23.4.2010

Siperianhuskyja liejupellossa


Moi!

Käytiin tänään tutustumassa lumen alta paljastuneeseen koirapuistoon. Erityisesti hitiksi nousivat tulvivat ojat, joiden vesi näytti maistuvan paremmin kuin raaka liha kotioloissa. Vatsatauteja odotellessa!



Namm!

Ison auton huonoja puolia: kääpiökokoinen emäntä näyttää ajaessaan niin hölmöltä, että ohikulkijoita naurattaa, parkkipaikan löytäminen ja siihen onnistuneesti tähtääminen on toisinaan ähinän takana.

Ison auton hyviä puolia: jos kotimatkalla tulee riitaa, ei tarvitse istua ihan kylki kyljessä sen ärsyttävän tyypin kanssa.

21.4.2010

Suden hetki osallistuu

Sain muutama kuukausi sitten sähköpostia Mustilta ja Mirriltä, joka on todettu laumassamme Suomen parhaaksi eläinliikeketjuksi. Tai oikeastaan parhaaksi eläinliikkeeksi ylipäätään. Kanta-asiakkaille lähetetyssä joukkokirjeessä pyydettiin vapaaehtoisia osallistujia geenitutkimukseen, jota urakoivat Helsingin yliopisto ja Folkhälsan professori Hannes Lohen johdolla.

Kuten joku on ehkä aiemmin aistinutkin, pidän koirien perinnöllisten sairauksien tutkimusta, kartoitusta ja tiedostamista äärettömän tärkeänä, ja vaikken tiennytkään tarkkaan, mitä nimenomaista asiaa tutkimuksessa tutkitaan, ja koska minä en itse joutuisi verikokeeseen (joissa ilahdutan testaajaa yleensä mm. pyörtymällä, kiljumalla ja kiroilemalla kuin rekkamies), ilmoitin molemmat koirat vapaaehtoisiksi.

Ajattelin koirista olevan hyötyä senkin takia, että siinä missä Nidon sukupuusta voi löytyä mitä tahansa yllätyksiä kissoista ristisiitokseen, ovat Kodan vanhemmat espanjalaisia näyttelykoiria. Oletukseni siis on, että koirat ovat keskenään geneettisesti hyvin erilaisia.


Kuvassa tyypit tassunvarret verisinä toimenpiteen jälkeen.

Koda aloitti huutamisen heti Mustin ja Mirrin ovilla ja lopetti sen vasta verikokeen jälkeen. Ilmiselvästi joku oli siis mennyt kertomaan sille, mitä tuleman pitää. Koska oma kiljumisensietokykyni oli tänään huono, laumanjohtaja toimi Kodan assistenttina ja minulle jäi Nidon "hoitaminen". Lainausmerkeillä siksi, että Nido suhtautuu pelottavan rauhallisesti kaikkiin lääketieteellisiin toimenpiteisiin (joista sen ehdoton suosikki on kuumeen mittaaminen sieltä), ja verinäytteen oton ajan lähinnä jännitin sitä, nukahtaako se neula ihossaan syliini vai ei.

Paikan päällä selvisi, että projektissa tutkitaan kullekin rodulle ominaisten sairauksien esiintyvyyttä, eikä meille lähetetä tuloksia, ellei löydöstä tehdä. Siperianhuskyjen tapauksessa etsitään lähinnä harmaakaihia, jota emme tiedä kummallakaan koiralla olevan, mutta eipä ole kummankaan koiran silmiä tarkastettukaan. Muistaakseni.

Kuvasta muuten näkyy myös, että Kodan nenä on raidoittunut! Jo ennen kun saimme Kodan, toivoimme sillekin luminenää, eli mustaa, keskeltä vaaleanpunaisella raidalla varustettua kirsua, kuten Nidolla. Siis ihan vaan siksi, että mikään ei ehkä ole niin huvittavaa kuin raidallinen nenä.

20.4.2010

Pikapäivitys työvuoren alta

Päivän kiperä visailukysymys:
Jos tehtävänä on kuvata kollaasikuvasarja kiinteästä kohteesta, kannattaako kohteeksi valita koiranpentu?

10 pisteen kuvavihje:




 Oikea vastaus: Ei kannata.

15.4.2010

Kahden päivän yksinäisyys

Kävimme eilen taivaalla ja pääsin siinä sivussa Malmin lentokentälle, joka on jostain syystä yksi lempipaikoistani. Lentokentän rakennukset ovat vanhoja ja kivisiä, tuoksuvat menneille vuosille ja saavat haaveilemaan liehuvista helmoista ja nahkaisista lentäjähatuista.


Lisäksi koko kenttä ilmatiloineen päivineen tuntuu kuuluvan jonkinlaiseen maagiseen kuvaamisvyöhykkeeseen, jossa huonojen valokuvien ottaminen ei ole fyysisesti mahdollista.

Viikonloppuna aloitettu kevätsiivous on ikkunoiden kirkastamista vaille valmis! Tänään saatiin työhuoneen sohvanpäälliset pesusta. Sohvan kokoaminen innosti lauman lapsenmielisimmän majaleikkiin.


Koska laumanjohtaja ei lähes kahden vuoden puolustusvoimauransa aikana sisäistänyt kaikkea tarpeellista, kävi kutsu viikonlopuksi kertaamaan jo kertaalleen opittua. Ennen tätä olen ollut elämäni aikana yhden yön yksin, joten ihan pikkiriikkisen jännittää.

Tai siis aika paljonkin.

Tai olen oikeastaan jo varannut koko viikonlopulle tekemistä niin, ettei vaan tarvitsisi ajatella sitä, että olen yksin kotona. 

10.4.2010

Vilukissan vinkkejä

Lyhyen, kolmivuotiaana läpikäydyn nudistikauden jälkeen olen palellut koko ikäni ja vihannut talvia. Laumanjohtajan mielestä se johtuu siitä, että olen niin pieni, ettei lämpö pysy sisälläni, mutta todennäköisempi syyllinen on huono ääreisverenkierto.


Talven vältteleminen sisätiloissa lymyillen toimi melkein pari vuosikymmentä. Sitten laumaan liittyi ensimmäinen talvesta hullaantuva siperianhusky (yllä, sarvi ei kuulu koiraan), ja piti keksiä jotain, jonka avulla voi seistä kaksi tuntia paikoillaan paukkupakkasessa katsomassa, kun koira sukeltelee umpihangessa. Ymmärsin nopeasti, että talvessakin on oikeastaan kyse välineurheilusta. Parhaiten varusteltu voittaa korkeimman ruumiinlämmön.

Äidin kutomat villasukat pysyvät jaloissa elokuusta toukokuuhun, ja pari vuotta sitten löysin niiden vahvistukseksi maailmankaikkeuden parhaimmat kengät. Minulla on niitä vaatimattomat viisi paria, ja koska en kylähulluksi leimautumisen pelossa uskalla pitää niitä enää vapun jälkeen, kolme talvisinta paria siirtyvät tämänpäiväisten pesu- ja huoltotoimenpiteiden jälkeen kellariin odottamaan seuraavia pakkasia.



Varpaat eivät ole muuten palelleet enää pariin talveen. Äitini kutomat sukat lämmittävät ainakin toistaiseksi vain lähipiirin tassuja, mutta näitä saa onneksi kaupastakin.


Saappaat ovat Suomessa ymmärrettävistä syistä sikamaisen kalliita, mutta heti rapakon toisella puolen hinta on jo lähes kohtuullinen. Kenkiä voi tilata netistä, mutta korkeiden tulli- ja rahtausmaksujen takia kannattaa tilata vaikka kaverin kanssa useampi pari kerralla. Joka tapauksessa suosittelen kenkiä kaikille, jotka joutuvat poistumaan kotoa pakkasesta huolimatta, ja joilla ei ole Siperian olosuhteisiin suunniteltua kiinteää lämpökerrastoa. Toisin kuin eräillä.



P.S.
Naispuoliset opiskelukaverini kehtasivat olla sitä mieltä, että uggeissa ei voi mennä naimisiin, ja että morsiamella pitää aina olla korkokengät. Olen järkyttynyt.

7.4.2010

Miniloma

Pääsiäisenä meillä...




...syötiin hyvin,




...ihan pikkuisen sisusteltiin uudelleen ja siivottiin paikkoja ja...



...rentouduttiin kunnolla.

2.4.2010

Keskustelunavaus ja pikkumusta

Itselläni se oli äijjä. Laumanjohtajalla taas ukko. Minä tarkoitin äitiä ja laumanjohtaja isoveljeään, mutta ilmeisesti ensimmäinen sana voi olla myös sellainen, jolla ei ole mitään tekemistä perheenjäsenten kanssa. Siis vaikkapa haloo.

Laumanjohtaja käytti koirat aamulenkillä ja minä käytin saman ajan pyykkien viikkaamiseen. Kylpyhuoneemme on suoraan ulko-ovea vastapäätä. Kun lenkkeilijät tulivat kotiin, kiekaisi laumanjohtaja kuuluvasti "Haloo!", johon vastasin pyykkivuoren alta "Haloo!", minkä jälkeen eteisestä kuului kolmas ääni: "HAWWOO!".

Hiljenimme molemmat täysin. Kurkistin varovasti kuivausrummun takaa laumanjohtajaa, joka seisoi suu ammollaan. Katsoimme molemmat Kodaa. Sitten taas toisiamme. Varmistimme, että olimme molemmat kuulleet saman ja täysissä järjissämme. Asiasta neuvoteltuamme tulimme yhteisymmärryksessä siihen tulokseen, että yksivuotias siperianhuskypentumme on lausunut ensimmäisen sanansa. Joka ennakko-odotuksista poiketen ei ollutkaan äiti, vaan hyvin painokkaasti lausuttu haloo.


Voi myös olla, että olemme ainoat ihmiset maailmassa, joiden mielestä tässä on mitään ihmeellistä. Jokainen meillä Kodan aikana vieraillut ystävä tai perheenjäsen on ohimennen kysynyt, että oletteko muuten huomanneet että teidän koira puhuu. Kodaa on epäilty ulosantinsa perusteella mm. kissaksi ja Chewbaccaksi. Mikäli ulosannin kehitys jatkuu, soisin sitä kutsuttavan jatkossa esim. tommytabermaniksi tai arnokotroksi.



Olemme odottaneet siltä lisäkommentteja. Toistaiseksi tuloksetta.

Tähän päivään sisältyi toinenkin merkittävä tapahtuma: ajoimme perheen ulkojäsenten luo katsomaan suvun uusinta tulokasta, jolla on neljä liian pitkää jalkaa, tusina piikinteräviä hampaita ja joka on nenänpäästään häntänsä huippuun saakka pikimusta.


Hän on labradorinnoutaja Aatu, iältään kunnioitettavat 13 viikkoa. Aatu pitää puuroskista, mullasta, kuivuneista lehdistä ja sylissä nukkumisesta, muttei välitä remmeistä tai pannoista. Aatusta tulee isona ehkä agilitymestari ja Aatu on nyt jo naapuruston suosikki. Kuvassa Aatu nukkuu luottavaisena laumanjohtajan sylissä, jonka oli tuntenut jo ainakin puoli tuntia.