29.8.2010

Vierihoidossa

Nido sai tänään vieraita. Parhaat ystäväni sattuvat olemaan myös Nidon lempi-ihmisiä, joiden viereen sohvalle on pakko tunkea.


Rentoutumishetkeä häiritsevät saavat osakseen halveksuvaa mulkoilua.




...Ja lempihenkilöt ihailevia katseita.

25.8.2010

Elokuvailta

Kun kiiltävä kiekko napsautetaan esiin muovikotelon kätköistä ja isäntäväki pesiytyy sohvalle, kannattaa olla paikalla. Aivan erityisen suositeltavaa on yrittää tunkea syliin, mutta mikäli yritys torpedoidaan, on vain asetuttava keskeiselle paikalle näyttämään rapsutettavalta.


Jos elokuva käy jännäksi, on hyvä tarttua lähimpään ihmiseen. Ihan varmuuden vuoksi.

21.8.2010

Koiranhuoltopakkaus

Laumanjohtaja osti jokin aika sitten itselleen uudet aurinkolasit. Lasien mukana tuli huoltosetti, johon kuului minikokoisia ruuveja, ruuvimeisseleitä, vaihdettavat nenätuet, liina linssien puhdistusta varten ja - tätä laumanjohtaja haluaa ehdottomasti painottaa - törkeän siisti kotelo.

Mielestäni olisi suotavaa, että koiranpennun mukana tulisi samanlainen koiranhuoltopakkaus esimerkiksi äitiyspakkauksen toimintaperiaatteen tapaan: tuleva pennunomistaja voisi tilata pakkauksen kennelliitolta tai kasvattajalta ja maksaa viulut itse. Tai tulostaa netistä ostoslistan ja lähteä ostoksille. 

Itse suosittelisin huoltopakkauksen sisällöksi seuraavia hyväksi kokemiamme juttuja, joille löytynee tarvetta jokaisesta koirakodista harrastuksista ja roduista riippumatta. Tilankäytöllisistä syistä pikkuruiset kuvat saa klikattua isommaksi.


Koiran ensiapupakkaus 
Sisältää kaiken mahdollisen punkkipihdeistä sidetarpeisiin. Tosin parhaat punkkipihdit ovat kuulemma sellaiset, jotka kiristävät hirttosilmukan punkin ympärille. Itse käytän kotkankynsiäni. Tämä pakkaus on ostettu yksityiseltä eläinlääkäriasemalta. Sen yleisestä saatavuudesta en osaa sanoa, sillä muilla asemilla en ole nähnyt näitä myynnissä.

Mikä tahansa suun kautta nautittavaksi tarkoitettu hiilivalmiste käy ja sama purkki käy niin eläimille kuin ihmisillekin. Aktiivihiili siivoaa ruoansulatusjärjestelmää - se imee itseensä mahdolliset vatsavaivojen aiheuttajat, muttei kuitenkaan imeydy potilaan elimistöön. Potilaan pökäleet ovat käytön jälkeen reippaan mustia.


Desinfiointiaine
Tämäkin on ihmisten ja elikoiden yhteisestä lääkekaapista. Mikä tahansa antiseptinen liuos käy, mutta itse suosin suihkeita siksi, että niiden levittäminen on hankalissakin olosuhteissa helpompaa ja hygieenisempää. Suihkeiden kanssa on tärkeää, että aine ei kirvele, sillä kirvelevä, kylmä suihkaisu suoraan haavaan saattaa saada potilaan sätkimään. Ja maailmankaikkeus tietää, ettei sätkivän siperianhuskyn kanssa ole kiva työskennellä.

Tankoparsaa säilykkeenä
Ei kuulkaa, tässä ei nyt haksahdettu pastakastikereseptin puolelle. Tankoparsan teho perustuu siihen, että koiran ruoansulatus ei pysty sulattamaan sitä, joten se kuljettaa mukanaan haitalliset esineet elimistöstä ulos. Jostain luin, että se myös kietoutuisi haitallisen esineen ympärille, tiedä häntä. Tankoparsaa kannattaa antaa koiralle ensiapuna esimerkiksi silloin, kun epäilee koiran syöneen jotakin terävää (tai esim. citykanin luita...). Tankoparsa on koiralle täysin vaaratonta ja se myös näyttäisi vilkastuttavan suolen toimintaa. Meille sen käyttöä on suositellut mm. Viikin yliopistollisen eläinsairaalan lääkäri. Raaka tavara ei käy ilmeisesti siksi, että koiran elimistö ei ole kovin hyvä prosessoimaan raakoja vihanneksia.

 

Koiran turkille sopiva laadukas harja
Kuvassa Furminator, joka on ehkä neljäs tai viides meillä käytössä ollut harja. Hinta oli muistaakseni viiden- tai kuudenkympin tienoilla, mutta vehje maksaa kyllä itsensä takaisin. Sopii parhaiten koirille, joilla on pehmeä alusvilla. Terä on oikeasti terävä, joten kannattaa varoa asiakkaan ihoa.

Hyvät kynsisakset
Olen kuullut satumaisia tarinoita aamunkoitossa välkehtivistä kynsisaksista, jotka eivät tylsy koskaan, mutta ainakin meillä kynsisaksien tilalle on pakko ostaa välillä uudet. Kynsisaksien terävyys palkitaan työskentelymukavuutena etenkin silloin, jos kauneussalongin asiakas on hieman vastahakoinen manikyyrissäkävijä. 


Shampoo
Shampoon valintaan kannattaa kiinnittää erityishuomiota silloin, jos koiran iho on herkkä, etenkin jos koiran turkki on helposti likaantuvaa sorttia. Herkkäihoisen (ja mullassa mielellään kylpevän) Ronjan kylpyhuoneen kaapista löytyy Helläpesua, kun taas meillä pestään vähän millä sattuu. En vaadi shampoolta oikeastaan muuta kuin sen, että se ei kirvele silmissä, tuoksu voimakkaasti eikä vaadi minuuttien vaikutusaikaa. 

Ja jos saisin itse suunnitella pennunomistajapakkauksen sisällön, lisäisin sinne myös emäntää varten (rauhoittavien lääkkeiden, korvatulppien ja varahermojen lisäksi) näitä:


Biohajoavia, mahdollisimman myrkyttömiä pesuaineita
Biohajoavia ja mahdollisimman myrkyttömiä siksi, että ainakin eräällä tuntemallani koiranpennulla on tapana maistella kaikkia kodin pintoja varsinkin silloin, kun ne on juuri pesty. Eivät nämäkään ehkä ihan virvokkeiksi käy, mutta tekevät huomattavasti Fairya ja Ajaxia vähemmän hallaa elimistölle. Ja sopivat herkkähipiäiselle emännällekin paremmin.

Onko Suden hetken lukijoilla jotain lisättävää listaan?

19.8.2010

Kun saapuu syys

Varmoja syksyn merkkejä on kolme:

1) Emäntä siirtää vaivihkaa maailman parhaat kengät käden ulottuville. Tai edes pari paria. Ihan vaan siltä varalta, että jos jonain päivänä vaikka uskaltaisi jo vetää ne jalkaan ilman, että silminnäkijät soittaisivat tohtorille (viime vuonna maltoin elokuun viimeiseen viikkoon saakka).


2) Aamulenkit. Siis sanan varsinaisessa merkityksessä. Yleensä kutsun aamulenkiksi mitä tahansa liikkumista, mikä tapahtuu lähempänä heräämistä ja aamiaista kuin seuraavaa ateriaa ja uudelleen nukahtamista. Mutta tänään meillä oltiin ihan oikeasti ovesta ulkona ennen puoli seitsemää. Aamulla.



...Ja yöunia jatkettiin tietysti heti, kun päästiin kotiin.

3) Vaihtunut uniseura.

Kesällä on inhottavaa nukkua hikisten ihmisten vieressä, joten sitä nukkuu mieluummin vaikka lattialla. Viimeisen parin viikon aikana ihmiset ovat kuitenkin heränneet havunneulasten tuoksuun ja seuraavaan näkyyn.


En malta koskaan olla rapsuttamatta siperianmöykkyä sellaisen vierestä herätessäni. Siitä seuraa möykyn hieman ärtynyttä ähinää ja asennon korjausta. 

Möykky pitää syksyssä erityisesti siitä, että emäntäkin ymmärtää häipyä asunnosta koko päiväksi ja palaa parhaimmassa tapauksessa vasta juuri sopivasti ennen siperialaisruokailua.

13.8.2010

Kerän väärinkäyttäjä

Maailman kylmin asuttu paikka on Siperian Oimjakon, jossa tehty pakkasennätys on -70C ja rapiat.


Nidon juuret eivät ole ainakaan siellä.

Se ei yleensä vaivaudu parvekkeelle, ellei arvele olosuhteiden soveltuvan auringonottoon. Parvekkeella ei ole lämpömittaria, mutta koska parvekelasien ulkopuolella asteita on +25C, uskoisin, ettei lasien sisäpuolella ole ainakaan kylmempää.




Tätä viimeisenä esiteltyä asentoa kutsutaan meillä susikeräksi, se on käytössä kaikilla koiraeläimillä ja sen tarkoitus on pitää eläin helposti paleltuvaa kirsuakin myöten lämpimänä. 


Sitä en tiedä, mihin tarkoitukseen Nido luulee asentoa käyttävänsä. Ehkä sillä on parvekkeellakin vähän kylmä. 
Kuva täältä.

10.8.2010

Saimaan saaressa pikkuinen... susilauma!

Torstaiaamuna kävin koirien kanssa viemässä "vähän" postia läheiseen postilaatikkoon.


Ja sitten pakkaamaan muka-tärkeitä tavaroita laukkuihin ja koiria autoon. Pakkaan yleensä mukaan vähintään pari kassillista täysin turhaa tavaraa, mutta mielestäni kaikkeen pitää varautua. Siis esimerkiksi ydinlaskeumaan ja takatalveen.

Muistelimme molemmat, että Kodalle ostettiin viimevuotista venereissua varten hieman isommat pelastusliivit, jotta ne sitten menisivät sen päälle tänäkin vuonna.


...Ja kyllähän ne menivätkin! Periaatteessa. 

Onneksi lähin eläinkauppa on melkein naapurissa, joten Kodalle käytiin valikoimassa täysikasvuiselle siperianhurtalle paremmin sopivat liivit.

Automatka Ristiinaan oli pitkä ja piinaava ja Koda vikisi takakontissa koko matkan ajan. Taukopaikalla ilmeni, että Nido oli ahdistanut Kodan matkan ajaksi nurkkaan niin, että Kodalla oli ollut käytössään n. 1/3 takakontista. Nidolla loput. Asia korjattiin ja matka jatkui huomattavasti rauhallisemmin.

Vähän harmitti, että lähtö oli venynyt niin pitkälle iltaan, mutta sekin onneksi korvattiin ihan ookoolla auringonlaskulla.


Saarielämä vei koirat nopeasti mennessään ja täydelliseen villiintymiseen meni n. 15 sekuntia. Sen jälkeen ihmiset kelpasivat lähinnä muonitusjoukoiksi ja korvat suljettiin emännän äänen kaltaisilta tyhjänpäiväisyyksiltä kokonaan.





Nido viettää venematkat mieluiten joko veneen katolla uljaana navigoiden tai oven edessä torkkuen. Takaisintulomatkalla se luotti siihen, että ihmismiehistö osaa kotisatamaan, ja keskittyi itse nauttimaan aaltojen tuoksusta ja vahtimaan veneen sisätiloja.

"Teetkö sä jotain voileipää siinä? Onko toi isompi mulle? 
Joo, laita vaan vielä sitä lammasta. Tarjoilu yläkannelle, kiitti."

3.8.2010

Muurame

Perjantaina luolaan ilmestyi ruskeita paketteja ja kokoamisohjeet.

Me ihmispoloiset emme tietenkään ole mitään ilman siperialaisvahvistuksia. Onneksi meitä siunattiin korvaamattomilla apuvoimilla.



Nido toimi tietysti rakennusmestarina. Ja Koda... öö... taustatekijänä.



Epäilemättä nimenomaan siperialaisten työpanoksen ansiosta lopputulos on erinomainen.


Torstaina pakkaamme kahdeksan tassua ja ainakin neljä kirjaa autoon ja suuntaamme kohti Saimaata. Kameran kanssa, tietysti.