5.3.2010

Koiranpennun tuunaus

Teknologian ja allekirjoittaneen välisessä sodankäynnissä on tehty välirauha (vanhan koneen tilalle ostettiin uusi), ja puhelimeen jumiutunut materiaali saatiin vihdoin ihmisten ilmoille!

Vapaapäivän siivousinto voi kohdistua mihin tahansa, mutta kaikkein varmimmin sijaiskärsijäksi joutuu koiranpentu.


(...Joka yrittää kuvassa ulvoa tiensä ulos kylpyhuoneesta.)

Keksin vasta kuutisen vuotta koirien (ja kolme vuotta siperianhuskyjen) kanssa toimittuani, että koirien ehostukseen tarvittavat välineet kannattaa säilyttää:

a) kaikki samassa paikassa
b) ...joka on kylpyhuoneessa


Meidän tapauksessamme hurttien kaunistuslaitteisto sijaitsee muutoin emännän purtiloille pyhitetyllä hyllyköllä uudessa hienossa laatikossa, jolle laumanjohtaja jostain syystä pyöritteli silmiään. Ehkä noiden hopeanväristen kahvojen takia.

Päätin, etten aio jatkaa pentukarvan sattumanvaraista nyppimistä, vaan irrotan kerralla kaiken. Uskollinen ystäväni Furminator toimii vieressä mittasuhteen havainnollistajana.


Koda on näyttänyt karvanpoistoprojektin jälkeen n. 2/3 pienemmältä kuin aiemmin, mistä on vedettävä se johtopäätös, että pentu oli täytetty karvalla. Aivan kuten epäilinkin.


Kylpyhuoneeseen huijattu koira alkaa yleensä panikoida viimeistään siinä vaiheessa, kun kaapin ylähyllyltä kurkotetaan shampoopulloa. Shampoolle ei ole mitään muita vaatimuksia kuin se, että sen täytyy olla mahdollisimman tuoksutonta ja poistaa sähköisyyttä. Lähi-Stockmannin täti suositteli edellisellä shampoonostokerralla yllä havaittavaa pulloa, jonka sisältö vaikuttaisi täyttävän vaatimukset.


Koiranpentu hyväksyy kyllä saippuoimisen, jonka se ymmärtänee jonkinnäköisenä pakkohierontana, mutta huuhteluvaihe ei miellytä.

Koska koiranpennun peseminen kastelee ja saippuoi koko kylpyhuoneen lisäksi myös pesijän, koiranpentu joutuu odottamaan kuivaamista sen ajan, kun emäntä käy suihkussa. Koda viettää tuon kymmenminuuttisen lannistuneena oveen nojaten.


Toisin kuin Nido, Koda ei vielä osaa avata väliovia. Se kuitenkin on oppimisprosessissa jo niin pitkällä, että ymmärtää kahvan liittyvän jotenkin olennaisesti oven aukeamiseen ja vilkuilee sitä herkeämättä. Koska olen saanut palautetta siitä, että märkää koiranpentua ei saa päästää asuntoon riehumaan, ovi on pidettävä lukossa.

2 kommenttia:

  1. Mistähän johtuu että pesty koira tykkää riehua ihan hirveästi? Ainakin kaikki minun pesemät koirat... Onkohan se niin virkistävää vai onkohan se pesemisen lopetus niin ilahduttavaa? Energiaa siitä joka tapauksessa saa aimo annoksen.

    VastaaPoista
  2. Meidän koirista vain Ronja osaa kuivata itsensä lattialle levitetyn pyyhkeen päällä pyörimällä, muut luottavat kuivatellessa vauhdin huumaan :D Nidosta ainakin huomaa selvästi, että sille peseminen on niin turhauttava kokemus, että sen jälkeen on rentouduttava pitkin asuntoa riehumalla.

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.