25.6.2010

Juhannuspäivitys

...Ei meidän tapauksessamme sisällä järvimaisemia, vaan työhuonetunnelmia.

Koska olen hyvin pikkumainen ihminen, halusin kostaa seinältä alas heittäytyneelle peilille ja tehdä jäljelle jääneistä kehyksistä jotakin muuta. Siispä päätin, että kehyksiin tehdään magneettitaulu, jotta jääkaapin oveen kerääntyneet lappuset, valokuvat ja runonpätkät saadaan turvaan laumanjohtajan luovalta ruoanlaitolta, joka levittää pastakastikkeet yleensä ympäri keittiötä.

Alkuperäinen ajatus oli kaikessa naisenlogiikkapitoisuudessaan vertaansa vailla, joten jätän sen yksityiskohdat julkaisematta. Toteutukseen pääsi laumanjohtajan suunnitelma, joka alkoi siitä, että paikalliselta peltisepältä tilattiin kehyksiin sopiva peltilevy (tilaus hoidettiin puhelimitse ja puoli tuntia myöhemmin levy oli valmis. Hinta 25€.)

Läheisestä K-Raudasta (jonka pojat olivat tässä vaiheessa kuulemma jo ihan avoimesti naureskelleet laumanjohtajalle) haettiin purkki primeriä, eli liukkaan pellin pinnasta tartuttavamman tekevää mönjää. Sudin sitä peltilevylle kerroksen, maltoin odottaa vuorokauden kuivumisajasta kymmenisen tuntia ja maalasin telalla päälle kerroksen seinämaalia. Vuorokautta (jonka jaksoin odottaa kokonaan!) myöhemmin valmis levy ujutettiin kehyksiin.


Voilá!

Varsinainen työhuoneprojekti näyttää nyt osittain valmiina tältä:








Tämä puoli huoneesta on siis valmis, mutta toinen on pelkkää rojuröykkiötä. Ihailemaani senkkiä ei enää löytynyt Ikeasta, joten joudumme kehittämään suunnitelman B, jonka pääosassa on valitettavasti huomattavasti kukkarokohtalokkaampi Muurame tai Kirsi Valanti.


Yllä todiste siitä, että pintaremontointi on ihan koko lauman yhteinen harrastus, johon jopa yskästä (?) kärsivä Koda on osallistunut parhaan kykynsä mukaan.

Suden hetki toivottaa lukijoilleen parasta mahdollista juhannusta! 
...Ja toivoo, että järven rannalla sitä viettävät nauttisivat olostaan meidän muidenkin puolesta.

23.6.2010

Juhlavastainen ihminen

En myönnä olevani erityisen juhlavastainen ihminen. Vappuaatto nyt vain sattui kulumaan kylpyhuoneen kaappeja siivotessa ja vastaavaa puuhaa olen keksinyt jostain syystä juhannuksellekin.


Laumanjohtajan viehkeät pohkeet tässä vetelevät maalarinteippiä pitkin kaoottisessa tilassa olevaa työhuonetta, joka on näyttänyt ennen muun muassa tältä. Olen päättänyt, että huone pistetään vihdoin kerralla sellaiseen kuntoon, että se miellyttää silmää jatkossakin ja aiheuttaa ehkä jopa vaimeita onnenhuokauksia. 

Viime viikonloppuna huoneeseen ostettiin valkoiset puuvillaverhot ja peilinräjähdyksen aikoihin olimme hakemassa Ikeasta ylläolevassa kuvassakin pilkottavia valkoisia seinähyllyjä (ja lakanoita... ja juomalaseja...). Eilen suuntasimme tomerina lähimpään K-Rautaan, josta oli tarkoituksena löytää jotain helmiäisen kiiltävän söpöä maalia työhuoneen seinään sudittavaksi.



Tikkurilan Tunto -efektimaaliesitteestä löytyivät sitten nämä erittäin ei-helmiäiskiiltäväsöpöt kuvat, joihin ihastuin niiden äärellä käydystä keskustelusta piittaamatta.

"Tarkottaako toi kolmosnumero tossa sitä, että se on supervaikee tehdä?"
"Joo varmaan."

Maalausosaston poikien (jotka muuten virnuilee aina meidät nähdessään) lukuisista ohjeistuksista huolimatta en missään vaiheessa oikein tajunnut, miten pinta saadaan aikaan, mutta puoli tuntia värikarttaa tuijotettuani valitsin kuitenkin itsevarmana kaksi harmaan sävyä, joilla maalaus oli tarkoitus toteuttaa. Näkemykseni oli, että harmaiden on oltava lämpimiä, jotta huone pysyy mahdollisimman monikäyttöisenä ja viihtyisänä rajusta tehosteesta huolimatta.

Kun seinään oli saatu sudittua ensimmäiset kymmenet sentit tummempaa harmaata totesin, että vedetäänkin koko seinä samalla maalilla (ja sain vastaukseksi pitkän huokauksen). Olin ilmeisesti vahingossa löytänyt sellaisen täydellisen keskiharmaan sävyn, josta olen joskus villeimmissä unissani salaa haaveillut, ja sävy oli seinällä niin kaunis, etten halunnut sotkea sekaan mitään muuta. 








Huone on vielä sekaisin, laumanjohtaja aavistuksen skeptinen ja koirat pitävät hanketta kokonaisuudessaan melko arveluttavana, mutta minä olen uskossani jälleen kerran muita vahvempi.

Kaaoksen keskeltä löytyi sitä paitsi vahingossa syntynyt, elämämme loistavasti kiteyttävä asetelma!


(Kuvassa rakennusmitta, valokuvien arkistointiasema, kirja ilmailulaista, valokuvakirja Toscanasta, seinänpaikkausaine ja harrypotterit, joita laumanjohtaja kahlaa läpi ilmoitettuani, etten tasan varmasti avioidu tyypin kanssa, joka ei ole niitä lukenut.)

Palaan asiaan valmiin työhuoneen merkeissä. Odotatte epäilemättä jännittyneinä.

22.6.2010

Kerro kerro kuvastin

Yleisesti sisustamiseen liittyvien asioiden hankkiminen ei tuota minulle minkäänlaista ahdistusta. Tähän sääntöön poikkeuksen tekevät peilit (ja matot, mutta siitä lisää myöhemmin). Peilit ovat aina rumia. Kehykselliset ja kehyksettömät, pienet ja suuret. Peilikaapit aivan erityisesti.

Muutaman kuukauden takaisen eteisremontin yhteydessä jouduin kiertämään useamman sisustusosaston ja -liikkeen, ennen kuin sopiva peili löytyi Bauhausista. Kuudellakymmenellä eurolla. Mietin peiliä kassalle kiikuttaessamme, sitä autoon sulloessamme ja vielä seinälle ripustettaessakin, voiko peilinhankinnasta selvitä näin helpolla. Eilisellä Ikea-reissulla ohitin peiliosaston itseeni tyytyväisenä rallatellen. Olisi pitänyt tietää paremmin.

Kodalla on tapana möhistä yhdestä neljään kertaan silloin, kun joku tulee kotiin koirien ollessa kahdestaan. Se päästää möhinänsä siinä vaiheessa, kun etuovi on avattu ja väliovi vielä kiinni. Yksi möhinä ("Möh!") kääntyy vapaasti suomennettuna jotakuinkin "Olin just nukkumassa!". Neljä möhinää ("Möh - möh - möh -- möh!") taas kertoo siitä, että kotona on riehuttu. Kahden ja kolmen möhinän merkitykset ovat meille vielä epäselviä, mutta eilen Ikeasta palatessamme Koda möhisi kuusi kertaa. Tiesin heti, että jotain on tapahtunut.


Koda tapahtumapaikalla spontaanisti valitsemansa kuvausilmeen kera

Välioven avatessamme vastassa oli eteinen täynnä lasinsirpaleita, seinältä alas eteispöydän päälle tippunut peili ja kaksi etäämmältä selvästi säikähtäneenä häntäänsä heiluttavaa siperianhuskya.

Koirat selvisivät vammoitta, mutta alle jäänyt Alvar Aallon pöytä haavoittui. Onneksi alla ei ollut parkettia. Koda tosin oli vielä äskeisellä aamulenkilläkin selvästi säikky, sillä se suhtautui hyvin epäluuloisesti mm. trimmeriin, lupiiniin, kävelykeppiin ja laukun kanssa epäilyttävästi kulkeneeseen naiseen.  

Mikäli selviän tunnin päässä häämöttävästä hammaslääkärikäynnistä elossa (epätodennäköistä), edessä on uuden peilin etsintä. Apua.

18.6.2010

Koiranpentu ja nojatuoli



Toisinaan maailmankaikkeus järjestää asiat niin, että kuvausolosuhteet (valo, emännän vireystila) ovat otolliset juuri silloin kun kalusto on käsillä (kamera lojuu sohvapöydällä) ja koiranpentu on kiivennyt nukkumaan nojatuolille unohtuneen soijapullon viereen.








17.6.2010

???



Laumanjohtaja arveli, että Nido on yrittänyt pyytää puheenvuoroa ja on sitä odottaessaan nukahtanut niille sijoilleen.

15.6.2010

Aikalisä

Koska aikaa postaustoiveiden toteuttamiseen ei juuri nyt ole, ajattelin anoa aikalisän kameroihin menneinä päivinä kertyneillä kuvilla.
















Ikkunan eteen siirretyn sängyn ansiosta asunnossa on uusi piilopaikka. Seinän ja sängyn väli on juuri sopiva siperianhuskyn makoiluun, ja paikan tietää olevan varattu, kun sängyn kulman takaa pilkistää jokin osa koirasta.

6.6.2010

Sunnuntaitakertujat


Kaikista eniten pidän hitaista aamuista, kun ei tarvitse vaivata päätään millään, eikä ole kiire mihinkään.

Viime yö meni koirien kanssa valvoessa, minä hätäilin, laumanjohtaja ramppasi niiden kanssa ulkona. Ovat saaneet jostain vatsapöpön, joka kaikkien vatsapöpöjen tavoin iski aamuyöllä. Koda itki, Nido vaelsi uudelleen ja uudelleen ympäri asuntoa, kukaan ei saanut nukutuksi. Kaiken lisäksi lehdenkantajakin oli tyrkännyt eteiseen kaksi sunnuntaihesaria, joten pidän mahdollisena, että universumissa on tänään jotain vialla.

Viikosta on tulossa epäinhimillisen vilkas, joten nautimme edellisestä huolimatta sunnuntaistamme vaikka väkisin. Lauman urhein lähetettiin julmaan ulkomaailmaan metsästysreissulle (300 metrin päähän lähikauppaan), me muut yritämme edelleen pitää kiinni sunnuntaiaamustamme. Olkoon kello 15:15, oma henkinen kelloni on 09:00 kunnes toisin ilmoitan.



Emännän sunnuntaisuosikkeina tänään: sanomalehti ja länsimaiden paras sitcom.



Siperialaisten sunnuntaisuosikkeina kameralle ilveileminen...



...ja ikkunaeskapismi. Siirsimme sängyn taas kesäksi ikkunan eteen, ettemme läkähdy nykyään neljän hengen käytössä olevaan makuuhuoneeseen. Koda luulee, etten tajua sen suunnittelevan ikkunasta pakenemista. Se käyttää taktiikkanaan koiranpentujen yleisesti suosimaa hivuttautumista, siirtäen tassujaan vähitellen lähemmäs ja lähemmäs vapautta.

"No en tasan varmasti suunnittele mitään! 
Ai miten niin tassunjälkiä ikkunalaudalla? Ei varmana oo!"