17.11.2010

Työtä tontuille

Mitä voi antaa joululahjaksi ihmiselle, jolla on jo kaikkea?

En minä vaan tiedä. Mutta koiraihmisen pakettiin olisi kyllä ehdotus!

Meillä on aina arvostettu kovia, neliskulmaisia paketteja. Kaksitoistavuotiaana pyysin ja sain joululahjaksi kaksi suurta tietosanakirjaa, jotka palvelevat edelleen, vaikka silloisia luokkakavereita joululahjalistani kovasti naurattikin.


Jokajouluiselta Esplanadin Akateemiseen kohdistuvalta hyökkäykseltä tarttui viime vuonna mukaan tällainen, lahjaksi itselleni. Pitkien keskustelujen jälkeen tietty, laumanjohtaja kun oli jostain ihmeen syystä sitä mieltä, että meille ei tarvita, eikä varsinkaan mahdu enää yhtään uutta kirjaa, ja aiotko sä muka sitten lukea tota.


Sharon Montrosen Mutts on paras valokuvakirja ikinä. Sharon on erikoistunut eläinten, lasten ja vauvojen kuvaamiseen (ihana nainen!), mutta on tätä kirjaansa varten marssittanut studioon pelkästään maailman suosituinta koirarotua - siis sekarotua.



Sekoituksia löytyy laidasta laitaan ja koirat on kuvattu omina suurina persooninaan. Jokaiselle on varattu kokonainen aukeama, jonka toisella sivulla on mainittu kunkin mallin nimen lisäksi hänen edustamansa rotuyhdistelmä.






Mallien ilmeikkyys on niin liikuttavaa, ettei kirjaa voi selailla naama peruslukemilla. Montrose on valinnut omistuskirjoituksensa yhteyteen sitaatin, johon ei ole mitään lisättävää:

"Dogs' lives are too short. Their only fault, really."
- Agnes Sligh Turnbull

(suom. "Koirien elämät ovat liian lyhyitä. Mutta se onkin niiden ainoa vika.")

11 kommenttia:

  1. Mui,

    Mä oon niiiin samaa mieltä koirien ainoasta viasta :) Luulen, että myös annamarilla on tähän jotain sanottavaa ;)

    ihania postauksia taas,

    minna

    VastaaPoista
  2. Joo, sekä sitaatti että Minna ovat nyt pelkästään oikeassa!

    Joutunen (taas) avautumaan sairaista koirista ja ko. asian SIETÄMÄTTÖMYYDESTÄ!

    Muistatko, kun Rosa-mummun jalkaa jouduttiin vähän operoimaan yms.? No sitten viikko kontrolliröntgenistä oltiin taas HauMaussa epätoivoisina. Tosin tällä kertaa meidän kuopuksen eli Ineksen 10 v kanssa. Hänhän on sairastanut sellaista mastsolusyöpää vuodesta 2005 ja on voinut tähän asti silti tosi hyvin. No nyt sitten tauti aiheutti vatsahaavan, joka alkoi vuotamaan ja Ines meni tosi nopeasti huonoon kuntoon, kun vesikään ei pysynyt sisällä. Tiputuksessa vietettiin yks ilta ja toinen päivä ja saatiin lääkkeet sekä vatsahaavaan että itse syöpään. Mastsolusyöpään on tullut markkinoille uusi, hyvä lääke, mutta Ineksellä se voidaan aloittaa vasta kun maha on saatu kuntoon. Arvaat varmaan, että on taas ollut hieman totiset paikat... Vienosti vinkkaan myös, että voisittekohan taas pitää peukkuja, kun ne autto viimeks niin tosi hyvin!

    Pakko vielä mainita meidän eläinlääkäri. Hän on Heikki Putro, erikoisaloina ortopedia ja kasvainsairaudet. Juu, että kätevästi sattu just noi meidän tyttöjen draamat samalle sedälle. Heikki on hoitanut Inestä jo tosiaan nää reilut 5 vuotta ja hän on aivan ihana persoona ja sen lisäksi todella kokenut ja taitava. Ja niitä tässä taas tarvitaankin, huoh!

    Ps. Toi postauksen kirja näyttää ihanalta! Ootko kuullut sellaiseta (koira)kuvaajasta kuin Elliott Erwitt? Mulla on hänen valokuvakirjansa sekä nidottuna että postikortteina. Aivan mielettömiä, mustavalkokuvia koirista!

    VastaaPoista
  3. Minna, ei kait tästäkään voi olla kun yhtä mieltä :) Ja kiitos!

    annamari, äh, ei ole kivaa kun tassulliset säikyttelee. Eikä varsinkaan, jos siihen liittyen joutuu käkkimään tiputuksessa (Nidon kanssa kahteen kertaan oltu, en halua mennä enää ikinä). Täytyykin ottaa tuon lääkärin nimi ylös, on nimittäin kyseessä taas sellainen erikoisala, jolla sympaattisesta työvoimasta on välillä pulaa. Tosin meidän kokemuksen mukaan Viikkiin ja Herttoniemen Herttaan palkataan pelkästään ammattitaitoisia ja ihania ihmisiä.

    Pidetään tietty ehdottomasti tassuja taas ojossa, pitäkää tekin hännät pystyssä!

    (En ole kuullut Erwittistä, mutta googletan ny!)

    VastaaPoista
  4. Kiitos tassuista ja me yritetään pitää hännät pystyssä! Ja joo, Viikki on kans ihan huipputason hoitola tälle karvahanuri porukalle!Ü

    VastaaPoista
  5. Hei kuule, mistä oot hankkinut ton kirjan? Vaikuttaa ihanalta!

    t. Kahden ihanan terrori-terrierin emäntä

    VastaaPoista
  6. Anteeksi edellinen, taisin niin viehättyä kuvista etten lukenut tekstiä kunnolla. Viime vuonna Akateemisesta siis, kiitos ja anteeksi.

    t. Edellinen

    VastaaPoista
  7. Helsingin Akateemisesta juu, ja katselin nopeasti tätä kirjoittaessani, että sitä kautta on ainakin tilattaamalla saatavissa vieläkin :)

    VastaaPoista
  8. Kirjoista vielä...Näin viikonloppuna Kampin Suomalaisessa IHANAN neulontakirjan (joo mä EN neulo, mutta se kirja oli ihana)! Kirjan nimi oli jotakuinkin 'Knit your own dog' tms. Ja etukannessa komeili neulottu westie! Arvaa olinko ihan iik-kohtauksissa! Kirjasta tosiaan löytyi yksityiskohtaiset ohjeet vaikka kuinka monen koirarodun neulomiseen. Olispa vielä joku, joka laittais neuloen 2 kpl westietä, niinku asap! Että mitenkäs, sielläkö alko jo puikot viuhumaan ja ensimmäinen susi on jo häntää vaille valmis? ;))

    VastaaPoista
  9. Oon oikeastaan odottanutkin just, että milloin se neulontavirus tarttuu tännekin. Muttei ole vielä yrittämisestä huolimatta tarttunut. Tosin en ole asialle oikein muuta tehnytkään kuin ihaillut kateellisena muiden luomuksia ja hengaillut neulontataitoisten välittömässä läheisyydessä. Tällä hetkellä kärsivällisyys riittäisi ehkä nuken (barbien, ei ison nuken) kaulaliinan tekoon, joten jätän nyt ainakin toistaiseksi kaikkien koiranmuotoisten asioiden loihtimisen muille.

    Mutta kirja kuulostaa kyllä kivalta... Täytyy vinkata joulupukille!

    VastaaPoista
  10. Mulla on just toi sama ongelma, että ei virus tartu! Blogit on täynnä ihania pipoja ja kaulureita ja vaikka mitä, mutta täällä peukalot nököttää iloisesti kämmenten keskellä, hitsi! Siinä kirjassa oli kyl niin hauskoja otoksia, esim. neulottu afgaani oli suht vinkeä ;)))

    VastaaPoista
  11. Kuulin/luin jostain selityksen tuolle koirien luomistyöstä vastaavan tahon ainoalle virhelyönnille. Selitys oli muistaakseni n. 6-7 vuotiaan lapsen pohdintaa ja asian ydin meni jotakuinkin näin:
    "Ihmiset etsii avaimia onnellisuuteen suurimman osan elämästään. Koirat tietävät keinot siihen jo syntymästään saakka, eivätkä siis tarvitse niin pitkää aikaa maan päällä harjoitteluvaihetta varten!"
    Ajatus on maailman suloisin ja jopa looginen! :)

    (Sain vinkin blogiisi jokin aika sitten. Postaus kerrallaan nykypäivästä taaksepäin lukiessani jäin koukkuun ja päätin aloittaa teidän jengin tarinan seuraamisen alusta asti. Kirjoitustyylisi on tosiaan koukuttava ja naurua kirvoitteleva, kiitos mielettömistä lukuhetkistä! :) )

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.