P.S.
Ostettiin ipanan huoneen kattoon hieno kuumailmapallo-mobile, jonka todellinen mahtavuus selvisi vasta pakettia avatessa - pakkauksessa oli mukana piirros entisaikojen kuumailmapallomalleista! Se pääsi heti magneettitaulun vaihtuvaan taidenäyttelyyn. Miksei kaikkien lelujen mukana tule piirustuksia?

17 kommenttia:

  1. moi söpöliinit :)

    nido ON ihana! ja aamupötköttely on parasta. kävin muuten eilen ekaa kertaa sisustusliikkeessä nimeltä nido ja tykkäsin kovasti :) teidän nido tuli tietenkin siitä mieleen <3

    voikaa hyvin,

    minna

    VastaaPoista
  2. Joo, ei kyllä huono valinta viettää aamupäiviä turpa rullalla sängyssä maaten :)

    Me ollaan kanssa käyty siellä! Sellainen oli ainakin joskus ennen Hämeenlinnassa (mutta sä kävit varmaan siinä Mannerheimintiellä?), ja oli pakko poiketa sisään utelemaan, mistä liikkeen nimi tulee. Tarkoittaa kuulemma italiaksi pesää (siis engl. nest).

    Voidaan <3

    VastaaPoista
  3. Heippa! en nyt oikeen tiennyt mihin olisin tän kysymysten tulvan upottanu, mut heitimpä nyt tähän kommenttina.

    Olen piiiiiitkään miettinyt oman siperialaisen hankkimista, sillä veto-lajit kiinnostavat ja muutenkin siperialainen vaikuttaa niin käyttömahdollisuuksiensa kuin luonteensakin puolesta itselleni sopivalta koiralta. MUTTA. Asun kerrostalossa suuressa kaksiossa ja itselläni olisi mahdollisuus ainakin näin alkuun ottaa vain yksi koira.

    Haluaisin siis kysyä:

    - Millainen asunto teillä on?
    - Mitä harrastatte koirienne kanssa?
    - Olen lukenut että siperialainen on laumakoira ja että sillä tulisi olla lajitoveri kaverina, joten miten pärjäilitte ennen Kodan tuloa ja mitä mieltä yleensäkin olet tästä väittämästä?
    - Pitävätkö koiranne "melua" ja jos eivät olivatko ne hiljaisia alusta asti vai oletteko koulutuksella kitkeneet ääntelyt? (ulvonnan, haukunnan yms.),
    - Miksi päädyit huskyyn ja mitä vinkkejä antaisit siperialaista harkitsevalle?
    - Ja vielä viimeinen, mistä kennelistä olette hankkineet Nidon ja Kodan?

    Tiedän että tietoa löytyy sivuittain siperianhusky ry:n sivuilta ja muualtakin, mutta olisi kiva kuulla myös kahden huskyn omistajan mielipiteitä ja vaikutatte miehesi kanssa fiksuilta, rennoilta ja ns. "tavallisilta" joilla on ns. "tavalliset rutiinit". Hyvässä mielessä siis. Toivottavasti sinulla riittäisi aikaa vastata =)

    VastaaPoista
  4. Moikka! Olen nyt niin tohkeissani siitä, että joku kysyy, että tästä voi tulla ERITTÄIN pitkä ja polveileva vastaus. Anteeksi etukäteen. Korostan myös samalla (lähinnä sivullisille lukijoille), että mielipiteet ovat omiani, eivätkä varmasti mitään Siperianhuskyjen Suojeluliittouman virallisesti hyväksymiä kantoja. Näin pitkä vastaus olisi ehkä ollut näppärintä antaa sähköpostitse, mutta näin tästä voi olla iloa muillekin:

    - Asuntomme on 80m2 kolmio/neliö kerrostalon ensimmäisessä kerroksessa. Asunnon koolla ei omasta mielestäni ole mitään merkitystä suurenkaan koiran hankintaa ajateltaessa, sillä liikunnalliselle, virikkeitä vaativalle koiralle on kuitenkin keksittävä mielekästä tekemistä kämpän ulkopuolella. Kyllähän ihminenkin voi asua vaikka kuinka pienessä kopissa, jos sieltä pääsee tarpeeksi usein ulos ja ulkona on kivaa. Nido on alkujaan mieheni koira, ja kun Nido tuli meille/miehelleni, mies asui sen kanssa kaksin 35m2 yksiössä.

    Ehkä parasta asunnossamme on koirien kannalta se, että ensimmäisestä kerroksesta on huomattavasti helpompi siirtyä kahden koiran kanssa ulos kuin vaikkapa seitsemännestä kerroksesta, ja koska alapuolella ei asu ketään, ei tarvitse murehtia siitä, häiritseekö jotakuta lelujen putoaminen parketille. Meiltä kysellään aika usein kauhistuneeseen sävyyn, miten voi pitää TÄLLAISIA KOIRIA kerrostalossa. Vastaamme kysymyksiin yleensä, että meillä on parvekkeella arkkupakastin, johon olemme asentaneet juoksumaton, ja pidämme koiria päivisin siellä.

    Karkean arvioni mukaan n. 75% kysyjistä ei ole ymmärtänyt vastausta vitsiksi.

    - Emme harrasta koirien kanssa normaalin lenkkeily/koirapuistotekemisen lisäksi oikeastaan mitään muuta kuin juoksemista. Tai siis kanicrossingia (koirat valjastetaan miehen eteen, ja sitten pistetään juoksuksi), opin hienon termin vastikään itseäni viisaammalta lukijalta. Juokseminen on näin talvisin tietysti hyvin vähäistä, mutta toisaalta koirat ovat talvisin yleisesti paljon aktiivisempia kuin kesäisin, eli talvisella koirapuistokäynnillä ne riehuvat itsensä nopeasti aivan piippuun. Tämä koskee ilmeisesti muitakin huskyja. Niillä napsahtaa päässä, kun saavat tassujensa alle lunta. Pöljät.

    - Siperialainen on ehdottomasti laumakoira, oman kokemukseni mukaan kahdessa mielessä: se toki vaatii koirakaverien seuraa, mutta se vaatii myös aivan välttämättä omistajansa omistautunutta seuraa. Ei huskyn kanssa tarvitse jatkuvasti jossain valjakossa juosta, mutta sille täytyy olla aikaa silloin, kun sen kanssa on, se tarvitsee huomiota ja keskittymistä, eikä se mene koskaan "siinä sivussa", jos tiedät mitä tarkoitan. Muiden koirien seuraa husky tarvitsee ehdottomasti, mutta sehän järjestyy koirapuistossakin. Parasta on, jos huskylle löytyy samantapaisten, alkukantaisten rotujen edustajien seuraa, sillä ne eivät välttämättä tule kaikenlaisten koirien kanssa juttuun. Tuntuu, kuin ne puhuisivat tavallaan eri kieltä. Nidon kanssa käytiin koirapuistossa melkein joka päivä ennen kuin otimme Kodan, ja Koda otettiin Nidon ollessa 3-vuotias. Halusimme Nidolle takuuvarmasti sille mieluista ja ymmärtäväistä seuraa, joten päädyimme juuri siksi uudestaan samaan rotuun.

    VastaaPoista
  5. ...

    - Molemmat koiramme meluavat. Tai siis juttelevat, en oikein tiedä miksi sitä voisi kutsua, mutta ainakin Kodan kohdalla kyse on selvästi siitä, että se yrittää ottaa kontaktia ihmisiin tai matkia ihmisten puhetta. Molemmat tulevat toisinaan osallistumaan ihmistenvälisiin keskusteluihin, ja molemmat myös mölisevät innostuessaan, eli esimerkiksi silloin, kun joku tulee kotiin/kylään. Nido ei ole koskaan möykännyt ollessaan yksin, eivätkä koirat naapureilta nyhdettyjen tietojen mukaan möykkää silloin, kun emme ole kotona. En tiedä mistä se johtuu. Nähdäkseni yksinollessa möykkääminen johtuu joko eroahdistuksesta tai leikin aiheuttamasta innostuksesta. Eroahdistuksesta koiramme eivät kärsi, eivätkä ne saa riehua sisällä (eikä niitä jätetä yksin ilman tekemistä kotiin, jos niillä on virtaa selvästi jäljellä), joten kaipa ne siksi sitten ovat yksinollessaan hiljaa. Jotkut koirat tietysti möykkäävät kerrostalossa siksikin, että asunnon ulkopuolelta kuuluu jatkuvasti mielenkiintoisia ääniä, joita sitten pitää haukkua. Mutta se ongelma on helppo ennaltaehkäistä altistamalla koira pentuna kaikennäköisille äänille ja ärsykkeille, ja kyllä huskyn voi varmasti opettaa siihenkin, ettei sisällä saa möykätä.

    - Huskyyn päätymistä piti kysyä mieheltä, sillä päätös oli alkujaan hänen. Suora sitaatti: "Koska mä halusin luonnollisen ja luonnonmukaisen koiran, joka ei ole liian jalostettu. Maalaisjärjellä ajattelin, että sellaisen kanssa olis kaikista helpointa kommunikoida. Ja suoraan sanottuna myös ulkonäkö oli yksi syy. Ja se, että huskyt on aktiivisia."

    Siperialaista harkitsevalta kysyisin, olisiko ko. henkilöllä aikaa pienelle lapselle. Ja sitten jatkokysymyksenä, että miksi/miksi ei. Lapsi on tietysti AIVAN eri asia kuin koira, ja toisin kuin pienen lapsen, koiran voi toki jättää yksinkin, mutta mikäli harkitsijalla EI olisi aikaa pienelle lapsellekaan, kertoisi se tietysti jo jotakin. Mielestäni husky tarvitsee huomiota ja välittämistä ja yhdessäoloa lähes yhtä paljon kuin pieni lapsi, jotta se olisi tyytyväinen silloin, kun se jätetään yksin. Huskyja joutuu paljon kiertoon ja voisi kait varovasti arvioida, että suurin osa sisähuskyista tuhoaa kodin irtaimistoa, minkä itse tulkitsisin aina johtuvan jonkinasteisesta laiminlyönnistä... Lyhyesti sanoisin, että siperianhusky on äärettömän huomion- ja tekemisenkipeä rotu, joka ei sovi kaikille. Ehdottomasti ja koko sydämestäni suosittelisin, että huskyn kanssa olisi pentuna mahdollisimman paljon, sillä se on omassa lähipiirissäni todettu kullanarvoiseksi ratkaisuksi. Jos siis mitenkään on mahdollista pitää vaikka muutaman viikon lomaa pennun tullessa, PIDÄ!

    Meille kaksi huskya on sopinut niin hyvin siksi, että vietämme todella rauhallista ja kotipainotteista elämää, ja olemme koirista ja niiden aivoituksista hirveän kiinnostuneita. Helppoja koiria ne eivät millään tasolla ole, ihan jo senkään takia, että niiden kouluttaminen on haastavaa. Husky ei tee mitään, ellei se pidä sitä kannattavana, ja on hyvin tyypilistä, että huskya ei voi lahjoa herkuilla. Ne ovat ovelia, herkkiä, ja ainakin meidän tapauksessa monellakin tavalla paljon fiksumpia kuin omistajansa.

    Itse en voisi kuvitella enää koskaan eläväni huskytta. Kaikista edellämainituista syistä.

    Niin joo, ja Nidon kennelin nimeä meillä ei mainita ääneen (tietkö, vähän sama juttu kun Voldemort Harry Potterissa), mutta Koda on suomalaispariskunnan Ruotsissa pitämästä kennelistä nimeltä Bedarra (Kodan kennelnimi on Bedarra Son Of A Witch), jota voin suositella todella, todella lämpimästi. En osaa näin äkkiseltään suositella suomalaisia huskykasvattajia, sillä en ole heihin tuon Nidon kasvattajan lisäksi tutustunut lainkaan. Mutta voin kyllä selvitellä asiaa ja palata aiheeseen, jos on tarvis :)

    VastaaPoista
  6. Oih, kiitos pitkästä vastauksestasi. Sait hymyn huulilleni, tekstisi vahvisti intoani siperialaisiin! Haluaisin juuri koiran joka on seuranani lähes päivän jokaisena minuuttina ja lähes kaikessa mitä teen. Olemme avomieheni kanssa myös tällaisia ns. "koti-ihmisiä" ja nautimme ulkoilusta. Avomiehelläni on myös sama syy kuin teidän laumanjohtajallanne miksi hän haluaisi juuri siperialaisen! Ainoat huolen aiheeni ovat olleet juuri kerrostalo-elämä/väittämä, että lähes _kaikki_ siperialaiset ulvovat ja tosiaan tuo jo mainitsemani toinen väittämä, että siperialainen tarvitsee VÄLTTÄMÄTTÄ samaan talouteen lajitoveria. Kiitos siis ihan hurjan paljon vastauksestasi!

    Miten muuten tuo Bedarra-kennel suhtautuu mahdollisiin pentuja harkitseviin jotka asuvat kerrostalossa ja jotka tosiaan harkitsevat näin alkuun vain yhden siperialaisen ottoa? Olen nimittäin myös kuullut huhuja, etteivät monetkaan kasvattajat halua antaa pentujaan kerrostaloihin ainoiksi koiriksi, vaikka koiralle olisi muuten tarjolle erittäin aktiivinen ja huolehtiva koti...

    VastaaPoista
  7. Itse tosiaan pidän tuota kerrostalovouhotusta ihan turhanpäiväisenä. Totta kai sekä ihmiset että eläimet viihtyisivät paremmin jossain omakotitalon tiluksilla kirmaamassa, mutta ei se nyt sitä tarkoita, etteikö kerrostalossa voisi silti asua tyytyväisenä. Lisäksi pidän hälyttävänä, mikäli jonkun koiran kohdalla sen saama liikunnan/virikkeiden/tekemisen määrä on riippuvainen siitä, kuinka paljon se mahtuu temmeltämään sisällä, tai mikäli jonkun mielestä on normaalia tai väistämätöntä, että koira tuhoaa kaiken huonekaluista seiniin, jos vain tilaisuuden saa.

    En oikein tiedä tuliko tätä sanottua yllä tarpeeksi selvästi, mutta eroahdistuskoulutukseen kannattaa huskypennun kanssa tosiaan panostaa, vaikkei mitään eroahdistusta olisi ehtinyt vielä edes ilmetä :) Tuli siis vain tuohon ulvomiseen liittyen taas mieleen. Toinen juttu joka tuli tässä samalla mieleen, on se, että kannattaa lähteä siitä lähtökohdasta, että huskya ei voi pitää koskaan vapaana. En tiedä yhtään huskya, jota voisi täysin varmasti pitää vapaana, siis joka ei olisi koskaan irtiollessaan lähtenyt omille teilleen. Useimpien tapauksessa remmistä irrottaminen ei tule lainkaan kysymykseen, näin on esimerkiksi meillä, etenkin Nidon kohdalla. Jos Nido saisi tilaisuuden, se pinkoisi taakseen katsomatta suoraan matkoihinsa ja elelisi lopun elämänsä Keskuspuiston pahamaineisena villikoirana. Kun luonto kutsuu, siihen on ilmeisesti vaan vastattava ;)

    En osaa sanoa, kuinka paljon Bedarran vaakakupissa painaa se, että kyse olisi ainoasta koirasta, sillä kokemukseni mukaan Bedarralla kyllä arvioidaan omistajaehdokkaan tilannetta kokonaisuutena. Bedarran Marjut halusi meidän "kertovan vähän itsestämme" sähköpostitse ja kuvin siinä vaiheessa, kun mies oli ensimmäisen kerran soittanut Ruotsiin ja ilmoittanut pentuhaaveistamme. Kirjoitin varmaan 5 sivun sähköpostiviestin ja pistin nipun kuvia liitteeksi. Mä kun olen tähän lyhytsanaisuuteen herkästi taipuvainen.

    Ei siinä ajattelussa ole mun mielestä mitään järkeä, että entuudestaan koirallinen omakotitaloperhe olisi jollekin koiralle automaattisesti ja ihan vuorenvarmasti paras mahdollinen koti, esimerkiksi juuri koirattoman kaksiopariskunnan ohi. Koiran ehdottomasti vaatimat ja tarvitsemat fasiliteetit ovat aika yksinkertaiset, ja pitkälti riippuvaiset omistajasta ihmisenä.

    Se on kyllä ihan totta - ja tiedän Marjutinkin olevan tätä mieltä - että siperianhusky ei ole maailman paras rotu ensimmäiseksi koiraksi. Toisaalta husky on rotuna niin erilainen, että jossain vaiheessa sormi menee joka tapauksessa suuhun :D Kuulin juuri tapauksesta, jossa eräs koirien käyttäytymiskouluttaja oli joutunut toteamaan, etteivät hänen käyttämänsä metodit ilmeisesti toimi ollenkaan huskyihin. Oli halunnut tarjota huskyoppilaalleen pari ylimääräistä, ilmaista tuntia, jotta pääsisi perehtymään ongelmaoppilaaseen paremmin.

    VastaaPoista
  8. (P.S. Saattaa olla, että kanicrossing kirjoitetaankin canicrossing. Höh, heti kun yrittää päteä terminologialla, menee pieleen.)

    VastaaPoista
  9. Voi Nido, mikä ihana aamuloikoilija!! Ja ihan mieletön toi kuumailmapallopiirrustus!! Ja IHANA, IHANA SINÄ, joka vastaat niin antaumuksella, kun kysytään! You rock!<3

    VastaaPoista
  10. No arvaa, miten fiiliksissä olin kun keittiöstä kuului, että "...Hei täällä on joku piirustus mukana!" Mobilepakkauksen päällä lukee muuten Guggenheim. Mikä on mun mielestä ihan selvä merkki siitä, että Helsinkiin pitää saada oma Guggenheim. Ehkä sielläkin on sit kivoja piirustuksia.

    Ja tietty vastaan, kuinkas muutenkaan :)

    VastaaPoista
  11. nido on kiva <3 ja piirrustus on kiva ja noi pienet magneetit on ki vo ja! mullekin! mistä niitä saa?

    VastaaPoista
  12. Alan varmaan lähentelemään jotain ennätystä tällä vastausvauhdilla...

    Nuo pienet magneetit ovat tajuttoman hyviä, niin vahvoja, että jääkaapin ovestakin ne täytyy liu'uttaa reunan yli irti. Magneettien nimi on Mighties (kurki Googlen kuvahausta!), ja niitä myy Helsingissä ainakin Pino (Fredrikinkatu 22). Kuuluvat vakiovalikoimaan, myyjä tietää heti, mitä tarkoitat, jos käyt kysymässä "niitä teidän magneetteja". Todella katkonaisen muistikuvani mukaan 8 kappaleen pakkaus maksaa n. 13€.

    VastaaPoista
  13. ah oot ihana! kiitos! pinoon siis kipinkapin :)

    VastaaPoista
  14. Mä olen vähän kade tuosta kuumailmapallopiirroksesta. Varsinkin kun en saanut oikein selvää, että mistä te sen mobilen hankitte. :D

    Oon vähän kade ihanista koiristakin kyllä. <3

    VastaaPoista
  15. Oh, sori hei, huomasin vasta nyt kommentin :)

    Mobile on Artekista, vaihtoehtoja oli koko liuta ainakin Etelä-Espan myymälässä, tosin muistan nähneeni samaa sarjaa muutaman Espoonkin liikkeessä. Hinta oli kolmisenkymppiä.

    VastaaPoista
  16. Olisiko sinulla valokuvaa kuumailmapallomobilesta.

    VastaaPoista
  17. Koko mobilesta ei ole, mutta osia siitä näkyy täällä :)

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.