3.11.2010

Sushiluola

Luoja tietää, miksi päädyn dokumentoimaan ruoanlaittotalkoita aina juuri silloin, kun meillä valmistuu laumanjohtajan lempiruokaa. Toisaalta, mieluummin tätä kuvaa kuin lihasoppaa.




Laumanjohtajan ahertaessa keittiössä me ruoanlaittotaitorajoitteiset keskitymme meille tutumpiin puuhiin. Eli esim. varpaiden haisteluun...


 ...ja lojumiseen.


Kuten kuvista huomaa, uuden maton myötä keittiössäoleilusäännöt on pantu uusiksi: matolle saa nykyään tulla makoilemaan myös ruoanlaiton aikana, mutta häiritsevästi käyttäytyvät henkilöt poistetaan viipymättä, eikä mitään lattialle pudonnutta saa ottaa ilman lupaa.

Kodan mielestä keittiössä parasta on se, että siellä säilytetään sen lempileluja: keittiöpyyhkeitä. Se nuuhkii, puree ja imeskelee niitä onnellisena aina sopivan tilanteen sattuessa.


...Ja käyttää niitä tietysti myös unirätteinä.

Me sivulliset kävimme luonnollisesti myös ihmettelemässä valmista ateriaa. Itse en sushia syö - kuvissa on kaksi lautasta vain siksi, että pienet japanilaiset eivät ole ottaneet viikinkimiesten päivittäistä ravinnontarvetta huomioon ruokalautasia mitoittaessaan.



Tänään oli päivän päätteeksi vuorossa karvanpoistajaiset. Koirien harjaus-, kynsienleikkuu- ja pesuoperaatio on jostain syystä alkanut saamaan meillä apokalyptisiä mittasuhteita (= huutoa, tulikivenkatkua, kiroamista ja ärinää), ja ilmassa leijuu aina kiva yhdessä tekemisen meininki (= kaikkia laumanjäseniä ketuttaa tasapuolisesti samaan aikaan).


Olen yrittänyt saada aikaan jonkinnäköistä molempien osapuolten kannalta hyödyllistä sopimusta: "Jos te ette enää kasvata ylimääräistä pohjavillaa, mä en enää harjaa teitä. Ikinä."

Ilmeisesti kommunikaatio-ongelmien takia takkuavia rauhanneuvotteluja jatketaan toistaiseksi. 


"Älä nyt vaan tuo sitä harjaa enää lähelle..." 

4 kommenttia:

  1. Hei!
    Ihailen suunnattomasti ihania ja niin uskomattoman hyvin hoidettuja koiriasi.
    Sinulla on niin kivat sivut.
    Terveiset Taunuksesta

    VastaaPoista
  2. Suuri kiitos, et arvaakaan kuinka paljon tällaiset kommentit merkitsevät :)

    VastaaPoista
  3. Muutaman päivän oon viattomana lietsussa ja heti tänne on tullu kaikkia uusia bannereita (hieno!) ja postauksia (ihan huippu otsikko, tää ja edellinen!) ja IHANIA kuvia susista, iiik! <3

    Sisiäistä hymyilyä aiheuttaa kans teidän uusi keittiönmatto ja sen myötä uudistuneet säännöt. Meillä on vuosien saatossa myös säännöissä tapahtunut paljonkin muutoksia. Koiruuksien elämän alkutaipaleella yritin esim. pitää makuuhuonetta koiravapaana huoneena (olipa tyhmä idea jo alunperin). Muutos yksi oli, että koirat saavat tulla makuuhuoneeseen vapaapäivien aamuina. Muutos kaksi oli, että koirat saavat nukkua makuuhuoneessa. Muutos kolme: isäntä on muuttanut nukkumaan vierashuoneeseen, jotta koirilla on paremmin tilaa sängyssä ja vierailee muun perheen luona makuuhuoneessa vapaapäivinä!! Voiko tähän sanoa muuta kun, että koirat 100, emäntä 1 ja isäntä 0! :DDDDD

    Ps. Roosa-mummun kanssa oltiin siinä polven kontrolliröntgenissä maanantaina. Kaikki näytti oikein hyvältä, JEEEEEE!!! Nyt saa mummu viettää ensi kuussa 14 v synttäreitä pomppien kaikilla neljällä jalallaan! ÜÜÜ

    VastaaPoista
  4. Juu, meilläkin oli noita jänniä sääntöjä alkuun, siis ennen ihan ensimmäistäkään koiraa eli Ronjaa. Isäni ilmoitti tiukkaan sävyyn, että koiraa ei sitten päästetä sohville. Tästä on helppo puhua sulle, koska tiedät, minkälaisia palleroita westiet on pienenä, ja miten vaikea sellaiselta pallerolta on kieltää mitään :D ...Joten tilanne on nyt sitten se, josta olen aiemmin ainakin täällä kommenttilootan puolella höpissytkin, että Ronjalla on sängyssä oma tyyny. Kun lakkiaisteni alla päätettiin vihdoin satsata uuteen olohuoneen sohvaan, valinnassa otettiin tietysti ensisijaisesti huomioon Ronjan kunnialliseen vartiointitehtävään liittyvät käyttövaatimukset.

    Haha, "koirat 100, emäntä 1 ja isäntä 0", kuulostaa tutulta! Meillä sängyn nukkumapaikat jaetaan usein niin, että sitten kun minä ja Nido ollaan valittu paikat, isäntä saa nukkua siinä, mihin mahtuu. Nido on myös sille päälle sattuessaan kova kiilaamaan unissaan, se työntää ahteriaan kylkeen ja olettaa, että ihminen tajuaa väistää. Tätä ei koskaan toki tehdä mulle, vain isännälle ;)

    HYVÄ ROOSA! Teräsmummelille paljon terkkuja :)

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.