19.5.2010

Valon loppu

Talouteemme on jostain syystä juurtunut tapa, että koirilla pitää olla yövalo. En tosiaan tiedä, miksi luontokappaleet ylipäätään kompuroisivat pimeässä kerrostaloasunnossa, mutta seinässämme on (ja on muuten Ronjankin kodin seinässä) joka tapauksessa ollut muutosta saakka yövalo nelijalkaisia varten. Se on luonnollisesti sijoitettu asunnon pimeimpään kolkkaan ja koirien suosituimpaan nukkumanurkkaukseen, eli eteiseen.

Myöhään maanantai-iltana minuun iski selittämätön tarve päästä maalaamaan taloyhtiön aitoja (terv. nimim. luontaisesti omakotitalotyyppiä), joten suuntasimme laumanjohtajan kanssa pensselit kädessä pihalle. Kun viimeksi mainittu käväisi välillä hakemassa kotoa tärpättiä, näytti eteisessä tältä.


Kodalla oli tullut mitta täyteen yövalon kanssa. Ekologinen ajattelu on tietysti aina hyväksi, onhan se yövalo näin valoisaan vuodenaikaan vähän turha.

Mutta miksi se piti tuhota? Ja vielä suoraan seinästä nakertamalla?

2 kommenttia:

  1. Ehkä siksi, ettei otettu mukaan pensselöimään? Tai sitten siksi, että saatiin siihenkin päivään vähän jännitystä? Meillä on aikoinaan Lukan kanssa nähty taidokasta valon muokkaamista, tavoite tosin taisi olla päinvastainen, se nimittäin oli onnistunut tuhoamaan yölampun varjostimen viimeistä riekaletta myöden ilman, että itse lampussa oli naarmuakaan!

    VastaaPoista
  2. Itse sisustusorientoituneena ihmisenä näkisin niin Kodan kuin Lukankin toimissa oman luovuuden toteuttamista - olihan toi lamppu pirun ruma, ja ehkä teidänkään varjostin ei ollut Lukan mieleen. Jos sitä oli pidempään jurppinut se, se oli mulkoillut sitä silmäkulmastaan ja odottanut sopivaa hetkeä.

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.