1.2.2010

Leikkimielisiä

Siperianhusky on tunnetusti vilkas ja aktiivinen rotu, joka keksii tekemistä tarpeen vaatiessa itsekin. Tuo tekeminen voi usein kohdistua esimerkiksi pöydänjalkoihin, ovenkarmeihin tai sohvaryhmiin. Nido söi pienenä muutaman kaukosäätimen ja DVD-kotelon, mutta yhtä epäonnista joulusaniaista lukuunottamatta se ei ole aikuisena nakertanut mitään. Koda on puolestaan paneutunut - kuten olen dokumentoinutkin - muutaman vinyylilevyn kulmaan, sisustuslehtiin ja villasukkiin, mutta kaiken muun ihmisten omistaman se on jättänyt rauhaan.

Olemme siis ilmeisesti tehneet elukoiden kanssa ainakin jotain oikein.

Siltä varalta, että se jokin saattaa liittyä koirien aktivoimiseen, esittelen yleisön pyynnöstä koirien lemppari-sisäleikkejä.

Kodan leikit:
Koda leikkii aina yksin. Se lopettaa leikkimisen heti, jos ihminen yrittää jollain tavalla osallistua puuhaan, joten olemme yrittäneet hankkia sille motivoivia ja monipuolisia leluja, joilla se voi puuhastella itsekseen. Ehdottomana vaatimuksena tosin on, että lelujen on oltava täyskumisia. Muut materiaalit eivät ole koiranpennunkestäviä.

Pääasiassa Koda pitää asioista, jotka pyörivät ja joita voi purra. Yllä yksi suosikeista, jota kutsumme siksi pyöreäksi jutuksi, jonka sisällä on niitä vihreitä juttuja.

Vasemmalla on koiraleluteollisuuden kenties paras keksintö: raskas pallo, joka on kokonaan kumia. Oikealla uusi hankinta - aktivointipallo, jonka sisällä olevaan labyrinttiin olisi tarkoitus ujuttaa nameja. Kodan innostus ei näyttäisi korreloivan lainkaan sen kanssa, onko sisällä nameja vai ei. Purtaessa pallo pitää samanlaista ääntä kuin hengenahdistuskohtauksen saanut marsu.

Ja sitten on keittiöpyyheleikki. Leikki on kaksivaiheinen, yllä leikin ensimmäinen osa, alla leikin toinen eli viimeinen osa.

Leikin ydin on se, että keittiöpyyhkeen on oltava lattialla. Syytä emme tiedä, mutta emme toisaalta näe mitään syytä leikin rajoittamisellekaan. Pienempänä leikkiin kuului myös pyyhkeen imeskeleminen ja pureminen, mutta nyttemmin tärkeää on vain pyyhkeen myttääminen lattialle.

(Pahoittelen kuvien keltaisuutta: keittiömme on sitä kerrostalokyökkimallia, johon ei saa luonnonvaloa edes säkissä kantamalla. Enkä jaksanut säätää valkotasapainoa.)

Nidon leikit:
Nido pitää leikeistä, joita voi leikkiä ihmisten kanssa. Tosin se näyttäisi myös turhautuvan siitä, että ihmiset leikkivät usein sen mielestä väärin tai huonosti. Yksin leikittävistä leikeistä sille mieluisin on ollut pehmolelujen kanniskeleminen ja järjesteleminen, mutta talouteen muuttanut pehmolelutuholainen on lopettanut niin leikin kuin pehmolelutkin. Nido pitää myös kaikenlaisista älypeleistä, joihin pitää paneutua yksin. Tosin se yrittää ratkaista niitä aina ensin väkivallalla.


Älypeleistä suosikeiksi ovat nousseet Nina Ottossonin puiset pelit, joita ei voi ratkaista väkivallalla. Nidon molemmat pelit ovat mystisesti hävinneet vuosien saatossa, eikä niiden tilalle olla vielä hankittu uusia.

Ja sitten ovat ne leikit, joihin tarvitaan ihmistä. Kuten hakemisleikki.

Leikissä Nido istutetaan odottamaan keittiöön (kuvassa valaistuksellisista syistä olohuoneeseen). Sitten asuntoon piilotetaan pieniä, vahvasti tuoksuvia nameja kuten makkaranpaloja tai kuivalihaa. Nidon silmät peitetään kädellä (lähinnä siksi, että se on söpöä, eikä sitä tehdä koskaan muulloin, joten Nido osaa yhdistää sen leikkiin) ja se käskytetään etsimään. Se käyttää leikkiin runsaasti aikaa ja kiertää asunnon huolellisesti kahteen kertaan: ensiksi silmämääräisesti, sitten nenän varassa. Leikkiä käytettiin paljon etenkin silloin, kun Nido piti pentuna jättää yksin kotiin.

...Ja sitten on piiloleikki. Välineeksi tarvitaan tv-taso, sohva, tai muu tarpeeksi korkea huonekalu. On vielä hieman epäselvää, tajuaako Nido, että se ei itseasiassa ole varsinaisesti kokonaan piilossa. Emmekä oikeastaan tiedä sitäkään, haluaako se ollakaan, vai pitääkö sen vain välillä rentoutua ihmisten hajujen ulottumattomissa.

2 kommenttia:

  1. Meillä on myös leikitty keittiöpyyheleikkiä, tosin ilman tuollaista kahvaa/vedintä,tällöin pyyhe on sijoitettuna kaapinoven väliin ja leikki on kaksin verroin hauskempaa (tai ikävämpää, riippuu näkökulmata), sillä keittiöpyyhkeestä vedettäessä sopivalla voimalla, se avaa kaapin oven ja näin päästää käsiksi roskakorin antimiin! Nuo älypelit ovat myös Lukan mieleen, Lenni sen sijaan tyytyy makoilemaan vieressä ja toivomaan, että namit löytävät itse tiensä ulos piiloistaan ja Lennin kitaan. Noista peleistä tosin saisi enemmän irti, kun niitä voisi vaihdella välillä koirakavereiden kanssa toisenlaisiin.

    VastaaPoista
  2. Meillä pyyheleikin toinen variaatio on sellainen, jossa pyyhe ei ole tuon raskaan roskiskaapin (kahvasta vedetään roskishylly kokonaan ulos), vaan viereisen, normaalin kaapin kahvassa. Kun pyyhkeen repii siitä alaviistosta pois, kaappi aukeaa.

    Mielenkiintoista on, että kyseisen kaapin alimmalla hyllyllä säilytetään Kodan vielä toistaiseksi syömää penturuokaa. Olen muutamaan kertaan yllättänyt Kodan keittiöstä pyyhettä mussuttamasta niin, että ruokakaapin ovi on sepposen selällään. Kertaakaan se ei ole tajunnut siirtyä mussuttamaan sitä penturuokaa.

    VastaaPoista

Kahdeksan tassua ja kymmenen vikkelää sormea kiittävät kommentistasi.