30.3.2010

Kevät-gourmet

Kun koiranpentu melko tarkalleen vuosi sitten tuli meille, aloimme heti odottamaan innokkaina pennun ensimmäistä kesää, perhosten jahtaamista, uimista, kaikkia uusia juttuja. Itse odotin sydän sykkyrällä ensimmäistä syksyä, sillä syksy on lempivuodenaikani, ja lentelevien lehtien perässä juoksevat eläimet ovat ehkä parasta mitä tiedän. Ja sitten tuli pennun ensimmäinen talvi, ensimmäiset kosketukset lumihankeen. Ensimmäiset lumisateessa taivaalle luodut kummastelevat katseet.

Olimme kuitenkin molemmat tyystin unohtaneet ensimmäisen kevään.

Asia valkeni eilisellä iltalenkillä, kun normaalisti korvat pystyssä joukon etunenässä ravaava Koda laahustikin minun perässäni. Kaksi askelta ja pysähdys. Kolme askelta ja pysähdys. Spontaani hyppy ojaan. Nuuhkimista. Maiskuttamista. Innostunutta vikinää.

Lumen alta on paljastunut kirjava valikoima kaikenvärisiä ulostekasoja, tupakantumppeja, karkkipapereita ja puoliksi maatuneita lehtiä, jotka ovat saaneet muhia koko talven paksun hangen alla aromeja itseensä keräten.


Nyt se uneksii huulet lörpällään tienvierustan herkuista. Ja kärsii vatsataudista.

23.3.2010

Fly Fly

Laumanjohtaja kotiutti tänään uuden lampun, jota kutsun tästä eteenpäin kotoisasti, enkä lainkaan epäkunnioittavasti nenäliinaksi (mutta jonka oikea nimi on siis Fly).


Nenäliinan ripustamiseen tarvittiin Leathermanin, sokeripalan ja töpselin lisäksi luonnollisesti myös työnjohtotehtävissä ennenkin toimineen siperianhuskyn työpanosta.






Tadaa!


Suosittelivat käyttämään energiansäästölamppua, jota meiltä ei tietenkään löytynyt. Valkoinen lamppu toisi varjostimen tietysti kauniimmin esiin, mutta sellaista odotellessa tämäkin näyttää kivalta - aivan kuin taitellun paperiarkin sisään olisi kätketty tulenliekki.

22.3.2010

Äidin pieni herätyskello

Sain täysin inhimilliseen aikaan noin kello 6:30 seurakseni koiranpennun, joka halusi lenkiltä kotiuduttuaan jatkaa ulkona havaitsemansa sääilmiön ihailua.


Ymmärrän, että monen kuukauden pimeyden jälkeen aamukuudelta paistava aurinko on ihanaa ja ihmeellistä, mutta sellaisiakin ikkunoita kyllä löytyisi, joista ulos nähdäkseen ei tarvitsisi maata kenenkään päällä.

Meillä tunnistaa loman muutenkin siitä, että sängyn käyttöaste on tavallista korkeampi. Vällyjen välistä ei kannata poistua lainkaan, ellei ole valmis luovuttamaan paikkaansa muille lomailijoille.


Muutama päivä sitten äkillisesti iskenyttä kevätväsymystä on helpottanut se, että tukikohtaamme on emännän merkkipäivän kunniaksi ilmestynyt maailman kaunein kirja.


...Joka on niin kaunis, että joudun ehkä varaamaan sille vakiopaikan pöydän äärestä, käyttämään sitä vihkiraamattuna ja lukemaan sitä tuleville lapsilleni iltasaduksi joka ilta täysi-ikäisyyteen saakka. Lukiessa voi sitä paitsi opetella hollantia!

Kysellessäni lukijoilta aihetoivomuksia on suosituin ollut laumanjäsenten ruokinta. Sattuneista syistä (joihin liittyy mm. allergioita ja räjähtävä lautanen) en itse osallistu ruokien tuottamiseen juuri mitenkään, joten joudun ilmeisesti haastattelemaan laumanjohtajaa, mikäli haluatte tietää aiheesta tarkemmin.

Melko tarkkaavaisten havaintojeni perusteella luulisin lauman nelijalkaisten jäsenten syövän tätä:


Tavaraa kutsutaan Yrjölänpuuroksi, sitä valmistetaan meillä kerran parissa viikossa, eikä sitä näköjään voi kuvata ilman kuonojen osallistumista. Uuniin muutamaksi tunniksi unohdettavaan vuokaan laitetaan kaupasta valmiina ostettavan Koiran puuroaineksen lisäksi satunnaisia vihanneksia, siemeniä, ohraa ja lihaa. Tai näin ainakin luulisin.

Koirat syövät kerran päivässä ja saavat ylläkuvatun sapuskan lisäksi myös raakaa (jauhe-)lihaa, muutamia Royal Canin Maxi Sensible -nappuloita ja Multidog-vitamiiniseosta. Herkkuina ja satunnaisina välipaloina meillä syödään tylsiä nahkaluita ja kuivattua lihaa, viimeisimpiä hittejä lienevät Hau haun kuivatut kanasuikaleet, jotka ovat siperianhuskyjen kanssa toteutetuissa empiirisissä kokeissa hävinneet n. puolessa sekunnissa jäljettömiin.

Suosittelemme lomailijoille ja oikeastaan kaikille muillekin maailman ihmisille levyhyllyn tuoreinta tulokasta.


Asiat eivät voi koskaan olla kamalan huonosti, jos taustalla soi Johnnya.

18.3.2010

Akuuttiin flunssaan

Sen kunniaksi, että voin kerrankin ihan rehellisesti sanoa, että minun ei tarvitsisi olla vielä nukkumassa, luon jo toisen kerran yhden vuorokauden sisään sisältöä intterwebziin, ensimmäistä kertaa täysin sisustuspainotteisesti. Hihi, vähänks jännää.

Bongasin jostain tämän kuun suomalaisesta sisustuslehdestä tällaisen:
Fly

Koska olen aina ollut sitä mieltä, että suomalaiset eivät kykene suunnittelemaan lamppuja, eivätkä etenkään kattolamppuja, eivätkä missään nimessä ainakaan valkoisia kattolamppuja, oli suuri yllätys googlettaessa oppia, että kyseessä on täysin suomalaisen Susan Elon valaisin. Olen etsinyt tumman ja hyvin raskasrakenteisen ruokapöydän päälle uutta, tarpeeksi ei-pyöreää, semi-modernia ja mielenkiintoisen näköistä valaisinta jo jonkin aikaa, ja tämä on ensimmäinen silmääni miellyttävä.

Mutta näyttääkö se liikaa ongenkoukkuun tarttuneelta nenäliinalta?

Tai onko ongenkoukkuun tarttunut nenäliina välttämättä lainkaan huono asia?

17.3.2010

Tänään mieleen juolahtaneita asioita

Muistuttakaa minua, että muistan tulevissakin kodeissa asettaa vähintään yhden sohvan tai nojatuolin niin, että sen päältä makoillessa näkee ikkunasta ulos. Tänään kotiin tullessani minua tuijotti ikkunasta tomera koiranpentu, joka seurasi katseellaan, kun parkkeerasin autoa ruutuun. Olettaisin maailman parhaan varkaudenestojärjestelmän olevan sellainen, joka näyttää tältä:


Tämä ei myöskään vie sähköä. Tosin virran loppumisen merkiksi se piippaa samaan tyyliin kuin viallinen palovaroitin.

Käytin taannoin viimeiset rippeet vuosi sitten kihlautumisen johdosta ansaitusta Marimekon lahjakortista. Kannoin (=laumanjohtaja kantoi) alennuslaarista kotiin uudet pussilakanat. 

(tyynyt Turkista, Mokosta ja Finlaysonilta)

Marimekon petivaatteissa on se koira- ja lapsiperheiden kannalta loistava piirre, että ne kestävät hyvin pesemistä ja värit säilyvät kirkkaina pitkään. Satun itse inhoamaan kaikkia maailman päiväpeittoja, joten on tärkeää, että koirienkin petivaatteina ja ruokalappuina satunnaisesti toimivat vuodevaatteet kestävät tiuhaa pesutahtia.

Edellisen innoittamana vuorossa blogihistoriani ja mahdollisesti koko blogosfäärin inhorealistisin kuva:

(edit: Jos albiinokampela söisi juustoneliön, näyttäisikö se tältä?)

Tämä viehättävyys on luonnonkuminen petauspatja, joka on oletettavasti Piscinan peruja. Ystäväni kertoi joutuneensa juuri heittämään petauspatjansa roskiin sängyssä asioillaan (juuri niillä asioillaan) käyneen rottweilerin ansiosta ja mietin, miksi oma mielenterveyteni ja meidän petauspatjamme on kestänyt kaksi siperianhuskya (joista toinen piilottaa oksennuksensa mielellään sänkyyn ja aivan erityisen mielellään juuri emännän tyynyn alle) ja yhden koiranpentuajan. Salaisuus lienee tässä. 

Patja ei ime mitään itseensä ja se on tarvittaessa helppo pestä. Petauspatjan päällinen on kunnolla topattu, joten harva tuotos on meilläkään imeytynyt itse patjaan saakka. Olen pessyt päällisen ainakin kolmeen kertaan henkisen tasapainoni säilyttäen (pesukone menee muuten rikki, jos sinne tunkee (jalkojaan apuna käyttäen) parisängyn petarinpäällisen). Ainoaksi miinukseksi laskisin sen, että patja tuoksuu uutena todella vahvasti kumilta. Meillä asia korjattiin perusteellisella tuulettamisella ja hajunpoistosuihkeella. Koda kyllä nokkii patjaa innokkaasti, joten olettaisin patjan tuoksuvan edelleen. Pentu tosin saattaa myös eräästä laumanjohtajan kehittämästä leikistä johtuen epäillä, että sängyssämme asuu myyriä.

16.3.2010

Kansainvaellus

Olen istunut ruudun edessä nyt arviolta kolmisen tuntia teeskennellen, että muka teen jotain asiallista. Olen siis saanut "työskennellä" täysin häiriöttä. Siksi tajusinkin vasta äsken ylös noustessani (joo, istun taas tässä), että huoneessa on ilmeisesti koko yllämainitun ajan näyttänyt tältä:


Olinkin tässä istuessani kuulevinani useamman kuin yhden tahon tuottamaa tuhinaa. Kuvassa siis arvatakseni suorilta jaloilta sammuneen laumanjohtajan lisäksi yksi kameran rapsahdukseen herännyt koiranpentu, ja yksi unissaan vienosti ulahteleva siperianhusky. Sekä jonkinnäköinen eväslaatikko (ilmeisesti Kodan, kun se kerta on sen vieressä) ja kumilelu, jolla joku (ehkä laumanjohtaja, koska ks. edellinen kohta) on oletettavasti yrittänyt viihdyttää itseään.

Kuvissa näkyy myös taloutemme ehdottomasti suosituin ja hankalimmin puhdistettava matto, joka kerää aina ja kaikkialla pötköttäjiä ja muita puuhastelijoita päälleen ja on siten jatkuvasti likainen. Ajattelin ovelana siirtää sen työhuoneeseen, koska eihän siellä kukaan aikaansa vietä. Ja nyt tänne tullaankin yht'äkkiä ihan eväiden kanssa?




P.S. Alemmassa postauksessa asiaa blogin sisällöstä ja ulkoasupäivityksestä.

P.P.S. Miten kokonainen lauma siirretään makuuhuoneeseen nukkumaan mahdollisimman hienovaraisesti? Kantaminen ei tule kyseeseen, kun emännän kantokyky lienee viiden kilon luokkaa ja laumanjäsenten elopaino vaihtelee välillä 25-90kg. Pitäisikö vain käydä vaihtamassa yöpuku päälle ja käpertyä tuohon lattialle?

15.3.2010

Kuinka vältellä velvollisuuksia, osa 483

Se, että tekemättömiä töitä olisi muille jaettavaksi asti, ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin sitä, että töitä vältelläkseen on tehtävä kaikkea mahdollista muuta. Kuten opeteltava käyttämään piirtopöytää, kuunneltava koneen musiikkiarkistot läpi (olen näköjään joskus siirtänyt kaikki cd-levyni koneelle) ja päivitettävä blogin ulkoasua banneria myöten. Päivitysselostusta väritän viikonlopun kuvamateriaalilla.


Vaihdoin vuoden verran palvelleen bannerin uuteen. Pidän pötkötyskuvista niiden tunnelman vuoksi ja siksi, että ne eivät millään tasolla vastaa yleistä mielikuvaa siperianhuskyista. Toki jollain tavalla loogisempi valinta olisi kuva, jossa koirat sekoilevat suupielet vaahtoa valuen jossain metsän keskellä, villinä ja vapaina, mutta ei kuvassa olisi silloin mitään mielenkiintoista. Eikä siinä voisi silloin näkyä tassunpohjia, jotka ovat vauvojen varpaiden (ja pupujen. Ja Tommi Korpelan.) ohella niitä harvoja asioita, jotka tuntuvat tuovan kaikille maailman ihmisille suunnattomasti iloa ja iih-elämyksiä.


Toinen asia: kirjoituksen pohja on nyt leveämpi, ja ymmärtääkseni siten myös helpommin luettava. Väritys on valitettavasti edelleen musta-harmaa-valkoinen lähinnä siksi, etten tunnusta muiden värien olemassaoloa. Paitsi verenpunaisen. Muttei kukaan kait halua lukea uuskommunistisesti väritettyä, poliittisesti muutoin sitoutumatonta lemmikkiblogia.


Onko lukijoilla toivomuksia blogin sisältöön liittyen? Jotain lisää, jotain pois? Jotain tiettyä aihetta käsittelyyn? Muuta? Kertokaa ny!

5.3.2010

Koiranpennun tuunaus

Teknologian ja allekirjoittaneen välisessä sodankäynnissä on tehty välirauha (vanhan koneen tilalle ostettiin uusi), ja puhelimeen jumiutunut materiaali saatiin vihdoin ihmisten ilmoille!

Vapaapäivän siivousinto voi kohdistua mihin tahansa, mutta kaikkein varmimmin sijaiskärsijäksi joutuu koiranpentu.


(...Joka yrittää kuvassa ulvoa tiensä ulos kylpyhuoneesta.)

Keksin vasta kuutisen vuotta koirien (ja kolme vuotta siperianhuskyjen) kanssa toimittuani, että koirien ehostukseen tarvittavat välineet kannattaa säilyttää:

a) kaikki samassa paikassa
b) ...joka on kylpyhuoneessa


Meidän tapauksessamme hurttien kaunistuslaitteisto sijaitsee muutoin emännän purtiloille pyhitetyllä hyllyköllä uudessa hienossa laatikossa, jolle laumanjohtaja jostain syystä pyöritteli silmiään. Ehkä noiden hopeanväristen kahvojen takia.

Päätin, etten aio jatkaa pentukarvan sattumanvaraista nyppimistä, vaan irrotan kerralla kaiken. Uskollinen ystäväni Furminator toimii vieressä mittasuhteen havainnollistajana.


Koda on näyttänyt karvanpoistoprojektin jälkeen n. 2/3 pienemmältä kuin aiemmin, mistä on vedettävä se johtopäätös, että pentu oli täytetty karvalla. Aivan kuten epäilinkin.


Kylpyhuoneeseen huijattu koira alkaa yleensä panikoida viimeistään siinä vaiheessa, kun kaapin ylähyllyltä kurkotetaan shampoopulloa. Shampoolle ei ole mitään muita vaatimuksia kuin se, että sen täytyy olla mahdollisimman tuoksutonta ja poistaa sähköisyyttä. Lähi-Stockmannin täti suositteli edellisellä shampoonostokerralla yllä havaittavaa pulloa, jonka sisältö vaikuttaisi täyttävän vaatimukset.


Koiranpentu hyväksyy kyllä saippuoimisen, jonka se ymmärtänee jonkinnäköisenä pakkohierontana, mutta huuhteluvaihe ei miellytä.

Koska koiranpennun peseminen kastelee ja saippuoi koko kylpyhuoneen lisäksi myös pesijän, koiranpentu joutuu odottamaan kuivaamista sen ajan, kun emäntä käy suihkussa. Koda viettää tuon kymmenminuuttisen lannistuneena oveen nojaten.


Toisin kuin Nido, Koda ei vielä osaa avata väliovia. Se kuitenkin on oppimisprosessissa jo niin pitkällä, että ymmärtää kahvan liittyvän jotenkin olennaisesti oven aukeamiseen ja vilkuilee sitä herkeämättä. Koska olen saanut palautetta siitä, että märkää koiranpentua ei saa päästää asuntoon riehumaan, ovi on pidettävä lukossa.

4.3.2010

Menetetty työhuone

Uuteen ympäristöön asettuminen vie aina oman aikansa. Tehtävään tuo oman lisähaasteensa se, että ympäristö on emännän vaihtuvista mieltymyksistä johtuen jatkuvassa muutoksessa.

Nyt kuitenkin vaikuttaisi siltä, että Koda on löytänyt kotiluolasta oman paikkansa. Se on vallannut työhuoneen.


Se nukkuu työhuoneen sohvalla kaikki yöt ja suurimman osan päiväunistaan. Työhuoneen ovelle ilmestyvät tunkeilijat sallitaan toistaiseksi, mutta niihin suhtaudutaan nyrpeästi.

Pahinta on tietysti se, jos joku kehtaa tulla työhuoneeseen esimerkiksi tekemään töitä, tai mikä vielä hirveämpää - puhumaan työpuheluita. Tälläkin hetkellä naputellessani tunnen, kuinka mantelisilmien tuijotus porautuu selkääni.


Onneksi viisas emäntä on sentään tajunnut varustaa työhuoneen siperianhuskyn ergonomiavaatimukset täyttävin sohvatyynyin.