23.1.2010

Aikuistumisaskel

Osallistuttuaan yhdeksän kuukauden ajan lauman turkinpoistajaisiin lähinnä toimitusta häiritsevänä sivustakatsojana, karvaakaan harjaan irrottamatta, Koda päätti viime viikolla luopua pentuturkistaan. Ensin lantiolta. Sitten tänään ahterista ja niskasta. Olin tähän saakka uskotellut itselleni, että Koda kuuluu siihen 0,0001% siperianhuskyista, josta ei lähde lainkaan karvaa.


Ilmeisesti minunkin on joskus oltava väärässä. Tässä n. 1/4 toistaiseksi irronneesta eristeestä, eli suunnilleen länsiylämaanterrierin verran karvaa.

Koda otti vauvaturkin irrottamisen tapansa mukaan rennosti, mutta yritti varmuuden vuoksi hipsiä karkuun aina kun kylpyhuoneen ovea raotettiin (taustalla Pesuhuoneen Paholaisparturi mykistävän ranneasentonsa kera).


Perjantaina Koda pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa valjakkoon. Kerta oli ensimmäinen ja unohtumaton myös sivustaseuranneelle laumanjohtajalle ja seuraksi lähteneelle perheenjäsenelle, jotka tulivatkin sitten yhdessä siihen tulokseen, että seuraava kerta toteutetaan ihan omalla porukalla.



Koda pääsi samalla moikkaamaan myös Suomessa vierailevaa kasvattajaansa Marjutia. Ei meidän koiranpentu kuulemma pentueen muita tyyppejä suurempi ole. Ja mölinän on ilmeisesti perinyt äidiltään (kiitos vain Sokotalle!). Kodan muuten varsin viehättävää persoonallisuutta Marjutkaan ei osannut selittää, mutta sama piirre on periytynyt pentueen muillekin jäsenille.

Vaikka pohjoisen hyiset legendat väittävätkin, että siperianhuskyt voivat selviytyä -40 asteen pakkasessa, kaukolämmitykseen ja sohvatyynyihin tottuneet elukat eivät ilmeisesti kuulu siihen sankarilliseen joukkoon.


Pakkasasteet ovat laskeneet taas kahdenkymmenen tietämille ja Nido on alkanut nostella tassujaan kylmässä. Se ottaa emännästä mallia ja lämmittelee palelevia varpaitaan ylläkuvattuun tapaan. Jos ilma ei lämpene, Nidolle on pakko ostaa talvikengät. Sama kun ostaisi Hämähäkkimiehelle kiipeilyvaljaat.

15.1.2010

Vauva-albumista

Koneen kuva-arkistojen summittainen selaileminen osoittautui kerrankin hyödylliseksi. Löysin Nidon pentuaikaisia kuvia.



Tyyppi on tässä ilmeisesti alle 3kk. Taustalla emännältä röyhkeästi anastettu delfiinilelu (joka selvisi Nidon pentuajasta vahingoittumattomana, mutta tuhoutui Kodan käsittelyssä välittömästi) ja vauvasänky.

En muistanut että se on ollut noin valkoinen. Ja noin pieni. Ja että sillä oli silmälasit.

11.1.2010

Suhmurapäivä

Päätin hyvissä ajoin jo eilen, että tänään on sitten siivouspäivä. Viimeisen lomaviikon ensimmäisen päivän kunniaksi - on sitten kiva puuhailla loppuviikko siistissä kämpässä.

Ja kuten siivoussuunnitelmat yleensäkin, tämäkin taitaa kariutua heti alkuunsa. Syytän motivaatiokadosta ulkona vallitsevaa suhmuraista ilmaa. Ei vaan huvita.

Eikä näyttäisi huvittavan muitakaan.


(huom. sojottavat jalat taustalla)

Viime viikon alun vietimme kylpyhuoneremontin takia evakossa ja loppuviikosta saimme niin pienen ja vilkkaan vieraan, että katsoimme parhaaksi evakuoida koirat mummilaan. Emännänkorkuiset kinokset ovat inspiroineet koiria suorittamaan peruslenkit hangissa loikkien.

Loikintaa on jatkunut nyt pari viikkoa ja sen - sekä rutiineista poikenneiden evakkoreissujen - seurauksena otukset vaikuttaisivat olevan vähän väsyneitä. En eilen illalla meinannut saada unta, kun uneksivat koirat rummuttelivat vuoron perään väliseiniä (terveisiä vaan taas naapureille).

9.1.2010

Kevyttä lukemista lauantai-illalle

Aihe on niin tärkeä ja Taloussanomien toimittajan summaus niin erinomainen, että jätän kommentoinnin pääosin teille lukijoille. Toivon, että "uutinen" tavoittaa mahdollisimman suuren yleisön. Mieluiten soisin, että tästä käynnistyisi rotukoirien jalostukseen kärkkäästi kantaa ottava yhteiskunnallinen keskustelu, mutta taitaa jäädä toiveajatteluksi.

Surullista tässä on se, että asiallinen keskustelu koirarotujen haittojen ja hyötyjen välillä kääntyy usein koiranomistajien keskinäiseksi nokitteluksi siitä, kenen valitsema rotu on paras. Omaa koiraa puolustetaan vähintään samanlaisella raivolla kuin omia lapsiakin, vaikka luulisi koiran terveyden ja hyvinvoinnin olevan jokaiselle koiranomistajalle kaikista tärkeintä. Kenelle siitä on iloa, että koira ei saa henkeä liian lyhyen kuonon takia, tai tarvitsee keisarinleikkauksen voidakseen synnyttää omat pentunsa? Ja minkä pirun takia koiran rahiseva ja röhkivä hengittäminen on monen mielestä söpöä???

Liitin uutisen taas kokonaisuudessaan tähän siltä varalta, että se kuitenkin ajan myötä katoaa Taloussanomien nettiarkistosta. Pahoitteluni Taloussanomille uudelleenjulkaisusta, tarkoitus pyhittänee keinot.


Rotukoirasta tuli ongelmaostosLehtikuva / TaloussanomatRotukoirasta tuli ongelmaostos
Koiranostajalle myydään yhä useammin kallista sekundaa. Vakuutusyhtiöt vahvistavat, että korvaustilastojen perusteella entistä useampi Suomessa myytävä suosikkirotu kärsii vaikeasti hoidettavista perinnöllisistä sairauksista. Pilalle jalostaminen ei lopu, koska rekisteröimättömistäkin rotupennuista maksetaan hyvin.


Petri Korhonen
9.1.2010 06:01
Kommentit 63
Koirankasvattajien into pentutehtailuun on alkanut näkyä muutamien suosikkirotujen perimän nopeana huonontumisena.
Sisäsiittoisuuden takia perinnölliset sairaudet ja rakenneviat lisääntyvät.
Jotkut kennelit eli kasvattajat eivät ymmärrettävästi halua kertoa pentueiden epäonnistumisista ostajille tarpeeksi realistisesti.
Mieluummin ne myyvät "piilovialliset" yksilöt vähin äänin pois vaikka ilman rekisteröintipapereita, ja toivovat että seuraava pentue onnistuu paremmin.
Kukapa haluaisi pelotella koirakuumeista ostajaa, että tältä lyttykalloiselta rodulta silmämunat putoavat tapaturmissa helposti päästä. Tai että tämä lapsirakas ihana halikoira voi tulla nivelrikkokipujen takia salavihaiseksi.
– Virallisissa Kennelliiton kauppasopimuksissa edellytetään, että pennun ostajalle on kerrottu kyseisen rodun terveysriskeistä. Toivoisin, että myyjät eivät kaunistelisi näitä, koska omistaja kyllä ne tulee ennenpitkää huomaamaan, sanoo vakuutusyhtiö Tapiolan eläinvakuutusten yhteyspäällikkö Kirsi Salmijärvi.
Kuluttajansuojankin kannalta kyseessä on aika olennainen tieto. Muotirotujen pennuista saa helposti maksaa yli tuhat euroa, paperittomistakin useita satasia.
Jotain osviittaa koirien terveysennusteista saa vakuutusyhtiöiltä, jotka pitävät tarkkaa kirjaa siitä mitä koiria hoidetaan ja mistä syistä.
Näistä maksetaan
eniten hoitokuluja
Tarkimmin Suomessa seurataan ruotsalaisen vakuutusyhtiö Agrian listoja. Yhtiö kertoo säännöllisesti tilastotietoja sikäläisistä sairastavimmista ja lyhytikäisimmistä koiraroduista.
Nykyisestä Agrian sairastelukärjestä löytyvät muun muassa bokseri, berninpaimenkoira, saksanpaimenkoira ja peräti kolme noutajaa. Varsinkin viimeksimainitut ovat nousseet listoille vasta äskettäin.
– Ruotsissa koirien vakuuttaminen on huomattavasti yleisempää kuin meillä, joten Agrian tilastot ovat luotettavampia kuin suomalaiset vakuutustilastot, sanoo Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja Kirsi Sainio.
Suomalaisyhtiöt eivät julkistakaan omia tilastojaan yhtä näyttävästi, mutta ne pitävät ruotsalaislistausta pätevänä mittarina.
– Kyllä Agrian lista on varsin vertailukelpoinen meidän havaintoihimme. On rotuja, joilla on muita suurempi riski sairastella tai menehtyä nuorina, Tapiolan Kirsi Salmijärvi kertoo.
Esimerkiksi Tapiola joutuu nykyisin korvaamaan eniten saksanpaimenkoirien, kultaisten ja labradorinnoutajien eläinlääkärikuluja.
Lähivakuutus maksaa runsaasti korvauksia noutajista ja boksereista.
– Eri roduilla on aika suuria terveyseroja, ja erot näyttävät korostuvan koko ajan, tuotepäällikkö Timo Ekholm sanoo.
Sairastelevien koirien määrä näyttää eri yhtiöiden arvioiden mukaan kasvaneen selvästi muutamassa vuodessa.
Sairastavuus muuttaa
vakuutusmaksua
Koiran sairasteluherkkyys tulee omistajalle kalliiksi eläinlääkärikuluina sekä tietysti eläinvakuutuksissa.
Moni vakuutusyhtiö on jakanut rodut maksuluokkiin, ja ongelmarodut löytyvät suoraan kalleimmista ryhmistä.
Esimerkiksi Pohjolasta tuhannen euron eläinvakuutuksen saa elinvoimaisena pidetylle länsigöötanmaanpystykorvalle 77 euron vuosimaksulla. Mopsista joutuu maksamaan 114 ja bokserista 135 euroa.
– Tarkistimme rotujen hintaluokituksia viimeksi vuoden 2009 alussa, ja hoitokulujen kasvu oli yleinen muutosperuste, Pohjolan tuotepäällikkö Hannu Partanen kertoo.
Tapiola aikoo päivittää rotujen maksuluokkasijoituksia tämän vuoden aikana.
Lähivakuutus, jolla maksuperuste on määräytynyt tähän asti vain korvaussumman mukaan, pohtii jo tarkemman luokitusjaon tarvetta.
– Korvausmäärissä alkaa olla niin merkittäviä eroja, että todennäköisesti joudumme siirtymään rotukohtaiseen maksumäärittelyyn, sanoo Timo Ekholm.
Ei enää kovin monen
vuoden ostos
Vaikka Kennelliitto kehuukin koiranpennun olevan 10–15 vuotta kestävä investointi, moni ostos jää huomattavasti lyhytikäisemmäksi.
Perinteisesti koko on vaikuttanut: iso koira elää lyhyemmän elämän. Harva irlanninsusikoira ja tanskandoggi näkee kymmenettä ikävuottaan.
Nykyään syöpä vie berninpaimenkoiria ja suolisto-kudostulehdukset saksanpaimenkoiria huomattavasti nuorempinakin.
Koosta ei pysty enää päättelemään kaikkea: myös pienet, pitkälle jalostetut sylikoirat ovat alkaneet kuolla nuorempina.
Samaan aikaan terveempien koirarotujen elinikäodotukset ovat pidentyneet huomattavasti. Siperianhuskyllä tai laikalla 15 vuoden ylittävä ikä ei ole enää poikkeuksellista.
– Täytyy muistaa, että joillain työ- tai metsästyskoirilla nuorena kuolemista lisää tapaturma-alttius, joten listauksista ei voi vetää suoria johtopäätöksiä kaikkien rotujen pitkäikäisyydestä, Kirsi Salmijärvi sanoo.
Pentutehtailua huvin,
rahan tai muodin takia
Jalostusongelmien yhtenä syynä on lisääntyvien koirien vähäisyys. Joillain roduilla sukua jatkaa vain muutama kymmenen urosta, jopa omien jälkeläistensä kanssa.
Näillä sitten tehtaillaan useita pentueita. Nopeasti liian moni Suomessa olevista saman rodun yksilöistä alkaa olla liian läheistä sukua keskenään.
Aina kyse ei ole kennelien rahanhimosta: joskus lempirodustaan "hurahtaneet" kasvattajat haluavat vain innoissaan yhä uusia pentuja maailmaan, riskeistä välittämättä.
Muotikin vaikuttaa. Jalostuksessa voidaan korostaa jotain tämän päivän näyttelytuomarien suosimaa ominaisuutta, kuten isoja korvia tai tiettyä väriä, jolloin kannan geenistö heikkenee.
.
.
Näitä koiria hoidettiin Suomessa eniten
Eniten korvattavia eläinlääkärikäyntejä 2008
TapiolaLähivakuutus

Saksanpaimenkoira Bokserit


Labradorinnoutaja Terrierit (yleisesti)


Kultainennoutaja Labradorinnoutaja


Sekarotuinen Rottweiler


Berninpaimenkoira



Länsiylämaanterrieri



Rottweiler



Lähde: Vakuutusyhtiöiden korvaustilastot
.
Ruotsin sairastavimmat koirarodut
Ruotsalaistilasto 2003-2006
1. Bokseri



2. Berninpaimenkoira



3. Sileäkarvainen noutaja



4. Rottweiler



5. Rhodesiankoira



6. Cavalier kingcharlesinspanieli



7. Saksanpaimenkoira



8. Englanninspringerspanieli



9. Labradorinnoutaja



10. Kultainennoutaja



Lähde: Agria-vakuutusyhtiö, Ruotsi
.
Elinvoimaisia ja terveyspulmaisia koirarotuja
Ruotsalainen riskiluokitus 2009
Vähäiset terveys- ja kuolleisuusriskitSuuria terveysriskejä


AustraliankelpieBassetti


Bichon havanaisBerninpaimenkoira


JapaninpystykorvaBokseri


Lhasa apsoDobermanni


Länsigöötanmaan pystykorvaIrlanninsusikoira


NorjanpystykorvaMopsi


PohjanpystykorvaRottweiler


SiperianhuskySaksanpaimenkoira



Sileäkarvainen noutaja



Skotti- ja kettuterrierit



Snautserit



Tanskandoggi


Lähde: Agria-vakuutusyhtiö, Ruotsi
.
Nämä koirat eivät elä vanhoiksi
Nuorimpina kuolevat koirarodut
Irlanninsusikoira
Tanskandoggi
Bernhardinkoira
Berninpaimenkoira
Dobermanni
Lähde: Agria-vakuutusyhtiö, Ruotsi