28.2.2010

Totuuksia pienistä koirista

Ehkä parasta pienissä koirissa on torpedoasento. Sellainen sohvalla tai muulla pehmeällä alustalla toteutettava asento, josta on hyvä vaania ja mulkoilla (esimerkiksi telkkaria, kuten tässä tapauksessa).


Torpedoasennon pelotevoimaa vähentää ihan pikkiriikkisen se, että se saa pikkukoiran muuttumaan pelkäksi pyllyksi. Kuten yllä.


Koska en halua ajatella hetkeäkään sitä, mitä tapahtuu (ja kuinka kauan se kestää), kun tuo lumimäärä alkaa sulaa, aion katsella seuraavat kuukaudet tätä Hänen Keisarillisesta Pyhyydestään napattua kuvaa ja pysytellä sisätiloissa. Pihamajan päällä on metri lunta ja lumivallit levittäytyvät ikkunan eteen, mutta Ronja ei anna sen häiritä kuninkaallisia päiväuniaan huonekasvin lehvän alla, kevätauringon lämmittäessä.

27.2.2010

Sairaspäivä nro 3


Potilaalle kuuluu hyvää. Osittain ehkä siksi, että pyrimme käyttämään muovitorvikidutusvälinettä mahdollisimman vähän. Koda ei osaa liikkua sen kanssa lainkaan, vaan törmäilee seiniin, ihmisiin ja Nidoon ja juuttuu kiinni huonekaluihin, joten pääsemme kaikki helpommalla jos torvi pidetään visusti kaapissa.

Aamulla saimme pienen potilaan sänkyyn hellittäväksi.




Lääkäri kehoitti lääkitsemään koiraa kivun mukaan, mutta olemme kuitenkin pyrkineet kivun ennaltaehkäisyyn kipulääkkeitä syöttämällä. Koda on lääkityksen takia hieman tokkurainen (ilmenee mm. hiljaisuutena!), mutta reipas ja hyväntuulinen. Ensimmäisen viikon ajan pitäisi ottaa rauhallisesti ja olla painimatta ja pomppimatta, mikä osoittautunee viimeistään viikon loppupuolella mahdottomaksi tehtäväksi.

25.2.2010

Krapula

Suomalaiseen juomakulttuuriin kuuluu läheisesti krapulakulttuuri. Kotikutoiset selviytymiskikat ja tarinat tarunhohtoisista sankareista siirtyvät sukupolvelta toiselle. Krapulakokemuksia vertaillaan ja pahimman läpikäynyt ylenee suoraan legendaksi.


Olen tullut nyt siihen tulokseen, että pahin mahdollinen krapula on sellainen, jossa heräät nukutuslääkepäissäsi tajuten, että lisääntymisvälineistösi on viety, jalkovälisi teipattu ja päähäsi on liitetty muovitorvi, joka tekee lempipuuhastasi eli oman ahterin tutkimisesta mahdotonta. Ihan ymmärrettävää, että siinä tilanteessa haluaa itkeä lohduttomasti ja mahdollisimman kovaäänisesti koko yön.


Samassa paikassa yöpyneistä kahdesta muusta koirasta ja neljästä ihmisestä minä olin tietysti ainoa, jota kiljunta tuntui millään tavalla häiritsevän, ja joka ei joka tapauksessa halunnut valvoa jonkun yliarvostetun talviurheilutapahtuman takia.

Tosin Nidon ylläkuvatusta ilmeestä päätellen senkin sietoraja alkaa olla kymmenen tuntia käytännössä yhtäjaksoisesti jatkuneen elämöinnin jälkeen täynnä. Nukkumapaikakseen se löysi roskikseen matkalla olevan, kuvottavan keinokuituisen peitontapaisen, joka levitettiin sille keskelle lattiaa, ja josta se ei ehkä ole halukas luopumaan enää ikinä.

Evakuoiduimme laajempiin, seinänaapurittomiin tiloihin ensimmäisen yön ajaksi, sillä itkeminen oli odotettavissa ja halusimme huomaavaisina ihmisinä säästää naapurit piinalta. Kunhan saan ensin nukuttua vähintään seitsemän tunnin päiväunet, palaamme tukikohtaan ja aloitamme viiden päivän kipulääkekuurin, viimeiset miehisyyden rippeet riisuvan koulutuksen ja ylipäätään huomattavasti pallittomamman elämän.

19.2.2010

Kevätsiivous

Tietenkin juuri sen kerran, kun on oikein etukäteen suunnitellut (=keksinyt vahingossa) ja hankkinut aineiston (=kuvannut kamerakännykällä märkää koiranpentua) loistavaan blogikirjoitukseen, asettuu teknologia itseilmaisun tielle.

Tästä suivaantuneena en toki luovuta ja ole suoltamatta sisältöä bittiavaruuteen. Edellisten parin tunnin aikana suoritetun tietokoneen siivoamisen aikana löysin muun muassa kansion, johon olin tallentanut ne kuvat, jotka laitan heti Suden hetkeen kun muistan. Eli täysin unohdetun kansion. Julkaisen nyt sen parhaita paloja. Vaikka lauantaina 1-vuotta täyttäneen koiranpennun (joka on tänään silpunnut yhden kumipallon ja maistanut vahingossa nallekarkkeja) kunniaksi.

Laumanjohtaja naureskelee usein tavalleni lukea lehtiä pääasiassa kylpyhuoneeseen lukittautuneena.


Jos laumanjohtaja sattuisi X-boxin pelaamiseltaan joskus kokeilemaan lukemista, huomaisi hän, miten häiritsevää neljän silmän intensiivinen tuijotus on. Selän kääntäminen ei siihen auta.


Koiranpentu kokoa 37,5, eli yhdeksänviikkoinen Koda.

Koiranpennun kotileikkejä: itsensäsolminta. 
(Terveisiä kotiluolakuvia toivoneelle lukijalle! Tein sen!)

Päiväunilta herätetty koiranpentu ei ehkä halua tulla kuvatuksi.

Tapoja juhlistaa valmistunutta remonttia: nukahtaa muita laumanjäseniä hämmentävään asentoon kahden eri huonekalun päälle.

Palaan taajuuksille teknologia-apua saatuani.

11.2.2010

Unenlahjakas

Tiettyjen motoristen ja älyllisten epäkohtien ohella koiranpentuudessa on onneksi hyviäkin puolia. Kuten se, että voi nukahtaa ihan mihin tahansa.


Esimerkiksi kiinni remonttimiehen kantapäähän, johonkin iskuporakoneen, vasaran ja ruuvikasojen väliin.

6.2.2010

Lauantain askarteluhetki

Tämä tässä on Nidon tyytymättömyysilme. Se johtuu tällä kertaa siitä, että toisin kuin yleensä, tänä lauantaina emme löhöäkään sohvalla televisiosta lumoutuneina, vaan...


...paloittelemme eteistä osiin. Ja lattiassa on taas reikä, tosin epäilen, että hommasta protestiluontoisesti täysin erossa pysyttelevä Nido ei ole asiasta vielä tietoinen.



Koiranpentu on kyllä osallistunut innokkaasti. Ylemmän kuvan alareunassa vilkkuvat varpaat ovat allekirjoittaneen, jolta remonttiin osallistuminen on siivoamista lukuunottamatta taas kerran kielletty.


Koiranpentuvahdiksi sentään kelpaan. Kodan kiinnostus purkautuu lähinnä kaiken nuolemisena, haistelemisena ja remontoijan eteen tunkemisena, joten se vaatii jatkuvaa valvontaa.

1.2.2010

Leikkimielisiä

Siperianhusky on tunnetusti vilkas ja aktiivinen rotu, joka keksii tekemistä tarpeen vaatiessa itsekin. Tuo tekeminen voi usein kohdistua esimerkiksi pöydänjalkoihin, ovenkarmeihin tai sohvaryhmiin. Nido söi pienenä muutaman kaukosäätimen ja DVD-kotelon, mutta yhtä epäonnista joulusaniaista lukuunottamatta se ei ole aikuisena nakertanut mitään. Koda on puolestaan paneutunut - kuten olen dokumentoinutkin - muutaman vinyylilevyn kulmaan, sisustuslehtiin ja villasukkiin, mutta kaiken muun ihmisten omistaman se on jättänyt rauhaan.

Olemme siis ilmeisesti tehneet elukoiden kanssa ainakin jotain oikein.

Siltä varalta, että se jokin saattaa liittyä koirien aktivoimiseen, esittelen yleisön pyynnöstä koirien lemppari-sisäleikkejä.

Kodan leikit:
Koda leikkii aina yksin. Se lopettaa leikkimisen heti, jos ihminen yrittää jollain tavalla osallistua puuhaan, joten olemme yrittäneet hankkia sille motivoivia ja monipuolisia leluja, joilla se voi puuhastella itsekseen. Ehdottomana vaatimuksena tosin on, että lelujen on oltava täyskumisia. Muut materiaalit eivät ole koiranpennunkestäviä.

Pääasiassa Koda pitää asioista, jotka pyörivät ja joita voi purra. Yllä yksi suosikeista, jota kutsumme siksi pyöreäksi jutuksi, jonka sisällä on niitä vihreitä juttuja.

Vasemmalla on koiraleluteollisuuden kenties paras keksintö: raskas pallo, joka on kokonaan kumia. Oikealla uusi hankinta - aktivointipallo, jonka sisällä olevaan labyrinttiin olisi tarkoitus ujuttaa nameja. Kodan innostus ei näyttäisi korreloivan lainkaan sen kanssa, onko sisällä nameja vai ei. Purtaessa pallo pitää samanlaista ääntä kuin hengenahdistuskohtauksen saanut marsu.

Ja sitten on keittiöpyyheleikki. Leikki on kaksivaiheinen, yllä leikin ensimmäinen osa, alla leikin toinen eli viimeinen osa.

Leikin ydin on se, että keittiöpyyhkeen on oltava lattialla. Syytä emme tiedä, mutta emme toisaalta näe mitään syytä leikin rajoittamisellekaan. Pienempänä leikkiin kuului myös pyyhkeen imeskeleminen ja pureminen, mutta nyttemmin tärkeää on vain pyyhkeen myttääminen lattialle.

(Pahoittelen kuvien keltaisuutta: keittiömme on sitä kerrostalokyökkimallia, johon ei saa luonnonvaloa edes säkissä kantamalla. Enkä jaksanut säätää valkotasapainoa.)

Nidon leikit:
Nido pitää leikeistä, joita voi leikkiä ihmisten kanssa. Tosin se näyttäisi myös turhautuvan siitä, että ihmiset leikkivät usein sen mielestä väärin tai huonosti. Yksin leikittävistä leikeistä sille mieluisin on ollut pehmolelujen kanniskeleminen ja järjesteleminen, mutta talouteen muuttanut pehmolelutuholainen on lopettanut niin leikin kuin pehmolelutkin. Nido pitää myös kaikenlaisista älypeleistä, joihin pitää paneutua yksin. Tosin se yrittää ratkaista niitä aina ensin väkivallalla.


Älypeleistä suosikeiksi ovat nousseet Nina Ottossonin puiset pelit, joita ei voi ratkaista väkivallalla. Nidon molemmat pelit ovat mystisesti hävinneet vuosien saatossa, eikä niiden tilalle olla vielä hankittu uusia.

Ja sitten ovat ne leikit, joihin tarvitaan ihmistä. Kuten hakemisleikki.

Leikissä Nido istutetaan odottamaan keittiöön (kuvassa valaistuksellisista syistä olohuoneeseen). Sitten asuntoon piilotetaan pieniä, vahvasti tuoksuvia nameja kuten makkaranpaloja tai kuivalihaa. Nidon silmät peitetään kädellä (lähinnä siksi, että se on söpöä, eikä sitä tehdä koskaan muulloin, joten Nido osaa yhdistää sen leikkiin) ja se käskytetään etsimään. Se käyttää leikkiin runsaasti aikaa ja kiertää asunnon huolellisesti kahteen kertaan: ensiksi silmämääräisesti, sitten nenän varassa. Leikkiä käytettiin paljon etenkin silloin, kun Nido piti pentuna jättää yksin kotiin.

...Ja sitten on piiloleikki. Välineeksi tarvitaan tv-taso, sohva, tai muu tarpeeksi korkea huonekalu. On vielä hieman epäselvää, tajuaako Nido, että se ei itseasiassa ole varsinaisesti kokonaan piilossa. Emmekä oikeastaan tiedä sitäkään, haluaako se ollakaan, vai pitääkö sen vain välillä rentoutua ihmisten hajujen ulottumattomissa.