30.7.2010

Kahden siperialaisen ja yhden emännän helleadaptaatio

Kuten joku on ehkä joskus kuullutkin, syksy on lempivuodenaikani. Kevätkin voi olla ihan jees, tosin jees-kerroin on suoraan verrannollinen loskaksi muuttuneen lumen määrään. Viime keväänä jees-kerroin oli aika alhainen.

Talvea olen ennen vihannut, koska on kylmää. Inhoan kylmää. Koirien ja etenkin siperianhuskyjen kautta olen kuitenkin ryhtynyt arvostamaan sitä sillä samalla tasolla, jolla äidit alkavat lopulta pitämään hiekkalaatikon reunalla istumisesta - on ihan kiva seurata vierestä sitä, miten kivaa pikkutyypeillä on, vaikka itse olisikin mieluummin jollain Kuuban autiolla hiekkarannalla lukemassa naistenlehtiä.

Kesästä meillä ei kyllä tykkää kukaan. Etenkään tästä nimenomaisesta kesästä. En pidä siitä, etten voi pukeutua kunnolla (villasukkiin ja Uggeihin) enkä nukkua ollenkaan. Ja kesämekotkin on sitä paitsi ihan rumia.

Pahinta on se, että koirien kanssa ei voi harrastaa normaalisti. Koirapuistoon ei ole oikeastaan asiaa, sillä siperialaiset eivät itse tajua, milloin lämpöhalvaus on niin lähellä, että riehuminen kannattaisi lopettaa. Lenkin maksimipituus on suunnilleen kaksi kilometriä ja suositeltava vauhti on n. askel/10sek.


Tilanne vaatii jatkuvaa jääpalavalmiutta.


Yritän pitää tyyppien vesikupissa koko ajan tuoretta vettä ja vesi tarjoillaan siis on the rocks.


Jääpaloja on tietty kiva kuljettaa myös vesibaarin ulkopuolelle. Kuvassa Koda pohtii seuraavaa liikettään matolla, joka näyttää tuolta vain siksi, että sen päällä on harjailtu koiraa (joo, en tiedä miksi). Nido narskuttelee jääpalat mielellään heti, mutta Koda keskittyy niiden heittelemiseen ympäriinsä ja jättää ne sitten lojumaan. Kokeiltu on myös nyrkinkokoisia jättijääpaloja, mutta niitä Koda käyttää jalkapallotarkoituksiin, mikä sotkee huomattavasti suuremman osan asunnosta.


...Näiden kanssa sotku rajoittuu lähinnä vesibaarin välittömään läheisyyteen. Olenko muuten maininnut, että haluaisin joskus sata neliötä laattalattiaa?


Emäntä yrittää selvitä helteestä viilin, kirpeiden tuontiomenoiden, kirsikoiden, mansikoiden ja uusien Ultimathule-lasien voimalla.

Tosin valitettavasti viime päivät ovat sisältäneet aivan liian vähän edellämainittuja ja aivan liian paljon tätä, eilen vaatimattomat kahdeksan tuntia (18-04):


Olen kieltämättä välillä miettinyt, mitä ihmettä kahden ihmisen perhe tekee kahden neliömetrin kokoisella ruokapöydällä, mutta nyt sekin sitten selvisi. Olen myös tässä parin päivän sisällä tullut siihen tulokseen, etten kyllä tasan varmasti mene enää ikinä naimisiin tai jos nyt sitten kuitenkin menen, suoritetaan vieraiden kutsuminen sillä kerralla tekstiviesteillä.

27.7.2010

Tyyny

Olen yrittänyt etsiä olohuoneen uuden villamaton kanssa yhteen sopivia, kovaa käyttöä kestäviä, puuvillaisia tai villaisia jättikokoisia lattiatyynyjä. Huonolla menestyksellä.

Olin jo luovuttanut ja unohtanut koko tyynyasian, kun eilen huomasin täydellisen lattiatyynyn ilmestyneen keskelle olohuonetta. Siinä se lojui toimettomana, pehmeänä ja väreihin sopivana. 

Otin sen heti käyttöön.


Huonoina puolina mainittakoon, että tyyny ei herkän luonnonmateriaalinsa takia ole konepestävä ja pidemmän käytön jälkeen se alkaa esittämään vaatimuksia. Se tosin myös lämpiää itsestään ja kietoutuu ympärille. Ja tuoksuu havumetsälle.

26.7.2010

Savanni nukahtaa

Ehdin hyvin lyhyen ajan uskotella itselleni, että syksy on tullut. Suureksi järkytyksekseni lämpömittarin lukema alkaa kuitenkin taas kolmosella.


Tällaisina päivinä meillä pysytellään kivilattian puolella.

17.7.2010

Lukutoukan muusa

Uskoisin saaneeni laumanjohtajan vihdoin innostumaan lukemisesta kahdesta syystä. Ensinnäkin meiltä löytyy erinomaisia lukupaikkoja.


Toisekseen meiltä löytyy aina myös lukuseuraa. Joka nuolee siinä samalla pihaleikeistä saadut haavat ja odottaa uskollisesti vieressä vaikka takakanteen saakka.

14.7.2010

Kuvahaaste

Eija-h haastoi kaivelemaan kuvatiedostoja. Koska tämä blogi ei tarkoituksellisesti yllä elämäni kaikille osa-alueille, jouduin hieman improvisoimaan laskentatavassa.

1. Avaa kuvatiedostostasi neljäs kansio 
(päätin avata Kodan kotiutumisen jälkeen neljännen)
2. Avaa neljännen kansion neljäs kuva
3. Julkaise kuva blogissasi ja selitä se
4. Haasta neljä muuta bloggaajaa mukaan!


Kuva on otettu pari päivää sen jälkeen, kun Koda muutti meille. Tässä vaiheessa kameran naksahdukset olivat kaikesta kiinnostuneelle pennulle vielä liikaa, eikä sylissäkään sitä paitsi ollut yhtään kiva olla. Ja emännällä oli näköjään tumma tukka ja farkut, joita en edes muistanut omistavani. Enkä kyllä muistanut sitäkään, että olohuone on joskus näyttänyt tältä.

Bonuksena pari lisäkuvaa samasta kansiosta:




(Huom. täplikäs vauvamasu. Ja kyseenalaistava nenä vasemmassa reunassa.)

Haastan mukaan kaikki tätä lukevat bloggaajat sillä erotuksella, että kehotan valitsemaan tämän vuoden neljännen kansion. Haasteeseen tarttumisesta sopii ilmoittaa kommenttimuodossa.

10.7.2010

Maakuntamatkailua

Kaiken alleen hukuttava helleaalto on saanut meidät pysyttelemään visusti sisätiloissa sälekaihtimet suljettuina siihen saakka, kunnes aurinko ei enää porota. On meillä kyllä muutakin tehty.


...Kuten esimerkiksi matkustettu kuninkaallisessa seurassa. Toisin kuin vulgäärit siperianhurtat, Hänen Taivaallinen Sädehtiväisyytensä matkustaa arvokkaasti takapenkillä, toisinaan lakeijan sylissä, mutta mieluiten ehkä yksinään. Silloin takapenkille ilmestyy oheistarpeita, kuten hevostyyny


Pysähdyspaikalla Hänen Keisarillisuutensa odottaa kärsimättömänä tarjoiluja, joita alamaiset on lähetetty hakemaan.


...Ja jotka omalta osaltani rajoittuvat yleensä tähän. Olen kiitollinen sille insinöörille, joka on pitkän tuotekehittelyn tuloksena ymmärtänyt, että jokaisesta itseään kunnioittavasta autosta on löydyttävä granditeline.

Sillä välin, kun itse kuskasin kuninkaallisia ympäri maakuntia, olivat laumamme miespuoliset jäsenet ensimmäistä kertaa keskenään kotona koko yön yli. Koitoksesta selvittiin lähes vahingoitta: mitä nyt laumanjohtaja putosi leikkipuiston laitteesta (???) saaden ammottavan aukon polveensa, Kodalta löytyi silmäkulmasta (?!?!) elämänsä ensimmäiset kaksi punkkia ja olohuoneen rahin kanssa oli sattunut pienimuotoinen vesivahinko.


Nappasin tämän kuvan kotiin palattuani. Siinä tiivistyvät mielestäni kaikki ne syyt, miksi minun ei ehkä kannata jatkossakaan luottaa siihen, että meillä pärjätään yön yli ilman emäntää.

4.7.2010

Valvomo

Parveke tuli asunnon mukana ikään kuin bonuksena, emme koe olevamme parvekeihmisiä ja vasta hieman ennen muuttoa mieleen juolahti, että parveke on ilmeisesti tapana kalustaa jotenkin. Siksi päätimme kalustaa parvekkeen sen todennäköisimpiä käyttäjiä varten.

Parvekkeemme on aika hankalan muotoinen - kapea ja pitkähkö, joten tilankäytön optimoimiseksi sinne päätettiin rakentaa (= minä päätin, että laumanjohtaja rakentaa) kiinteä laveri.


Laverin materiaali valittiin parvekkeen valmiin lattian mukaan ja se rakennettiin parvekkeella jököttävän pylvään ympärille. Laveri suunniteltiin koirakäyttöön: halusimme, että perheessä kulloinkin asuvilla koirilla on mukava paikka, josta ne näkevät hyvin ulos. Siksi laveriin ei rakennettu kunnollista selkänojaakaan näköesteeksi, vaan selkänojan virkaa toimittaa kausittain vaihtuva tyynykasa, joka on koiranpennun suuressa suosiossa.

 



Toinen parvekkeella muutosta saakka ollut kaluste on pyöreä, alennusmyynnistä löydetty lepotuoli. Se on tilankäytöllisesti maailman älyttömin esine etenkin pieneen tilaan sullottuna, mutta halusin sen ehdottomasti siksi, että Nido pitää pyöreistä nukkuma-alustoista ja minä pidän kaikesta pehmeästä. Tuoli onkin hellesäällä lähinnä meidän kahden käytössä, en tiedä onko laumanjohtaja edes ehtinyt istua siinä koskaan.


Siperialais- ja sapiens-käyttäjiä varten parvekkeella on myös koneellinen viilennys.


...Eli Matsuin pieni pöytätuuletin, jonka pinnoihin Koda on vihdoin oppinut olemaan työntämättä kuonoaan. Koska emännällä on ongelmia elävien kasvien hengissäpitämisessä ja siperialaisilla on vaikeuksia ymmärtää, miksi kaikkea vihreää ei saa syödä, ovat parvekekukat jo valmiiksi kuivia.


Työhuoneesta saneerattu hyllykkö on parvekkeella väliaikaissäilytyksessä ja kuivaustelineessä killuvat lyhdyt ovat olleet kaksi vuotta matkalla kattoon. Lisäksi emännän ostoslistalla lukee puuvillaverhot partsille, jotta lauma pääsisi tarvittaessa katseilta piiloon.