15.1.2011

Päivänaloitus

Ne päivät, joina kenenkään ei tarvitse olla epäinhimilliseen aikaan yhtään missään, alkavat meillä aina samoin.

Kukonlaulun aikaan kuulen unen läpi, kuinka Koda käy tarkistamassa, ollaanko sängyssä herätty. Ellei olla, se menee jatkamaan uniaan, ja tulee takaisin vasta sitten kun sängystä kuuluu puhetta.

Kun puhetta (myös kuiskailu, mumina ja yskiminen lasketaan) kuuluu, se hyppää sänkyyn heiluttelemaan häntäänsä, tallomaan itse kunkin päälle ja valtaamaan peitot itselleen. Sitten köllitään.


Aamuköllimiseen kuuluu aina olennaisena osana laumanjohtajan kasvojen peseminen (kriittisimpinä osina korvat ja otsa). En tiedä, miksei Koda näe omien kasvojeni pesemistä koskaan tarpeellisena, mutta olen siitä hyvin kiitollinen.



Nido on ollut pennusta saakka hirveän aamuäreä, joten se heräilee yksin.


Seuraavaksi aamiaiselle. Olen itse kulinaarisesti vahvasti rajoittunut, mutta onneksi joku sentään syö meillä kaunistakin ruokaa.




Omissa aamutoimissani olennaisinta osaa näyttelee aamiaisen sijaan kaikkien mahdollisten saatavilla olevien uutisten haaliminen. Yleensä luen olennaisimmat puhelimesta jo ennen kuin nousen sängystä.


Olen mahdollisesti talouden ainoa uutishamsteri siksi, että noudatan sanomalehden lukemisessa boheemia "mä vähän taittelen tätä tästä, että on helpompi lukea" -lukutekniikkaa, jonka jäljiltä lehti on valmis paperinkeräykseen.

Uutis- ja aamiaistankkauksen jälkeen suunnataan ulos. En ihmismuumina lenkkeile itse tällä hetkellä ollenkaan, mutta puistoon saatan lähteä kököttämään. Ihmismuumin pukeutumisessa vaaditaan oveluutta ja hyviä varusteita, itseltäni puuttuu suurilta osin molemmat. Lontoosta syksyllä ostetuista mukamas-mahavaraisista talvitakeista menee kiinni enää toinen.


Ja sekin yhdellä napilla.

(Kokemukseni mukaan maailmassa on olemassa vain kahdenlaisia miehiä - ammattivalokuvaajia ja niitä, jotka saavat kaiken ja aivan erityisesti puolisonsa näyttämään kuvissa kammottavalta. Arvatkaa, kumpaan alalajiin laumanjohtaja kuuluu.)

Muuminkäärimisen jälkeen ajetaan puistoon.


Yhden sijaan kahden koiran omistamisessa kaikista hienointa on se (siis sen jälkeen, että saa elää kahden mielenkiintoisen tyypin kanssa), että niistä on toisilleen parasta mahdollista seuraa. Meidän tapauksessamme näin on senkin takia, että siperialaisten leikkeihin eivät muut yleensä edes halua osallistua.






...Enkä kyllä yhtään ihmettele.

Siperianhurtat saavat seuraavaksi ruokaa ja kaksijalkaiset suuntaavat sukujuhliin. Päivän haaste: ihmismuumin juhlapukeutuminen. Hyvää lauantaita kaikille!

4 kommenttia:

  1. Jaahas, etsin vastausta kommenttiini, mutta ilmeisesti olenkin unissani kommentoinu tai sitten hävinnyt pahemman kerran teknologiselle haasteelle.

    Tarkoituksena oli onnitella jo aikoja sitten, ihmetellä uskaltaudutko karvakuonojen kanssa tuonne peilikirkkaalle alustalle ulkoilemaan ja ilmaista kiinnostukseni Nidon ja Kodan suhtautumisesta pikkuihmisiin :).

    VastaaPoista
  2. IIIIIIhaaaanaaaa postaus! Puistossa könöttäminen on kyllä ehdottomasti ainoa oikea vaihtoehto ihmismuumille! Noi kelit on nyt semmoset, et minikokoiset ihmismuumit EI SAA yhtään kokeilla onneaan parin jättikokoisen huskyn ulkoiluttamisessa jääteillä!!

    Meillä ulkoilu on tällä hetkellä sellaista, että Rosa-mummulle on aurattu omalle pihalle hänen arvolleen sopivia kävely- ja kellimisreittejä (vrt. Ronja ;D). Rilla Riiviö sitten juoksentelee pitkin pihoja ja saa hepulikohtauksia, jos vaikka tuuli kuljettaa kuivunutta lehteä hangen pintaa pitkin. Sitten kun tullaan sisälle, hän lyllertää paperille tekemään iiiison pissan. Pään päällä on puhekupla, jossa lukee: 'kato mamma, mä osasin näin hyvin pidättää, vaikka oltiin pihalla niin kauan'. Hmm... :D :DD :DDD

    Ps. Saako udella, että milloin noin suurinpiirtein ihmismuumin jakautuminen kahdeksi saattaisi tapahtua?

    VastaaPoista
  3. Satsu, meidän langaton yhteys ei ainakaan osu yhtään yksiin Bloggerin kanssa, joten olisikohan siellä sama ongelma?

    Kiitos onnitteluista :) Joo, päätettiin jo etukäteen että lumentulon jälkeen koiria käyttää vain mies. Kodan suhtautumisesta pikkuihmisiin ei ole oikein mitään tietoa, mutta ei tosin huoltakaan, sillä se on sopeutuvaista ja rennosti muutoksiin suhtautuvaa sorttia. Nido taas pitää lapsista, etenkin vaippaikäisistä. Molempia koiria on lisäksi pennusta saakka totutettu sietämään lapsille tyypillistä, arvaamatonta käsittelyä (mistä on seurannut se, että kumpaakaan ei esimerkiksi kiinnosta pätkääkään, jos joku tulee kesken unien repimään korvasta/hännästä/muista ulokkeista).

    annamari, juujuu, ei kokeilla! Alkaa ulottuvuudet olla vähän sitä luokkaa, että hyvä jos pysyn enää omillakaan tassuillani pystyssä.
    Voi että, pentuaika talvella! Meidän kaikki koirat on tulleet alkukesästä, joten nuo pennun kanssa talvisin kohdattavat erikoisuudet on mulle ihan vieraita. Voisin näin äkkiseltään ajatella lumihangen olevan siisteintä, mitä koiranpentu voi kuvitella. Ei sillon voi mihinkään pissaamiseen keskittyä!

    Arvioitu valmistumisaika on huhtikuun puolivälissä. Oma arvaukseni tosin on, että ipana tulee etuajassa, mutta vappuun mennessä nyt joka tapauksessa :D

    VastaaPoista
  4. Ahhahhaahahaa, meillä myös retuutetaan koiria korvista ja tökitään kylkeen ja aina huomautetaan että "tämmöstä on sitten kun on lapsia" :). Meidän karvapalloilla on aika vähän lapsikokemuksia, mutta tuntuvat olevan innokkaita tutustumaan, joskus liiankin :). Hatun nosto miehellesi, mä olen joskus reissuleskenä kauhistellut yksinhuoltajien elämää (=lenkitys, töitä, lenkitys, lenkitys, nukkumaan)!

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.