10.8.2010

Saimaan saaressa pikkuinen... susilauma!

Torstaiaamuna kävin koirien kanssa viemässä "vähän" postia läheiseen postilaatikkoon.


Ja sitten pakkaamaan muka-tärkeitä tavaroita laukkuihin ja koiria autoon. Pakkaan yleensä mukaan vähintään pari kassillista täysin turhaa tavaraa, mutta mielestäni kaikkeen pitää varautua. Siis esimerkiksi ydinlaskeumaan ja takatalveen.

Muistelimme molemmat, että Kodalle ostettiin viimevuotista venereissua varten hieman isommat pelastusliivit, jotta ne sitten menisivät sen päälle tänäkin vuonna.


...Ja kyllähän ne menivätkin! Periaatteessa. 

Onneksi lähin eläinkauppa on melkein naapurissa, joten Kodalle käytiin valikoimassa täysikasvuiselle siperianhurtalle paremmin sopivat liivit.

Automatka Ristiinaan oli pitkä ja piinaava ja Koda vikisi takakontissa koko matkan ajan. Taukopaikalla ilmeni, että Nido oli ahdistanut Kodan matkan ajaksi nurkkaan niin, että Kodalla oli ollut käytössään n. 1/3 takakontista. Nidolla loput. Asia korjattiin ja matka jatkui huomattavasti rauhallisemmin.

Vähän harmitti, että lähtö oli venynyt niin pitkälle iltaan, mutta sekin onneksi korvattiin ihan ookoolla auringonlaskulla.


Saarielämä vei koirat nopeasti mennessään ja täydelliseen villiintymiseen meni n. 15 sekuntia. Sen jälkeen ihmiset kelpasivat lähinnä muonitusjoukoiksi ja korvat suljettiin emännän äänen kaltaisilta tyhjänpäiväisyyksiltä kokonaan.





Nido viettää venematkat mieluiten joko veneen katolla uljaana navigoiden tai oven edessä torkkuen. Takaisintulomatkalla se luotti siihen, että ihmismiehistö osaa kotisatamaan, ja keskittyi itse nauttimaan aaltojen tuoksusta ja vahtimaan veneen sisätiloja.

"Teetkö sä jotain voileipää siinä? Onko toi isompi mulle? 
Joo, laita vaan vielä sitä lammasta. Tarjoilu yläkannelle, kiitti."

2 kommenttia:

  1. Voi hyvänenaika miten tuhannen suloisia kuvia, awwwwwwww! Tosi hyvin olitte kasvunvarankin huomioineet, hih hih hii.

    Kuulin susista hauskan jutun kummitytön synttäreillä (ja ajattelin tietysti heti teidän laumaa). Sukulaistädit olivat olleet Saariselällä viettämässä viisikymppisiä. Yhtenä iltana Maiju-täti oli komentanut muut kuuntelemaan pihalle kun sudet ulvoo. Toiset tädit siihen että, nin tossa on lähellä se huskyfarmi. Hmmmm... Ü

    VastaaPoista
  2. Mä olin todella hämmästynyt tosta kasvuvarajutusta, mun mielikuva oli ihan tosissaan se, että Kodan viimevuotiset liivit oli sille sillon vähän isot ja olin silloin niitä ostettaessa NIIN ylpeä järkeilystäni, että on se sitten hyvä kun samat liivit menee isonakin :D Oon edelleen ihan varma, että noi oli oikeasti Ronjan ja jotenkin vaan kulkeutuneet meidän varastoon.

    Hehe, no vaikka nämä meidän citypiskit on aika kaukana susista, on se ulvonta kyllä oikeasti hyvin saman kuuloista, sympatiat sukulaistädeille :) !

    Ollaan mietittykin, että vaikka veri vetää Lapin lakeuksille ja maailman kauneimmat maisemat löytyvät meidän molempien mielestä Napapiirin pohjoispuolelta, ei meillä varmaan ole näiden kiljukaulojen kanssa mitään asiaa asumaan mihinkään susirajan yläpuolelle. Ties mitä jengiä ne huudollaan houkuttelisivat pihapiiriin...

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.